Kerroin eilen perheen aidille, etten ole onnellinen uudessa perheessani.. Tai siis etta perhe on erittain mukava, mutta kun asutaan ihan keskella ei mitaan pienessa maalaiskylassa eika taalla ole mitaan, niin kaipaan jotain elamaa.. Yritin tehda oikein selvaksi, ettei perheessa ole mitaan vikaa, mutta vastaus oli periaatteessa, etta olen kiittamaton, itsekas, itsekeskeinen ja huono ihminen, jonka ei pitaisi olla missaan tekemisissa lasten kanssa tasta eteenpain.. Kaikki toi vain siksi etten viihdy nain maaseudulla! Ikina ei ole tullut valituksia mistaan ja lapsen olen hoitanut kunnolla.
Olen ollut taalla noin 2kk ja tylsistyn kuoliaaksi. Paivisin eika iltaisin ole mitaan tekemista, joten on tylsaa. Han ei nahnyt minun puoltani asiasta vaan puhui vain itsestaan kuinka han on aina parjannyt muualla ja muuttanut useaan kertaan. Lapsestaankin vain jauhoi, kuinka onneton hanesta tulee.
Sanoin, etta joskus on ajateltava itseaan ja jos en ole onnellinen taalla, niin on pakko tehda jotain muuta.
Pelkaan perheen tekevan loppuajastani tayden helvetin, koska aiti suuttui niin paljon. Sanoin, etta voin olla taalla kunnes loytavat uuden au pairin, mutta en kuukautta kauempaa. Kyllahan siina ajassa pitaisi uusi jo loytaa.
Teinko jotain vaarin sanoessani haluavani muuttaa pois? Mielestani aiti kayttaytyi aika kohtuuttomasti haukkuessaan ja sanoessaan kaikki ne asiat mita sanoi.
Onko kellaan ollut mitaan vastaavaa? Mietin jo, etta pakkaisin kamani ja lahtisin taman paivan aikana ennenkuin he tulevat kotiin, mutta ei sellaista voi tehda..
Olen ollut taalla noin 2kk ja tylsistyn kuoliaaksi. Paivisin eika iltaisin ole mitaan tekemista, joten on tylsaa. Han ei nahnyt minun puoltani asiasta vaan puhui vain itsestaan kuinka han on aina parjannyt muualla ja muuttanut useaan kertaan. Lapsestaankin vain jauhoi, kuinka onneton hanesta tulee.
Sanoin, etta joskus on ajateltava itseaan ja jos en ole onnellinen taalla, niin on pakko tehda jotain muuta.
Pelkaan perheen tekevan loppuajastani tayden helvetin, koska aiti suuttui niin paljon. Sanoin, etta voin olla taalla kunnes loytavat uuden au pairin, mutta en kuukautta kauempaa. Kyllahan siina ajassa pitaisi uusi jo loytaa.
Teinko jotain vaarin sanoessani haluavani muuttaa pois? Mielestani aiti kayttaytyi aika kohtuuttomasti haukkuessaan ja sanoessaan kaikki ne asiat mita sanoi.
Onko kellaan ollut mitaan vastaavaa? Mietin jo, etta pakkaisin kamani ja lahtisin taman paivan aikana ennenkuin he tulevat kotiin, mutta ei sellaista voi tehda..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Missä päin olet au pairina olen kovasti etsimässä au pair paikkoja vielä ei ole onnistanut
laita mailia.
[email protected]
Siis ei voi olla totta! Taas sinä... vieläkö tosiaan etit paikkaa? Kuukausitolkulla...jos ei tähän mennessä ole onnistanut, niin keksi nyt hyvä ihminen jo välillä jotain muuta. Jotain on nyt pahasti pielessä.Ehkä sinua ei vain ole tarkoitettu au pairiksi.
Olen hakenut paikkaa mut ei ole vielä onnistanut vaikka sovittiin jo tapaaminen perheen kanssa ei olis tarvinut olla epäkohtelias
Olen ollut yhteydessä erääseen perheeseen ja meidän oli tarkoitus tavata mutta sairastui niin emme voineet tavata mut olisit ollut kohteliampi eikä epäkohtelias
Tavallaan ymmärrän, että äiti hermostui. He varmaan haastattelivat muitakin au-pair kandidaatteja ja valitsivat sinut. Uskon, että haastatteluvaiheessa vanhemmat ovat kertoneet alueesta ja osaathan varmaan itsekin käyttää Googlea tarkistaaksesi millainen asuinalueesi on.
