Anopit ja miniät eläköön keskenään sovussa, koska kumpikaan ei voi elää toistensa elämää, eikä anoppi lopeta elämäänsä siksi että sattuu saamaan arvostelevan miniän. Se jatkuu rutinoista huolimatta omine suruineen ja iloineen, vaikka sitten ilman miniäänsä. Poika on valinnut naisensa ja hän myös kantaa vastuunsa valinnoistaan. Siihen ei ole anopilla mitään sanottavaa. Omaan elämäänsä sensijaan on ja sitä anoppi myös saa puolustaa niin pakon kuin sielu sietää.
anoppi ja miniä
sipuli
71160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jaksaako anoppi kestää sitä nöyryytystä jonka joutuu kokemaan kun kaikki eletty elämä mitätöidään miniän toimesta ja ennen niin pidetystä ihmisestä tehdään täysi hylkiö ja epäkelpo ihminen. Ei kelpaa miniän lapsille hoitajaksi, on täysin epäonnistunut kasvattaja.
Mikään tarjottu apu ei kelpaa, lapsille annetut lahjat ja lelut kannetaan roskiin halveksuen. Näytetään aina nyrpeää naamaa ja murjotetaan kuin vihassa, ei puhuta eikä hymyillä koskaan anopille. Kuinka vanha ihminen, joka on kuvitellut olevansa täysin kyvykäs ja pidetty, onnistunut ja onnellinen, voi jaksaa tuon kaiken keskellä.
Joskus voi tulla mieleen, olisiko pojan perhe onnellisempi, ainakin miniä, jos anoppia ei olisi.
Jaksaako sitä puolustaa elämäänsä ja olemassaoloaan jos saa halveksuntaa juuri sielä, missä toivoisi sen suuren rakkauden ja hyväksynnän ja suvaitsevaisuuden ja onnen olevan.
Eikö olisi ymmärrettävää se, että nainen, kenellä on nuoruus, terveys, ihanat terveet lapset, rakastava aviomies ja oma koti ja työ, olisi positiivinen ja onnellinen ihminen ja soisi sen läheisilleenkin, jopa anopille !?
on onnellisesta kaukana,,,,siinä se syy.
Avioeroa suunnitellaan, joten vielä saat poikasi takaisin.
Itsekkyys on no 1 nykyakkojen keskuudessa ja juuri se, että anoppia sorsitaan, johtuu nuoren perheen suurista vaikeuksista.
Sellainen miniä löytää vielä itsensä helvetin tulesta.
Jos poikasi tuollaista katselee, niin hänellä on jotain vikaa päässä.
Ehkä lasten takia yrittää kärvistellä.
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että anoppi ei malta pysyä poissa poikansa perheestä.
Ongelma lienee lopulta se, että äiti ei pysty hyväksymään poikansa itsenäistymistä, vaan haluaa ajatella olevansa edelleen suuressa määrin pojan elämän osa.
Eläinmaailmassa emot lähettävät poikasensa pois ja torjuvat ne tylysti, kun määrätty ikäkausi on ohi. Ihminen on menettänyt sen vaistomaisen tiedon, että poikanen on nyt valmis itsenäiseen elämään.
Siksi anopit saattavat olla miniälle riesa.
Vastavuoroisesti saattaa olla, että miniä ei tajua itsenäisyyden vaatimuksia, vaan ripustautuu äitiin tai anoppiin ja vaatii apua ja tukea lastensa ja arkensa hoitamiseen.
Molemmilla hahmoilla on itsetutkiskelun paikka.
Meillä asiat on juuri toisinpäin eli anoppi halveksii miniää ja tekee hänen elämästään helvettiä ilman syytä jo kolme vuotta..
Itseään ei puolustaa saa koska se on riehumista ja räyhäämistä.
pitäisi kestää kaikki arvostelu ja piina hymys suin.
Jos hänelle jotain sanotaan sitten esitetään marttyyriä ja itketään miniän ilkeyttä.
Jos jostain pystyis edes puhumaan ilman että siitä tulisi suunsoitto kilpaa tai yleinen syntipukki kaikkeen tuosta joka yrittäs sopia asiasta.
