nyt vaan jaksa ottaa vastaan tunnin-puolitoista kestäviä tilityspuheluja. Ystävä pommittaa puhelimella, minä en vastaa. Tuli jo tekstiviestikin, että mistä on kysymys, kun minua ei saa kiinni.
Omassa elämässä on jokseenkin raskas ja kuormittava kausi menossa ja ystävä tietää sen. Silti viime puhelussakin kuittasi sen parilla sanalla jatkaen sitten omaa tilitystään, kun töissä on niin veemäistä ja miesasiat on peestä jne. Sillä menee jonkin verran paranoian puolelle ne jutut ja aina jankkaa samoista asioista, hyvä jos saan sanan väliin silloin tällöin.
En jaksa olla terapeutti, en katso olevani velvollinen vastaamaan puhelimeeni jos ei huvita, usein on paljon muutakin tekemistä eikä joutaisi iltakausia luurissa kuuntelemaan hänen päättymätöntä kehää....
Miten esittää asia niin, ettei hän loukkaannu? Nenäkkäin olemme tosi harvoin (asumme kaukana toisistamme).
Omassa elämässä on jokseenkin raskas ja kuormittava kausi menossa ja ystävä tietää sen. Silti viime puhelussakin kuittasi sen parilla sanalla jatkaen sitten omaa tilitystään, kun töissä on niin veemäistä ja miesasiat on peestä jne. Sillä menee jonkin verran paranoian puolelle ne jutut ja aina jankkaa samoista asioista, hyvä jos saan sanan väliin silloin tällöin.
En jaksa olla terapeutti, en katso olevani velvollinen vastaamaan puhelimeeni jos ei huvita, usein on paljon muutakin tekemistä eikä joutaisi iltakausia luurissa kuuntelemaan hänen päättymätöntä kehää....
Miten esittää asia niin, ettei hän loukkaannu? Nenäkkäin olemme tosi harvoin (asumme kaukana toisistamme).
Vastaukset 9
Vanhimmat
että et nyt jaksa,,anna anteeksi! jos ystäväsi siitä suuttuu, niin ei voi mitään. Miksi et joskus kun hän soittaa sano et nyt kerkeät vain 5min puhumaan ja pahoittelet sitä.
Toisaalta saisit olla iloinen, että sinulla on ystävä, jolle olet noin tärkeä! ;)
Tuo ap tuntuu olevan ystävälleen oksennuspussi....
Minä pääsin eroon yhdestä maailman rasittavimmasta ihmisestä, "ystävästä", eroon siten, etten yksinkertaisesti enää vastannut hänen puheluihinsa.
Laitoin puhelimeen hänen kohdalleen soittoääneksi "tyhjä".
Ei ollut muuta mahdollisuutta. Hän saattoi soittaa työpäivän (itse hän ei ollut työelämässä) aikana, ja vaikka sanoin että on kiire, hän saattoi pidätellä minua jopa tunnin!!! Sitten hän oppi soittamaan ruokatunnin aikana.. aaaarrrggghh!!!
Aina kysyi onko kiire. Vastasin, että on. No ei auttanut, hän vaan jatkoi puhumistaan, veivasi vanhoja asioita, uusia juoruja, jotka ei mua kiinnostaneet..
No, loppuihan se soittelu sitten, kun en enää vastannut. Muutamilta yhteisiltä tutuilta kyseli minusta.. laittoi mulle pari äkäistä vittu-viestiä..
Lopulta vaihdoin puhelinnumeroa.
Menetin yhden ns. ystävän, mutta en kyllä ikävöi.
Kurja sanoa näin mutta hän itse ajoi mut siihen.
ei ole edes sitä ystävää joka tukeutuisi. Sitä tarkoitan. Minulle kyllä kelpaisi sellainen ystävä joka pystyy kertomaan minulle kaiken. Tosin ehkä en ajattelisin näin, jos minulla olisi sellainen joka kaataisi kaiken niskaani. Tiedä sitten.
toisaalta kyllä minä tekisin kaikkeni kääntääkseni ystävän ajatukset positiivisempaan suuntaan.
on samantapainen ystävä, joka soittelee 1-2h puheluja ja tilittää paskaa elämäänsä. Monta kertaa olen päättänyt että nyt sanon, että en jaksa kuunnella enää. Aina kun alan puhumaan jotain sen suuntaista että en ehdi nyt niin hän keksii jotain, esim. "Joo, tottakai ymmärrän että sulla on kiire, on vaan niin paha olla ja sä oot ainoo jolle voin puhua..mä en oikeesti jaksa ja en tiedä selviinkö huomiseen."(itkien) Niin mitä siinä sitten voi tehdä, kun ystävä on noin itsetuhoinen, siinä tilanteessa ajattelee, että kyllä minä voin vielä kuunnella kun ystävällä on noin paha olla.
Oloani on helpottanut se että en vastaa puheluihin vaan laitan tekstiviestin, etten ehdi puhua. Sitten kestää vähän aikaa ja ystävältä tulee hullun pitkä viesti. Silloin voin sanoa mitä oikeasti haluan. Kerran vastasin hänelle että ymmärrän että sulla on vaikeaa ja laitoin hänelle hirveän litanian omista ongelmistani. Ei kuulunut tilitystä vähään aikaan.
