Oletko koskaan ajatellut,että anoppi kostaa eteenpäin niitä asioita joita on itse kokenut?
Minun anoppi ei ollut sopiva, kun tuli miniäksi
eri yhteiskuntaluokasta.Torpparin tytär tuli maalaistaloon miniäksi -60 luvulla. Ei ollut
oiken mukava asia se.
No minä taas olen maalaistalon tytär ja mieheni on maalaistalon poika.Ja nyt anoppini olikin sitä
mieltä että pojan olisi pitänyt ottaa kaupukilaistyttö jolla tyyliin insinöörin paperit taskussa.Ei kelpaa maalainen kun ei ollut sitä itsekkään.
..tätä on kestänyt 20.v jonka aikaa olen mieheni kanssa ollut yhdessä.
Avioliitto kukoistaa ja meillä on ihana tytär joka saa ottaa mieleisensä miehen sitten joskus.
Näillä kokemuksilla en todellakaan halua jatkaa tätä anoppi-miniä oravanpyörää.
Olen niin kateellinen niille naisille joilla on ihana anoppi,jonka kanssa voi puhua ja tehdä asioita ilman että se poika on kiistakapulana.
Minun ja anoppini välit on viileät edelleen ja poikaansa hän kohtelee kuin pikkulasta. (poika 40.v)Onneksi mieheni osaa pitää puolensa. :)
Onko ketään, jolla sama tilanne???
Minun anoppi ei ollut sopiva, kun tuli miniäksi
eri yhteiskuntaluokasta.Torpparin tytär tuli maalaistaloon miniäksi -60 luvulla. Ei ollut
oiken mukava asia se.
No minä taas olen maalaistalon tytär ja mieheni on maalaistalon poika.Ja nyt anoppini olikin sitä
mieltä että pojan olisi pitänyt ottaa kaupukilaistyttö jolla tyyliin insinöörin paperit taskussa.Ei kelpaa maalainen kun ei ollut sitä itsekkään.
..tätä on kestänyt 20.v jonka aikaa olen mieheni kanssa ollut yhdessä.
Avioliitto kukoistaa ja meillä on ihana tytär joka saa ottaa mieleisensä miehen sitten joskus.
Näillä kokemuksilla en todellakaan halua jatkaa tätä anoppi-miniä oravanpyörää.
Olen niin kateellinen niille naisille joilla on ihana anoppi,jonka kanssa voi puhua ja tehdä asioita ilman että se poika on kiistakapulana.
Minun ja anoppini välit on viileät edelleen ja poikaansa hän kohtelee kuin pikkulasta. (poika 40.v)Onneksi mieheni osaa pitää puolensa. :)
Onko ketään, jolla sama tilanne???
Vastaukset 14
Vanhimmat
opiskelu jäänyt väliin.
"Minun anoppi ei ollut sopiva, kun tuli miniäksi
eri yhteiskuntaluokasta.Torpparin tytär tuli maalaistaloon miniäksi -60 luvulla"
Mietippä uudestaan 60-luvulla torpparit ja talonpojat??
Minusta alkuperäinen miniä on opiskellut aivan riittäväksi ilmaistakseen itseään selkeästi. On sitten viestin lukijan ongelma, jos hän hakee viestistä jotain, mitä sinne ei ollut tarkoituskaan laittaa. Alkuperäinen kirjoittaja puhuu asioista, ei historiallisista faktoista.
Mutta tässä sinulle kytkös:
Vaikka torpparilaki tulikin voimaan jo vuonna 1918, torppien lunastaminen (siis entisten vuokra-alueiden lunastaminen) omaksi jatkui aina 40-luvulle saakka. On siis melko todennäköistä, että osa 60-luvulla naimaikään tulleista anopeista on ollut torpparin tyttäriä.
Aatteet ja asenteet eivät lakiesityksillä poistu ihmisten mielistä, joten 60-luvulla aivan varmasti ainakin maaseudulla tiedettiin, kuka on kotoisin torpasta ja kuka on kotoisin maatalosta, eli esimerkiksi alueen kantatilalta. Torpparin tytär on maatalossa torpparin tytär vielä 2000-luvullakin, vaikka sitten olisikin talollisen vaimo tai jopa itse talollinen. Varakkuus on aina vaikuttanut ihmisten välisiin suhteisiin, ja varakkuus kiinnostaa. Joko katsoit verokalenteriin?
Alkuperäisen kirjoittajan anopilla tuntuu olevan elämäntehtävänä vetää menneisyyden rekeä perässään.
