Mitäpä mieltä olette suhteesta jossa ollaan eletty melkeen 10 vuotta, ja sinä aikana kokeiltu asua yhdessä, mutta kumpanenkin osapuoli on huomannut että yhdessäolo ei toimi. Pointti tässä on se, että kumpanenkin haluaa pitää oman reviirinsä. Tuosta huolimatta suhde kukoistaa, ollaan yhdessä ja tehdään kaikkea mukavaa, ei oo halua erota toisistaan.
Itse annan suunnatonta arvostusta tuollaiselle suhteelle! =)
Itse annan suunnatonta arvostusta tuollaiselle suhteelle! =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan hyvä juttu jos se toimii molempien osalta. Ihmisillä on hirveästi käsityksiä siitä, mitä "normaaliin" parisuhteeseen kuuluu. Pitää muuttaa yhteen, mennä kihloihin, hankkia sitä ja tätä. Tuo vaatii molemmilta itsetuntemusta ja luottamusta, muttei varmasti häviä yhtään perinteiselle mallille.
niin mikäs siinä sitten, olis varmaan mullekin parempi tuollainen välillä :)
Minusta tuo kuulostaa hyvältä. Ei sillä ole merkitystä vaikkei elettäisi perinteisen kaavan mukaisesti. Tärkeintä on että suhteen kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyytyväinen :) Ulkopuolisten negatiiviset ihmettelyt voi jättää omaan arvoonsa, kukaan toinen ei voi määritellä toisten puolesta mikä on oikea tapa olla suhteessa.
on ihan okei... :)
suhteeltahan tuo kuulostaa.
Suomalaisista muistaakseni yli 80% tulee jossain elämänsä vaiheessa isäksi tai äidiksi. Miten tähän sopii ihanne erillään asumisesta ja oman reviirin pitämisestä? Ideaalitilanne kuitenkin enemmistön mielestä on ydinperhe.
Sinkuille, lapsettomille, eronneille, yh:lle ja vanhemmalle väelle järjestely varmaan sopiikin hyvin. Minä en voi käsittää joidenkin, etenkin naisten, vaalimaa symbioosia parisuhteessa. Minusta ihmiset ovat siltikin omilla jaloillaan seisovia yksilöitä. Tästäkin huolimatta minusta on mukavaa asua Rouva Ratikan kanssa saman katon alla. On tyydyttävää jakaa elämämme ja sitä paitsi olen seurallinen luonne.
Noin muuten, miksi minä seurustelisin ihmisen kanssa, jonka kanssa en kestäisi jakaa arkea? Ehkäpä minä jopa lähtisin etsimään sellaista ihmistä...
siksi onkin hyvin erikoislaatuinen. Ei ole kysymys siitä, etteikö keskettäisi jakaa arkea yhdessä. Asia vain on niin, että se ei luonnistu. Mutta siitä yhdessäolon hyvänolontunteesta se ei ota palaakaan pois. Kyse on asenteista ja elämänkatsomuksesta. Ei ole halua sitotua joka tarkoittaa sitä, että ei kihloja eikä häitä. Tunne on samalla hyvin vapauttavaa eikä ahdistus paina. En tiedä mitenkä monella on näin erikoinen suhde kyseessä, mutta on hyvin suuri onni, että edes tapaa samanlailla ajattelevan vastakkaisen sukupuolen.
Mitäpä sitä turhaan toisen pärstää 24/7 katselemaan.