Tapasin maailman ihanimman naisen kolme vuotta sitten. Jo ensitapaamisesta lähtien tuntui ettei noin mukavaa tyttöä voi olla olemassakaan. Kummalakin oli samanlaiset tunteet toista kohtaan ja mitä enemmän aikaa toisen kanssa vietti, sitä suuremmaksi rakkaus kasvoi. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen olin varma että pysyn tämän tytön kanssa loppuelämän. Aikaa kului ja muutimme saman katon alle. Kaikki sujui hyvin ja rakastin aivan käsittämättömän paljon. Armeijaan mentyäni oli yhtä tuskaa olla erossa ja tuntui että pää räjähtää, mutta uskon että se vain vahvisti meidän suhdetta. Kuitenkin intistä päästyäni jouduin menemään töihin pariksi kuukaudeksi toiseen kaupunkiin ja kun vihdoin sieltä pääsin rakkaani vierelle pysyvästi niin kaikki tuntui taas olevan niinkuin kuuluukin. Aikaa taas kului ja alkoi tulemaan tytön puolelta jo ehdotuksia lapsista ja kaikesta. Oli vasta kuollut läheisiä ihmisiä ja kaikkia vaikeita asiota oli kasautunut ja niistä ei oltu puhuttu. Mulla tuli joku käsittämätön ahdistus, tuntui että seinät kaatuu päälle ja sitoutuminen, lasten teko, yms tuntui kaukaiselta ajatukselta, tuntui että mulla on vielä nuoruus elämättä. Riideltiinkin monesti ihan turhista asioista ja usein se johtui pelkästään minusta. Yritettiin puhua ja selvittää asioita, mutta tuntu että minun on pakko pakata kamppeet ja lähteä. Nyt tuosta on viis kuukautta aikaa ja oon saanu taas asiat kuntoon ja käytyä läpi. Tyttö oli todella maassa kun kerroin että on pakko päästä pois, mutta kyllä se siitä selvis ja puhuttiin vähintään joka viikko. Aivan sietämättömän hirveä ikävä on ollu kokoajan ja tuntuu että se ikävä vaan kasvaa. Tyttö vaan ei enää halua alkaa yrittämään uudestaan. Tuntuu että oon tehny elämäni suurimman virheen ja en anna sitä itselle ikinä anteeksi. Ollaan keskusteltu monesti että jos vielä koitettais mutta ei hän kuulemman voi enää luottaa.
jos joku auttais.....
???
2677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sä oikeastaan voi kun yrittää puhua hänelle ja kertoa avoimesti tunteistasi ja sanoa et tahdot vielä yrittää.Hän sanoo ettei vois luottaa mutta luottamuksen voi saada takaisin vaikka ei sekään hetkessä tapahdu.Rakastat kertomasi mukaan häntä todella paljon niin kyllä ois harmi jos tuollainen suhde loppuisi.Jos hän edelleen sanoo sulle ettei voi luottaa niin silloin ei tilanne muutu etkä saa suhdetta enää kuntoon.Älä kuitenkaan heitä toivoa vielä ja kerran yrität vielä puhua hänen kanssaan niin jos asiat alkaisi järjestymään mutta toivotan sulle onnea et saat hänet luottamaan uudestaan ja luottamaan myös suhteeseen.
olisit puhunut noista vaikeista asioista silloin, kun ne oli ajankohtaisia. Tuo tyttö luottaisi sinuun enemmän mitä nyt.
Sillä voi olla, että hän on kokenut rankkoja petymyksiä ennen sinua ja katsoo ettei sinuun kannata enää uhrata aikaa.
Harva nainen ei halua lapsia ja kolmen vuoden seurustelun jälkeen on aika luonnollista se, että yhteisiä lapsia olisi kiva olla.
Toisin sanoen, tuo tyttö todella halusi jakaa elämänsä kanssasi.
Ymmärrän, että joillekkin läheisten kuolema on kova isku. Ymmärrän, että vaikeuksia kasantuu.
Senkin ymmärrän ettei halua puhua vaikesta asioista.
Se puhuminen ja toiseen luottaminen on kuitenkin parisuhteen peruskivi. Ilman sitä rakennelmat kaatuu tai parisuhteesta tulee pakkopullaa ja lopulta kaikki kaatuu päälle.
Teillä riitely mitä todennäköisemmin johtui tuosta vaikeiden asioiden puhumattomuudesta.
Joten, mistä tyttö tietää ettet uudelleen toimi siten, että salaat ahdistavat asiat ja jälleen kaikki kaatuu?
Kirjoitit:
"Tyttö oli todella maassa kun kerroin että on pakko päästä pois, mutta kyllä se siitä selvis ja puhuttiin vähintään joka viikko."
Koska edelleen olette erosssa, hän ei täysin selvinnyt, muussa tapauksessa eläisitte yhdessä.
Ja kuten tuo tyttö on sinulle sanonut, hän ei voi enää luottaa.
Miten itse ajatelisit, jos elämänkumppanisi sanoisi "Pää hajoaa, mun on pakko muuttaa pois", eikä hän selittäisi asiaa sen enempää?