Olen miettinyt, että mikä erottaa masennuksen ja ns. masentuneisuuden toisistaan? Minua masentaa hurjasti elämä mieheni kanssa (ero "vireillä"), eli olen masentunut. Miehelle kun sanon että masentaa ja vituttaa eikä elämä tunnu elämisen arvoiselta niin hänen ehdotus on että hae lääkkeet lääkäristä. Eli mieluummin nappia naamaan kun kohtaa ne tekijät mistä masennus johtuu... eli hänestä ja yleensäkin tästä yhteiselosta.
Masennus ja "masennus"
Naikkonen*
5669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieliala ja mielenhäiriö, siinä erot. Masentuneisuus on hetkellinen mieliala johon voi vaikuttaa päätöksellä tai olosuhtein. Masentuneeseen mielialaan johtaa usein jokin vastoinkäyminen, tylsistyminen tai juuri niinkuin kohdallasi, se johtuu parisuhteen ongelmista.
Masennus taas on sairaus joka on useammin aivokemian häiriö eikä mene itsestään ohi vaan pahenee. Masennus oireilee haluttomuutena seksiin, ruokaan, yleensäkin elämiseen, mikään ei tuota enää iloa eikä tunnu miltään. "sama vaikka kuolisin", ajattelee tyyppimasentunut helposti. Ei millään ole mitääv väliä, mitään ei jaksa. Väsyttää vaikka mitään ei tekisi, ja mikään määrä unta tai lepoa ei auta.
Tee koe; mieti elämääsis ellaisena kiun haluaisit sitä elää. Kuvittele että ero on ohi, kaikki ne seikat jotka nyt ahdistavat sinua, katoavat tai korjaantuvat. Millaista elämäsi olisi? Tuota ihannetta ajatellessa, mikä on tunnetilasi?
Koetko itse että masentunut olosi voisi mennä ohitse kun olosuhteet muuttuvat? Silloin et lääkitystä tarvitse, muutoskriisi ottaa aikansa eikä siitä kuulukaan olla ian iloinen. Sinä saat eron myötä surutyösi tehdä ihan rauahssa, vituttaa meitä jokaista joskus asia tai toinen. Ei siihen tarvitse lääkkeitä syöd, elämä ei ole aina hauskaa. Vasta kun elämä ei ole koskaan hauskaa, on aihetta ihmetellä.
Miehellesi voit siis kertoa että tunkee lääke-ehdottelunsa hanuriinsa. Toisaalta, jos olette jo eroamassakin, ei miehelläsi ole mitään velvollisuutta ymmärtää ja tukea sinua jos hän ei sitä halua tehdä. Sinun täytyy etsiä muualta se ihminen jolle pahasta olostasi kerrot ja jolta voit odottaa myötätuntoa.
***
Ainoastaan ammattilainen pystyy tekemään diagnoosin, jos sellaisen oikeasti edes haluat.
Itse et pysty subjektiivisesti arvioimaan omaa tilaasi.
Vielä vähemmän miehesi.
Aivan turha miehelle on puhua tuosta, miksi se enää edes häntä kiinnostaisi?
Tarkoitat varmaan objektiivisesti? :)
Sorry ;)
Ehkä toisista syistä kuitenkin.
Itsellä menopaussi meneillään ja siksi masentuneisuutta ja alakuloisuutta ja mielialanvaihteluita, joita mies ei ymmärrä.
Lääkäri ehdotti minulle mielialalääkkeitä vireystasoni nostamiseksi, mutta en halunnut syödä niitä, ainakaan vielä. Pisti silmääni tuo kommenttisi mieheltäsi. että nappia naamaan. Minun miehenikin sanoi kerran kun oli huono päivä minulla, että kyllä sun varmaan pitäis alkaa syömään niitä lääkkeitä. Kuulosti minunkin korvaani pahalta.
Kun on alakuloinen, niin tuo kommentti ei auta yhtään. Halaus ja kyllä se siitä-kommentti kuulostaisi paljon paremmalta.