Mikä ihme saa miehen haluamaan "tapailua" ja soittelemaan päivittäin ja olemaan minua kohtaan tosi "kultainen" ja huolehtivainen, jos ei kerran rakasta minua. Puhuu puhelimessa aina tosi pehmoisella välittävällä äänellä (samalla äänellä jolla puhuu tyttärelleen). Paiskoo töitä ihan uupumukseen saakka, että pääsisi mahdollisimman pian luokseni. Enkä usko, että kyse on nyt seksistä, kun hän on töidensä vuoksi niin uupunut, ettei jaksa sitä pahemmin edes ajatella. Ikävän tunteen minua kohtaan myöntää, mutta ei muita tunteita. En ymmärrä. Olen ajatellut, että annan hänelle aikaa, kun olemme tunteneet niin lyhyen ajan. Mutta vaikka miten pohdin asiaa, en ymmärrä ja olen jatkuvassa ihmetyksen ja epätietoisuuden tunteessa.
mikä selitys
ihmeissäni
8297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mistä päättelet, että ei rakasta?
Tai oikeestaan enemmän ymmälläni olen siitä,että miksi sitä rakkauttaan pitää vannoa ja vakuuttaa heti suhteen alettua? Kaikilla ne tunteet ei salamaniskusta synny..eikä niistä kukaan halua liian aikaisin puhua. Se on kai sitä itsesuojeluvaistoa.
Kun on sanonut, että on rakastanut vain yhtä...lapsensa äitiä, hyvin kauan sitten. Ajattelin samaa kuin sinä, että jospa vain antaisin ajan kulua ja tutustuttaisiin rauhassa ja antaisin niiden tunteiden tulla ajan kanssa...ja olen tuota juuri pohtinut, että ehkä se on sitä itsesuojeluvaistoa, ettei heti uskalla heittäytyä tunteiden valtaan...ja hän tunnustaakin pelkäävänsä, ihan hirveästi.
mun mielestä toista ei voi rakastaa ennen kuin toisen todella tuntee. Ja mun mielestä toista ei voi todella oppia tuntemaan lyhyessä ajassa. Nii, ja mun mielestä rakkaus-sanan viljely ympäriinsä on tuhlausta ja väärin. Oikein on se,että se sanotaan vasta sitten kun todella tarkotetaan.
Ihan suotta panikoit. Ajan kanssa vaan.
Ei kaikki tapahdu silmän räpäyksessä.
Mikset kysy häneltä sitä suoraan? Kysy miksi se puhuu jä käyttäytyy vähän liian tunteellisesti, vaikka ei pidä sua muuna kuin ystävänä.
Toivottavasti sentään pitää minua muunakin kuin ystävänä:). Minun mielestäni meillä on seurustelusuhde, mutta se on vain minun mielestäni. Jos hän menee johonkin, hän aina ilmoittaa minulle kenen kanssa on ja kenen kanssa menee ja mitä tekee milloinkin. En minäkään tee mitään hänen tietämättään. Emme tapaile ketään muita...tai niin hän on antanut ymmärtää...suunnitelmia on...yhteinen matka...yhteistä tekemistä jne kunhan häneltä liikenee aikaa...
"Alle puolenvuoden tuttavuudelle ei sanota minä rakastan sinua, vaikka se tuntuis miltä" Toi ei oo kovin harvinainen ajatusmalli loppupelissä. Toinen tahtoo olla varma tunteistaan.
Ilmeisesti kumminki kyseessä on jo aikainen mies joka (toivottavasti) on oppinu jo elämästä jotain. Kaikki merkit rakkaudelle ja välittämiselle ilmeisesti on olemassa, kuhan vaan joku salainen päivämäärä täyttyy jonka jälkeen saa tunteensa paljastaa. Itseki syyllistyn tohon, haluun olla varma että se ihastus on muuttunu rakkaudeksi.
Niin...ehkä mietin asiaa uudestaan ensi kesänä tai vaikka vasta kesälomien jälkeen...