Ja mietipä (huom! liitepartikkeli on kirjoitetussa kielessä -pä, ei -ppä) sinäkin sitä, että seuraavan kerran kirjoittaessasi voisit vaikka perustella mielipiteesi, sillä se jos mikä on opiskelleen ihmisen tuntomerkki.
Sinä ymmärsit minua, kiitos siitä sinulle :)
Menneisyyden reki, toden totta tulee perässä vielä tänäkin päivänä.On tosi raskasta elää sen
asian kanssa.Ja tiedoksi vaan,että täällä maalla elää tämä "luokitus"vielä tänäkin päivänä.
En jatka sitä omalta osaltani,vaikka voisi niin luulla.
nim:ei haittaa... on perehtynyt kyllä siihen mitä kirjoittaa.
Laittakaa omia kokemuksianne,toivottavasti saan sympatiaa edes jostakin,sillä olenhan ihan tavan maalainen minäkin. kiitos :)
pysyä aiheessa,äläkä saivartele,mokomakin sievistelijä,hipokraatti!
Niin.... toivottavasti en sitten olekaan aino, jolla on "äiti", joka puhuu kokeneensa olleensa sisarparvensa ylimääräinen.
Mä en ymmärrä jos omat vanhemmat on mieletä, että lapsi on turha yms... ja häiritsee sitten muka, että tämä "lapsi" sitten alkaisi itse edes haikailemaan omasta elämästään.
Väärinhän sen on itseä kohtaan, mutta olen ainakin itse ajatellut, että kun on koko ikänsä ollut yksin niin en sitten riko sitä kaavaa mitä olen kakarana saamnut oppia...
En häiritse ketään. Olen yksin sen takia, että en ole oikeutettu mihinkään, jos joskus tapaan vielä ihmisen, jolla on minulle annettavaa niin en häiritse sitten omaa "sukuani". En halua sotkea ketään omaan elämääni.... siksi, että "äitini" oli katkera itselleen....
Anoppi kostaa sen takia, että miniä useimmiten alkaa esittämään euroopan omistajaa. Niinhän se metsä vastaa kun sinne huudetaan. Ei kukaan normaali ihminen anna itsensä yli kävellä.
en ole antanutkaan anopin kävellä ylitseni.
Siksi olen ollut 20 v mieheni kanssa.
Eurooppaa en omista vaan ihanan aviomiehen joka on minulle eurooppaakin suurempi asia.Ei kaikki miniät ole metsään huutajia.En tässä syyllistä ketään ,puhun vaan omasta kokemuksesta ja kyselen mielipiteitä.
Kumpaa edustat..ei mee noin vaan näin ? Anoppia vai miniää
Jos miniä tulee taloon,kyllä anopin on
väistyttävä nuorenparin tieltä.
Miniä siinä on miehensä kanssa jotka
määräävät kaapin paikan.
Olen anoppi ja antanut miniälle ja
pojalleni rauhan ja tehdä niin kuin parhaaksi
näkevät.
Mutta jos ei ole anoppia niin suvussa
voi olla anopin kaltaisia sukulaisia.
Minulle itselleni sattui miehen sisko
luulee omistavasa tämän talon jossa
asumme.Itse asuu eteläsuomessa.
On vielä pahempi kuin anopit.
Minullekin sano kun sanoin vastaan,hänelle
kun ei saa sanoa.Suuttui ja sanoi että
täällä sinä et määräile ja mieltäsi
osoita.Itse huusi kuin palo sireeni.
Hänessä kun ei mitään vikaa ole,muut
on syyllisiä.
Anopin kanssa tuli toimeen,mutta
kauhu on sisko.
Minun kotini kai tämä nyt pitäis olla
mieheni kanssa omistamme,ja jaettu
talo aikoja sitten.Ei siskolla pitäisi
olla osaa eikä arpaa tähän huusholliin.
Mutta kauhu sisko,olkaa onnellisia
ettei teillä ole sellaista.
Anoppien kanssa aina pärjää.Niinhän sitä
sanotaan suku on pahin.
Kerropa mitä teen siskon kanssa,kun olet
noin viisas.Mikä on normaali ihminen,
onko niitä olemassakaan.
Ei se noin voi mennä. Mun isoäitiä kohdeltiin omien appivanhempien kohdalla niin törkeästi, etteivät voineet tyyliin edes nähdä toisiaan. Mutta mun mummoni päätti, että jos hänellä koskaan on miniöitä, ei koskaan tule kohtelemaan heitä yhtä huonosti kun itseään on kohdeltu. Päätös on pitänyt ja ex-miniätkin ovat edelleen hänen ystäviään.