Tekstiviestillä voit kertoa omista ajatuksistasi keskeytyksettä. Olen ystävälleni viestissä sanonut että en voi toimia hänen terapeuttinaan, hän yrittää kokoajan syyllistää minua, hän saa todella pahan olon minulle kun hän kaataa ongelmansa minun niskaan, hänen ajattelutapansa on todella suppea, tuo ajattelutapa ei johda mihinkään, et ole maailman napa... Ja kyllä on helpottanut. Eli kerro reilusti mitä ajattelet. Minä tahdon auttaa ystävääni ja olen huomannut, että kiltti kuuntelu ei auta vaan kannattaa sanoa suoraan tai sitten katkaista välit. Älä patoa kiukkua vaan anna sen tulla ulos.
Ystäväni on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää minua, vaikka töitä on vielä hurjan paljon...
Muutama ajatus. Ehkäpä ystävälläsi on vain ikävä sinua ja seuraasi.
Ajattelin myös, mahtaako ystäväsi todella tietää vallitsevan elämäntilanteesi raskauden. Usein sitä olettaa, että toinen tietää, vaikkei toisella olisi mitään mahdollisuutta tietää, jos asiaa ei ole esim. selkeästi ilmaistu. Saattaa myös olla, että ystäväsi on valmis/halukas tarjoamaan tukea sinulle, muttei tiedä, miten tehdä se. Esim. jos hän on perinteisesti suhteessanne ollut se jota tuetaan, voi hänen olla vaikea yhtäkkiä ottaa toisenlaista roolia. Usein on myös niin, että tämä ns. "vahvempi" osapuoli ei oikeasti haluakaan/osaa luopua roolistaan tukijana, koska se tuottaa tietynlaista mielihyvää. On mukava olla (tai ainakin kuvitella) olevansa se, joka tukee, on vahva, jota tarvitaan ja olla se kaiken kestävä "oksennuspussi/roskaämpäri", joka ei todellisuudessa edes ole valmis luopumaan tästä osasta. On mukava olla marttyyri.
Ehkä kaverisi soitot ovat yritys tarjota tukea, mutta et koskaan anna keskustelun kuitenkaan lähteä siihen suuntaan. Ei voi olla niin, että tämä toinen vain dominoi keskustelua. Kyllä yleensä keskustelun suuntaa voi kääntää, jos haluaa. Täysin yksipuolista dialogia ei ole olemassa, ellei toinen tahallisesti jättäydy sen ulkopuolelle pitämään omaa marttyyrin monologiaan.
Koeta siis vaihtaa positiivisella otteella keskustelun suuntaa syyllistämättä kaveriasi jonkin sortin oksentajaksi. Oksennathan sinäkin tänne. Toivon, että kaverisuhteenne vahvistuu ja jos ei, että et turhaan kantaisi kaunaa.
Kyllä mulla ainakin on ollut tuollainen ns. "ystävä" joka piti täysin huolta siitä, että KAIKKI yhdessäoloaika käytettiin hänen elämänsä pikku detaljien ja kuviteltujenkin piirteiden vatvomiseen.
Kun kerran sanoin, etten nyt todellakaan ehdi, välit menivät heti poikki. Hän ei sietänyt kuulla minulta kerta kaikkiaan mitään eikä varsinkaan sitä ei-sanaa.
Saarnastasi päätellen et ole joutunut koskaan tuollaisen ihmisen "kohteeksi". Voisi sinullakin mennä suu suppuun, jos joutuisit kokemaan saman kuin monet muut täällä.
Taidat olla kovin vihainen jollekin. :)
Kirjoittaja kysyi kommentteja ja esitin omani. Jos palstalle saa kirjoittaa vain kirjoittajan "vihankohdetta" haukkuvia viestejä (joissa todetaan, miten ärsyttävä tämä minulle tuntematon ihminen on, miten olen itse kohdannut samanlaisia, miten ne pitää heivata täydellisestä elämästäni pois jne.) ei tämä palsta ole sitten mitään muuta kuin pahanpuhumisen ja takana juoruilun foorumi. Kai täällä nyt sentään saa esittää jonkin rakentavankin tai kirjoittajan mielipiteestä poikkeavan kommentin.
En ole kenenkään "kohde", joten en ehkä sitten ole kokenut näitä kauheuksia, joista puhut, mutta siitä huolimatta minulla on oikeus kommentoida ja esittää mielipiteeni, kuten sinullakin rakentava kommenttisi minulle. Nythän tilanne on sitten hyvä, kun välit ystävääsi ovat menneet poikki ja olet päässyt hänestä eroon. Toivottavasti et kohtaa vastaavia tulevaisuudessa. :) Taas kerran.. heh.
Itselläni oli yksi kaveri, joka oli aika epäluotettava, juorusi ja muutenkin jauhoi puhelimessa tuntitolkulla turhaa asiaa, siis ei mitään oikeaa asiaa. En enää jaksanut sellaista koska se häiritsi arkea, töitä ja omaa perhe-elämääni. En enää vastannut puhelimeen. Nyt hän ei voi enää juoruta asioitani eteenpäin ja toisaalta minulle jää aikaa tehdä omat työt ja aikaa omalle perheelleni.