Ja niin vielä kaikki riidat jotka oli jo sovittu vaikka vuosi sitten otetaan esiin ja niistä sitten aloitetaan uudestaan huutamaan ja haukkumaan.
Että sovintoa on siis mahdoton tehdä enää.
Haukut on haukuttu ja muutkin asiat on loppu nyt sietokyvyn.
Eläköön sitten asian kanssa yksin ja miettiköön mitä tuli sanottua. Tai eipä se juuri taida mitään tuntea se diktaattori. Itseään pitää yli-ihmisenä ja muita kohtelee kuin saastaa. Oudoille näytttelee niin herttasta että ällöttää.
Totuuden tiedän minä joka olen tätä näytelmää seurannut jo monta vuotta.
Ja jos ei tee niin kuin se pyytää saa siitä kärsiä loppuelämän. Toisia haluaa vain määräillä ja jos ei tottele olet alemman kastin ihminen jolla on pesurätin arvo.
Et silleen..
Ihan kuin olisit kirjoittanut anopistani, minulla myös samankaltainen matriarkka (siis luulee olevansa), jota koko muu perhe pokkuroi. Itse olen irroittautunut tästä sairaasta suhteesta olemalla mahdollisimman vähän, oikeastaan ei olenkaan tekemisissä. -Ja arvaappas olenko näin onnellisempi? :) Auttoi paljon kun ymmärsin että anopin käyttäytyminen minua kohtaan on pelkästään jonkin sortin kateutta, mustasukkaisuutta ja omaan elämäänsä tyytymättömyyttä ja tämä käytös on ilmeisesti kärjistynyt sen jälkeen kun minä, nuori, hyvin koulutettu, työssäkäyvä, onnellinen minijä, astuin kuvaan. Joten neuvona sinulle; älä asetu anoppisi kanssa samalle tasolle, ole mahdollisimman vähän tekemisisä ja jos hän sinulle jotain asioita laukoo, hymyssä suin vaihda aihetta kun et mitään olisi kuullutkaan. Älä lähde siihen leikkiin mukaan, se on loputonta ja myöhemmin ainakin luulisi miehesikin ymmärtävän miten hienno ja fiksu nainen hänellä onkaan ja taas miten hullu ja kypsymätön äitinsä on! Toimii, kokeiltu on...
käsityksen. Tässä tapauksessa miniä ei kunnioita ja arvosta anoppiaan yhtään vaan on juuri tälläinen nykyajan minä keskeinen miniä. Ettäs vielä kehtaakin kantaa roskikseen lahjat.Ällöttävää että tuollaisia miniöitä on olemassa.
ehkä joskus anoppikin, mutta eihän kaikkien tarvi kaikkia sietää. Jos ei tulla toimeen, niin kannattaa pitää vähän välimatkaa ja etäisyyttä, niin välit pysyy edes jonkinlaisena. Ainahan se anoppi tai minia jollain lailla ärsyttää ja niin se tulee menemään niin kauan ku minioita ja anoppeja on. Pieni varovaisuus ennen kuin toisen osapuolen "erityispiirteet ja kotkotukset" rupeaa olemaan selvillä jotta niihin voisi valmistautua ja suhtautua normaalisti. Joskus tuntuu että savu nousee päästä, kun jokin asia ärsyttää, mutta silloin tarpeeksi pitkä välimatka ja etäinen suhde on ehkä parempi ja tarpeen. Pojat on äideille aina poikia ja toisille vielä jotain joista pidetään kynsin hampain kiinni, eikä ymmärretä elämänkiertokulun merkitystä siinä tilanteessa. Valtataistelu tulee aina olemaan anoppien ja miniöiden välistä toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Yleensä toinen osapuoli joutuu jollakin lailla antamaan periksi ja se hänen mies joutuu olemaan vaikka minia olisi väärässäkin minian puolella, jotta perhesopu säilyy, mikäli mies ei puolusta perhettään, niin ei ole mies eikä mikään. Äitiään voi aina puolustella mutta ei missään tapauksessa miniälle.