Eli tiedon keräämisellä olisit kyllä huomannut päätyväsi maaseudulle.
Olet ollut paikassa vasta vajaat kaksi kuukautta. Pääsetkö liikkumaan bussilla, perheen autolla? Miten pitkä matka lähimpään kaupunkiin on? Mitä harrastuksia sinulla on? Käytkö jossain kielikurssilla? Moni asia on omasta aktiivisuudestasi kiinni.
Kuulostat kyllä minusta aika itsekeskeiseltä ihmiseltä. Olet sopinut paikallaolostasi tietyn ajan (vuosi?) ja nyt valitat siitä että asut liian maaseudulla...ja tulet kuitenkin Suomesta..
Ei mikään ihme ettei perheen äiti ymmärrä. On varmaan tosi rankkaa lapselle, että hoitaja vaihtuu joka vuosi johonkin uuteen huonosti englantia puhuvaan ulkomaalaiseen joka vain ajattelee omaa hyvinvointiaan ja biletystä muiden au-pairien kanssa.
Jos pakkaat tavarasi vielä tämän päivän aikana, todistat kyllä perheellesi ainakin yhden seikan: et ole kypsä pitämään huolta kenenkään lapsista. No, kuinka moni 18-19 -vuotias au-pair onkaan kykeneväinen kasvatustehtäviin?
"Ei mikään ihme ettei perheen äiti ymmärrä. On varmaan tosi rankkaa lapselle, että hoitaja vaihtuu joka vuosi johonkin uuteen huonosti englantia puhuvaan ulkomaalaiseen joka vain ajattelee omaa hyvinvointiaan ja biletystä muiden au-pairien kanssa."
Oman hyvinvoinnin ajattelemisessa ei varmaankaan ole mitään väärää.
Itsekin olen lähdössä kotiin neljän kuukauden jälkeen, vaikka alunperin tarkoituksena oli viipyä yhdeksän kuukautta. Perhe on lähes täydellinen; yksi ainoa ongelma on ollut (sekin osittain väärinkäsitys), mutta se selvitettiin.
Yksi syy lähtööni on sama kuin aloittajalla; tylsyys. Mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin olla joka viikonloppu bilettämässä. Itse asiassa olen kaikkea muuta kuin bilettäjä. Silti jonkinlainen sosiaalinen elämä on tärkeää.
Ja tämä minun tylsyyteni johtuukin juuri tästä sosiaalisen elämän puutteesta; minulla ei ole kavereita, joille voisin soittaa kysyäkseni, huvittaisiko lähteä vaikkapa elokuviin tai tulla kylään luokseni. Eikä kyse ole siitä, etten olisi yrittänyt; harrastuksia on yritetty hankkia joka taholta, mutta aina jokin on mennyt pieleen. Ja pääasiassa harrastusten kauttahan niihin ihmisiin tutustuu.
Kielikurssilla en aupaireja tapaa, koska en käy alkeiskurssia, vaan edistyneemmille tarkoitettua. Suurin osa aupaireista ei ole lukenut aupair-maani kieltä kotimaassaan.
Mikä on kirjoitukseni pointti, sitä en enää tiedä itsekään. Mutta haluan vain kertoa, että "Oletkos nyt vähän itsekäs?" on mielestäni osittain hyvin typerästi kirjoitettu.
Oman hyvinvoinnini ajattelemisessa ei ole mitään väärää, mutta vaikuttaa siltä että nykynuoren käsitys hyvinvoinnista on muuttunut. Sori nyt vaan, mutta yhdeksän kuukautta menee ihan missä vaan. En tiedä millä paikkakunnalla asut, onko siellä vain pari sataa henkeä vai mitä? En pysty ymmärtämään mikset ole löytänyt kavereita...tai ehkä yrityksesi on vain liian kova (vaikutat epätoivoiselta).
Tajuat toivottavasti myös sen, että et ole ollut maassa kauan. Sinulla menee aikaa paikallisen puhetyylin oppimissa ja paikallisen keskustelutyylin ja aiheiden hallitsemisessa (ja tätä et yksinkertaisesti opi lukiossa tai peruskoulussa). Itsellänikin oli aluksi vaikeuksia uuteen paikkaan sopeutumisessa ja ihmisiin tutustumisessa, mutta kyllä se siitä. Neljä tai alkuperäisen kirjoittajan kaksi kuukautta yrittämistä - jonka jälkeen pois muuttaminen kun kaikki ei heti mene niin kuin pitäisi - on luovuttamista!
