Näitä avioerokeskusteluita kun lukee,niin tulee uskomattoman masentunut olo.
Miten eron "eroavat" puolisot voivat heittää niin uskomattoman viileitä kommentteja puolisostaan (tai ex- ) tai eropäätöksistään?
Eikö mikään merkitse enää mitään vai eikö asioista haluta puhua?
Monasti eropäätökset tuntuvat tapahtuvan vain toisen puolison oman päätöksen perusteella.
Erityisen järkyttävää on silloin,kun eropäätös ilmoitetaan ns. "yllätyksenä",ilman mitään edeltäviä keskusteluyrityksiä.
Olisi helpompi ymmärtää erot,jos niiden taustalla on henkistä/fyysistä väkivaltaa,vakavia alkoholiongelmia tai toistuvia nais-/mies-seikkailuja,eikä näitä ole pystytty käsittelemään tai haluttu käsitellä.
Miten eron "eroavat" puolisot voivat heittää niin uskomattoman viileitä kommentteja puolisostaan (tai ex- ) tai eropäätöksistään?
Eikö mikään merkitse enää mitään vai eikö asioista haluta puhua?
Monasti eropäätökset tuntuvat tapahtuvan vain toisen puolison oman päätöksen perusteella.
Erityisen järkyttävää on silloin,kun eropäätös ilmoitetaan ns. "yllätyksenä",ilman mitään edeltäviä keskusteluyrityksiä.
Olisi helpompi ymmärtää erot,jos niiden taustalla on henkistä/fyysistä väkivaltaa,vakavia alkoholiongelmia tai toistuvia nais-/mies-seikkailuja,eikä näitä ole pystytty käsittelemään tai haluttu käsitellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäistä kertaa mentäessä naimisiin nainen on se osapuoli joka on siihen innokas. Välillä liiankin. Nainen ei näe arkea, ei osaa tiedostaa, ja ennen pitkää alkaa nähdä puolisonsa outona, ja usein perustelee "kasvoimme erilleen". Avioliitossakin pitäisi olla elämää.
Ei kai aina tarvitse katsella kynttilän liekkejä, voi olla välillä hiljaa vaikkapa eri tiloissa. Usein lasnäolo riittää. Naiset yrittävät liikaa ja kaatavat lopulta kaiken itsensä päälle. Ero tuleekin miehille usein yllätyksenä. Sen jälkeen alkaa armoton "mediakamppailu", siinä valhe pukeutuu totuuden viittaan. Puhelimet käyvät kuumina joita jäähdytetään kyynelillä samalla. Tässäkään vaiheessa usein mies ei tiedä oikeasti naisen mielikuvituksen luomasta todellisuudesta mitään, jossa tämä elää.
Voihan erota siistikin. Järkeä pitää käyttää, eikä vajota joihinkin yksittäisiin historiallisiin yhdessäoloihin. Kyllä ne huuhtoutuvat sieltä joskus pois.
Ai että ensimmäistä kertaa naimisiin mentäessä nainen on innokkaampi osapuoli.
No olenkohan mä sit kuitenkin mies, kun en ollut naimisiin mennessä se innokkaampi osapuoli.
No, oon kuitenkin niin naisellinen nainen ja hormonitoiminta pelaa naisten malliin, joten pakko mun on kait olla sitten nainen.
Mut mulla sattui olemaan isompi omaisuus ja isommat tulot ja elämä hyvin reilassa, joten olin varmaan sitten hyvä saalis miehelle..ja helvetin rakastunut.
Joten äläpä yleistä, kun et voi tietää minkälaisten syiden takia ihmiset nyt ylipäätään menevät naimisiin.
Lukeepa täällä mitä hyvänsä palstaa, niin ei voi olla miettimättä, että ovatko kaikki ihan järjissään.
Jätetyll ero on varmasti rankka paikka, mutta ei se jättäjällekään helppoa ole.
Täytyy edes yrittää perustella (itselleen), että tein oikein.
Tuosta illan TV-sarjasta sai sen käsityksen, että yksikään lapsi ei haluaisi vanhempien eroavan. Yksi asetti ehdon, että eivät saisi riidellä.
Näinhän se varmaan on lähes kaikissa perheissä. Lapselle alkaa loppuelämän kestävä helvetti jossa vanhemmat riitelevät entistä enemmän ja nyt pelkästään lapsista, heidän läsnä ollessa.
(Minähän en tietenkään ikinä tee niin, eikä varmaan kukaan, joka sattuu tämän lukemaan, mutta jotkut kuitenkin!)
Tässä viikon sisään on kahdelta ystävältäni vaimo lähtenyt.
Toisen ymmärrän, mutta toinen lähti vain kyllästyttyään arkeen.
Mitä huonommat perusteet eroon on, sitä rajummin sitä täytyy itselleen puolustaa.
Ei näitä kommentteja ole tarkoitettukaan livessä puhuttaviksi, sillä totuutta näissä ei välttämättä ole lainkaan.
Masentuneiden pöytälaatikkorunoja nämä ovat.