Sinulla on kumma tapa väittää, että jokin "ei voi mennä noin" vain koska teillä on mennyt päin vastoin.
Meillä on ainakin minun äitini kostanut omaa kohteluaan vävyilleen rankemman jälkeen. Ja tyttäriään vihaa ja on heille kateellinen. Vain poika on "asemassa".
Mutten minä silti sano sinulle, että ei se noin voi mennä kuin teillä.
Meillähän kaikilla on erilaiset olosuhteet. Täytyy aikuisen ihmisen sen verran käsittää kuitenkin ettei kaikilla elämä mene samoja ratoja.
en sanoisi että kostaa. on vain tottunut sellaiseen ja pitää sitä normaalina.
Minäkin nipotan.
Kaikilla ihmisillä on oma henkilöhistoriansa, joka vaikuttaa moniin asioihin. Yllätys yllätys! Myös nuorella (miniällä) on menneisyytensä, voi olla rankkojakin kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta.
Paitsi oma tausta kokemuksineen, myös peritty luonne vaikuttaa, miten me kaiken ikäiset suhtaudumme toisiin ihmisiin. Myös nuori "voi kostaa", voi olla "vaikea", voi olla "luulotautinen".
Periaatteessa vanhemmalla on aina pidempi aika työstää ongelmiaan. Siis periaatteessa.
Aioin just kirjoittaa tuon.
Siskonikin miehestä äitini valitti, että hän "on ihan vieras". No voi jessus, veljen kanssako siskon olisi pitänyt mennä naimisiin? Poikaserkkujakaan ei ollut vapaina.
Omalle miehellini äitini vain nyrpisti nenäänsä. Meidän olisi pitänyt kaikki vapaa-ajat mennä hänelle töihin. Missähän välissä olisi ne omat työt tullut tehtyä?
Veljeni on prinssin asemassa, asui äidin helmoissakin nelikymppiseksi ja ilmeisesti sen vuoksi piti taloakin omanaan. No ei meillä tyttärillä mitään perintö- tai muita odotuksia olekaan ettei sen puoleen. Mutta yhtä paljon ollaan siellä oltu töissä kuin veli konsanaan, eikä olla käytetty hyväksi ilmaista asumista niin kuin veli.
Mutta äidille on poika kaikki kaikessa ja me tyttäret piikoja, vävyt "vieraita" liikaihmisiä.
En sitten tiedä miksi äiti kohtelee lapsiaan tällä tavoin, ei ole suostunut juttelemaan asioista ja on kehunut omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Että tällaista.
Tänään on elämäsi ensimmäinen päivä, sen jäljellä olevan! Jess!
Sinulla on rakas mies, hyvä avioliitto ja kiva tytär. Nyt juot kupin kahvia ja kiität elämää tai Korkeinta tästä etuoikeudesta. Se ei todellakaan ole itsestään selvyys tässä maailmassa.
Ja sitten kauniisti luovut tavallaan anoppisi katkeruudesta. Hän lienee sanonut sinulle pahasti ja koet, että et kelpaa. Se on sitten hänen asiansa kantaa oma happamuutensa. Katkaise ketju tänään. Käyttäydy asiallisesti ja kohteliaasti, mutta älä tärvää enää yhtään henkistä energiaa anoppiisi. Jos välit ovat viileät, anna väleille rauhallinen rauha. Älä pengo tai analysoi niitä. Keskity tyttäreeseen, mieheen, kesään, elämääsi ja anna vanhan happaman naisen olla tyytymätön, jos hän sitä on.
Hänen historiansa on varmaan ollut aika ankea. Jos on lusikalla annettu,ei voi vaatia, että hän ammentaisi sitten seuraavalle ämpärillä. Anna hänen historialleen se merkitys mikä sillä on. Anna puolisosi hoitaa väliä anoppiin vähän aikaa ja ole kuin lentoemäntä: kohtelias, mutta ei anna sieluaan joka penkkiriville. Tee hyvää, mutta älä kuluta itseäsi. Älä sano suoria sanoja enää vanhalle ihmiselle. Häntä on nuorena haukuttu tarpeeksi torpan tyttärenä, usko pois. Lopputulos on tässä.
Pidä itsestäsi huolta! Onnittelut hyvän kodin luomisesta perheellesi!