Olet lähdössä kotiin, takaisin Suomeen? Ehkä olisi kannattanut "bite the bullet" ja jäädä. Jos ei muuten, niin ihan vain kivan perheen, englannin oppimisen sekä englannissa matkailun takia. Uskon, että löydät haluamasia kavereitakin ajallaan. Älä odota kaikkea heti ja valmiina, tietyt asiat vain kestävät oman aikansa.
Onko sinun pakko tavata toisia au-paireja kurssillasi? Eikö muu seura sovi? Millaisia kurssitoverisi ovat?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kituuttamaan perheeseen vain perheen takia. Ei kenenkään. joten jos siltä tuntuu niin lähde ihmeessä kotiin! Mielenterveys on tuhat kertaa tärkeämpi kuin annetut lupaukset. Perhe on ottanut myös sen riskin ottaessaan au pairin että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Sun ei tarvitse syyllisyyden tunteesta jäädä vuodeksi hengaamaan. Ja 9 kk on pitkä aika! Liian pitkä aika olla vaan koska lupasi niin.
Luulenpa että edellinen kirjoittaja kirjoitti host-äidin näkökulmasta...? Ja ymmärrettävää että on stressaavaa lapselle kun hoitaja vaihtuu koko ajan mutta sen valinnan perhe on itse tehnyt ottaessaan au pairin. Ottakaa vaikka nanny tai jääkää kotiin itse hoitaan lapsianne. Mutta kukaan au pairi ei ole velvollinen jäämään vuodeksi jos ei itse viihdy tai halua muusta syystä jäädä.
Minusta teet oikean ratkaisun lähtiessäsi! Itse koin saman ollessani au pairina. Ja tiedän miltä se tuntuu kun on tylsää ja kaukana kotoa. Jos olet jo parhaasi yrittänyt niin kotiin vaan. Tsemppiä!:)
Kuten sanoin, tylsyy on vain yksi syy lähdölleni. En halua sinulle alkaa henk.koht. asioitani selvittämään julkisella keskustelupalstalla, mutta fiksun oloisena ihmisenä ymmärtänet itsekin, ettei ratkaisu ole ollut minulle helppo ja sitä on pohdittu paljon. Myös perheen kanssa keskustellen. En ole tyhmä, vaikka siltä tekstieni perusteella saattaisikin vaikuttaa.
Kyllä, olen epätoivoinen etsiessäni kavereita, enkä näe siinä mitään väärää. Olen tottunut siihen, että minulla on kavereita, ja ahdistun siitä, ettei minulla näinkään pitkän ajan jälkeen ole täällä kuin yksi kaveri, jota en kovin paljoa pysty näkemään, koska hänellä on työnsä ja miehensä.
Tiedän varsin hyvin myös sen, etten opi vieraan kielen keskustelutaitoa peruskoulun tai lukion tunneilla. Myös muiden alkuvaikeudet ovat tiedossani; en ole siis ainut aupair, joka ahdistuu ensimmäisinä kuukausina. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin vahvoja ihmisiä kuin sinä. Joillakin kotiin etuajassa palaavilla heikoilla aupaireilla voi olla myös Suomessa odottamassa heikkoja ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea.
En ole aupairina Englannissa. Kielen parantaminen on kyllä ollut yksi jäämistä puoltava seikka, mutta se ei valitettavasti aina riitä. Pienellä aupairpalkallani ei minulla myöskään ole varaa matkustella ympäriinsä. Kohdemaassani matkustaminen on kallista.
En odota kaikkea valmiina; olen tehnyt paljon asioita viihtymiseni eteen. Mutta aina sekään ei riitä.
Vielä viimeiseen kysymykseesi: kaikki seura kelpaa, en valikoi ystäviäni työn perusteella. Kurssitoverini ovat n. 15 vuotta maassani asuneita taitavia puhujia, mutta huonoja kirjoittajia. Ikäero, n. 25 vuotta, on vain minulle, heikolle aupairille, liikaa.
Yhdeksän kuukautta menee ehkä ihan missä vain, mutta sori nyt vaan, en halua tuhlata noin pitkää aikaa elämästäni ahdistumalla vieraassa maassa vieraiden ihmisten keskellä.
Mutta myöhemmin tulevaisuudessa tulet tuhlaamaan aikaasi koulun penkillä, tylsässä työssä etc. you name it! Uskon, että myöhemmin kadut sitä että lähdit aiemmin. Mutta tämä siis on vain minun mielipiteeni.