Juuri tänä aamuna töihin tullessa mietiskelinkin että olisko netissä yhtään suomalaista keskustelukanavaa jossa voisi eroon liittyvistä asioista ja tunteista keskustella asiallisesti. Kun on ajatuksia joita olisi mukava käsitella muidenkin kuin läheisten kanssa. Aiemmin luin ellejä ja mtv3 palstaa mutta hylkäsin melkoisen nopeasti - kirjoitusten laadusta johtuen. Tämän syksyn tällä palstalla seurannut vanhempiakin juttuja, ja ihan taitaa olla sama porukka joka palstalla.
Tänne (ja nettiin yleensä) kirjoittavien määrä eronneista on minimaalinen. Sen lisäks en jaksa uskoa että kaikki kirjoittajat ovat edes eronneita, tai naimisissakaan olleita. Sen verran erikoisia mielipiteitä saa välillä lukea.
Jos joku järkevän ja asiallisen aloituksen tekee, heti on tämä harakkalauma raakkumassa ja syyttelemässä. Luulen että purkavat omaa pskaoloaan kun elävät eristyksissä nettiriippuvaisina. Ei ole poikaystävääkään ollut, jollei lasketa takapenkin Pertsaa jolle tuli läheteltyä kirjelappusia tunnilla, ja jotka Pertsa sitten luki koko luokalle niin että kirjoittaja häpesi silmät päästään. Olo kai kohenee kun kuvittelee omien haukkumisten aiheuttavan jollekin pahan olon täällä netissä, katuvan että koskaan meni naimisiinkaan. Tiedoks, ei ne "pilkat" ja "pottuilut" ainakaan meikäläiseen uppoa.
Tämä tuntuu olevan psykiatrisen hoitolan avohoitoyksikkö. 99% kirjoituksista on täyttä skeidaa. Välillä joku järkevä juttu sekaan eksyy ja kyllä asiallisen keskustelun saa aikaan kun jättää asiattomat kommentit omaan "arvoonsa", ts. ei vaivaudu kommentoimaan niitä.
Monissa ulkomaisissa nettikeskusteluissa täyspäiset aikuiset pystyy keskustelemaan sivistyneesti erilaisita mielipiteistään riippumatta (on sielläkin näitä hulluja joukossa). Sellaiseksi nämä kanavat on joku keksinyt. Mutta ei Suomessa toimi ei... koska on kaikenlaisia hulluja kun purkavat oireitaan näissä. Harmi, mutta toisaalta... jos me tervepäiset voimme puhua asioista ystävien ja tuttujen kanssa, on voitu jo satoja vuosia ennen internetin keksimistä, jätettäköön tämä leikkikenttä avohoitoa vaativille ihmisille.
Istun tässä, mien vastaisin? ekka pääsee huokaus, ja sit itku: Toivon että jokainen miettis yhden asian, EI KUKAAN voi tietää, TODELLA mitä elämä voi olla (ystävällä, tutulla, siskolla, veljellä, yms. ) neljänseinän sisällä, sitä elämää, mikä vaan on. Se vaan on, se elämä! siitä joko selvitään tai sitte ei. Ehkä kaikki on merkinnyt liian paljon ja sit tulee pettymys, ja niin paljon on kiva sivusta sanoo ..... ymmärttämättömiä sanoja.
Ei se kaikki skeida ole seinien sisällä.
Telkusta katsomme kaikkein ääliömäisinpiä ohjelmia, hyvänä esimerkkinä Big Brother. Ei pienintäkään järjen hiventä, ja silti miljoona katsojaa.
Vielä typerämpiä ovat chattiohjelmat, joihin jotkut laittavat kaikki rahansa ja jäävät vielä velkaakin puhelinyhtiölleen.
Joka paikka on pullollaan ennustajien ja mitä omituisempien seksipalvelujen tarjoajien maksullisia numeroja.
Ex oli tilannut "syvästi vastuunsa tuntevalta" ennustajalta oikein paperille painetun arvion avioliittomme tilasta.
Yksi asia osui oikeaan. Liittoome tila ei ollut hyvä. Kaikki muu oli uskomatonta soopaa joka oli puettu omituisin maagisin termein sekasotkuksi josta ei saanut irti mitään järkevää päätelmää.
Jos joku haluaa, minäkin voin lähettää kopion muutamalla kympillä. Ennustus sopii taatusti jokaiselle joka on niin kahjo, että uskoo soittavansa ihmiselle joka näkee tulevaisuuteen.
Muuten olisin kuollut nauruun sen luettuani, mutta koska oli kyse avioliitostamme, lapsiemme ja meidän omasta tulevaisuudestamme, tuli lähinnä vetelät housuun.
Jos miehiä haukutaan putkiaivoiksi, niin tällaisten ennustusten tilaajia voi hyvällä syyllä sanoa täysin aivottomiksi!
Ole siinä sitten naimisissa jos toinen haluaa uskoa noitiakin ennemmmin kuin esimerkiksi avioliittoneuvojia!