Tänään se sitten tipahti postiluukusta ja 15v avioliitto on virallisestikin loppu. Vuoden verran on ollut tuskallista aikaa. Nykyään pystyy jo olemaan ihmisiksikin ja itku tulee yhä vain harvemmin. Ei sillä ettenkö kaipaisi entistä miestäni ja elämääni, sillä kaipaan ihan hirveästi (en itse olisi halunnut eroa), mutta olen kai vaan väsynyt jo suremaan.
Olen toki mennyt elämässäni ainakin pienin askelin eteenpäin. On uusi mies kuvioissa jne. En tiedä vielä itsekään miten tähän suhteeseen oikein suhtautuisin. Ehkä en vielä olisi niinkään valmis mihinkään vakavampaan, koska suoraan sanottuna pelkään liikaa. Yritän ottaa suhteen niin kevyesti kuin vain voin, mutta täytyy sanoa, että tämä mies on kerta kaikkiaan syötävä.
Sitä vaan, että enpä olisi ikinä uskonut joskus, kuinka vaikeaa on toisesta eroaminen. Rakastin ja tulen ehkä aina rakastamaan häntä. Ja samalla toivon, että sydämeeni tulisi tilaa jo jollekulle muulle.
Olen toki mennyt elämässäni ainakin pienin askelin eteenpäin. On uusi mies kuvioissa jne. En tiedä vielä itsekään miten tähän suhteeseen oikein suhtautuisin. Ehkä en vielä olisi niinkään valmis mihinkään vakavampaan, koska suoraan sanottuna pelkään liikaa. Yritän ottaa suhteen niin kevyesti kuin vain voin, mutta täytyy sanoa, että tämä mies on kerta kaikkiaan syötävä.
Sitä vaan, että enpä olisi ikinä uskonut joskus, kuinka vaikeaa on toisesta eroaminen. Rakastin ja tulen ehkä aina rakastamaan häntä. Ja samalla toivon, että sydämeeni tulisi tilaa jo jollekulle muulle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tapasin eilen lapsuuden ystäväni joka oli tullut jätetyksi. Mies on minusta sanoisinko hyvin vastenmielinen kännissä ja selvinkin päin.
Hän myönsi aivan suoraan, että ero johtuu hänestä, mutta hyvin kurjalta se silti hänestäkin tuntui.
Vaikutat itse varsin puhtoiselta, kuten ainakin joskus kuvittelin itsestänikin, eikä jätetyksi tuleminen ollut todellakaan mukavaa.
Tässä on vierähtänyt joku vuosi erosta, enkä enää haluaisi vanhaan liittoon palata.
Uusi on niin hienolla mallilla ja koko ajan vain paranee.
Ex:n kanssa ei mennyt koskaan lähellekään näin hyvin.
Pakko tunnustaa, että hyvä kun lähti.
Nyt vasta tajuan kuinka onneton liittomme oli, vaikka päällisin puolin luulin olevani onnellinen.
En tiedä, mitä ajattelisin siinä tapauksessa, että jos en olisi kohdannut nykyistäni.
Luultavasti olisin yhä katkera, mutta nykyinen ystävättäreni on jotain sellaista, mitä en olisi osannut edes kuvitella olevankaan.
Turha sinun on suhdetta pelätä. Mies voi luulla, että leikit hänen tunteillaan.
Keskustelkaa selväksi aivan kaikki asiat. Myös sellaiset mitä häpeät kuollaksesi. Sellaisia on kaikilla, eikä toinen yleensä pidä sitä minään ongelmana. Kertoo luultavasti jotain vastaavaa itsestään, ja yllättäen nauratte niille miten vähäpätöisiä ne olivatkaan.
Ota vastaan mitä elämä tarjoaa, ja jaksat paremmin lapsirumban kanssa.
Muuta ikävää en enää omassa erossani näe.