Et kuulosta tyhmältä, mutta kuulostat epävarmalta ja koti-ikäväiseltä. Usko pois, kaikkeen tottuu!
Olen asunut kolmessa eri maassa (kolmas menossa). Viimeisimmässä minulla meni vuosi että löysin kivoja kavereita. En kuitenkaan jaksanut ottaa stressiä, koska aiemmasta kokemuksesta tiesin..että kivoja ihmisiä löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Poikaystävät tai ystävät Suomessa pysyvät jos ovat pysyääkseen. Välillä on hyvä saada omaa tilaa ja aikaa myöskin. Kokea uusia juttuja ja yrittää tulla toimeen omillaan. Sinulle rikkaus on se että taustallasi on luultavasti lukuisia ihmisiä tukenasi, jos heitä tarvitset. Hyvällä kasvatuksella, koulutuksella ja tukijoukoillasi pääset pitkälle. Nyt vain kärsivällisyyttä peliin!
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut pitävät koulua ja työtä ajantuhlauksena, minä en. Kuten itsekin sanoit, nämä ovat mielipideasioita.
Monessa asiassa olen epävarma, mutta Suomeen palaamisestani en voisi varmempi olla. Koti-ikävä lienee luonnollinen asia, huolestuneempi olisin, jos sitä ei olisi.
Omillani tulen toimeen Suomessakin, en todellakaan ole muuttamassa perheeni elätettäväksi. Suomi on minulle koti ja siksi puhun kotiin palaamisesta.
Uskon kyllä itsekin pääseväni pitkälle, vaikka täällä ulkomailla, jos haluan. Mutta asioita vakavasti harkittuani olen päättänyt palata Suomeen ja edetä siellä pitkälle. Kenties joskus myöhemmin palaan vielä tänne, mutta vain väliaikaisesti, sillä (laulun sanoin); home is where my heart is.
minä näkisin asian niin ja minusta äidinkin pitäisi nähdä, että jos aupair on onneton on myös lapsi jota hoitaa on onneton.
Joskus vaan on ajateltava itseään. Toki viihtyminen on myös omasta itsestään kiinni. Itse kituutin olla viime talven paikassa josta en pitänyt. Enkä tee sitä enää. se on sekä perheen että sinun etu, että lähtee pois jos ei tykkää.
Ja joku muu tosiaan olisi voinut lähteä saman tien. Joten olisivat onnellisia että jäät siksi aikaa että löytävät uuden. Ja jos perhe heittäytyy hankalaksi sano tämä niille. Ja jos asiaa ei ymmäretä lähe samantien.
Tottakai äidin ensimmäinen reaktio on pettymys. Mutta toivottavasti hän tajuaa että lähteminen on kaikkien parhaaksi.
Toivottavasti loppu aika sujuisi hyvin.
Kerrotko missa pain olet - paikkasi kuulostaa loistavalta ainakin minulle. Luen juuri paasykokeisiin ja tuollainen perhe olisi loistava, vaikuttaa etta toita ei ole juuri ollenkaan mutta palkka juoksee. En tosiaan ole hakemassa au pair ajalta mitaan biletysta jossain turistirysassa joten maaseutu kay vallan mainiosti!
Pliis laita mailia [email protected]
Oli vähän sama asia. En tuntenut enää haluavani jatkaa perheessä ja siitä kertyi erimielisyyksiä välillemme. Kun keskustelin asiasta niin perheen äiti syytti minua kaikesta. Hän krokotiilin kyynelein itki ja sanoi minulle päin naamaa kuinka pelkää jättää lasta kanssani hoivaan! Tämä oli törkeintä mitä ikinä olin kuullut! Asia loukkasi minua syvästi ja meillä oli lapsen kanssa paljon omia juttuja mitä teimme ja pidimme toistemme seurasta.
Yleensä perheessähän ei ole mitään vikaa. Jos et viihdy niin et viihdy. Tämä on sinusta itsestäsi kiinni ja et tehnyt mitään väärä kertoessasi tämän asian heille. On lapsellista että usein perhe rupee syyllistämään au pairia asiasta. Koskaan heissä ei ole mitään vikaa.
Tule vaan takasin suomeen ja elä anna heidän loukata sinua vaan voit suoraan sanoa että heillä ei ole oikeutta loukata tunteitasi tuollaisella tekstillä. Olethan ihminen, etkä orja kuten usein au pairit ovat...Zemppiä jatkoon!