Vuoden lokaisin kuukausi on viimein ohi, marraskuu on alkanut ja kesään on enää vaivaiset 7 kuukautta. Olennaisesti tähän vuodenaikaan liittyy tietysti pikkujoulut ja punaiset juomat, on siis aika pistää glögit tulille!
Olen aina pitänyt glögiä jalona juomana. Se tuo väriä ja lämpöä vuoden ikävimpään aikaan. Oikein terästettynä se saattaa tuottaa jopa ylimitoitettuja ilonpurkauksia, jotka puolestaan tarjoavat mehukkaita juorunaiheita muuten niin tylsiin kahvipöytäkeskusteluihin.
Ehdottomasti glögin paras ominaisuus on sen loputon muunneltavuus. Erilaisia makuvariaatioita ja tapoja nauttia tästä juomasta on lukuisia. Olenkin huomannut, että glögi heijastaa hämmästyttävällä tarkkuudella ihmisten persoonallisuuksia.
Toiset juovat glöginsä pelkiltään ja haaleana, olempa yhden rouvashenkilön nähnyt laimentavankin glögiään vedellä, koska se oli kuulemma liian kuumaa. Toiset sekoittavat hienostuneesti glögiinsä halpaa ranskalaista punaviiniä, kun taas toiset ostavat jo valmiiksi sekoitettua punkkuglögiä. En edes halua kuvitella, mitä tämä kertoo heidän ruoanlaittotaidoistaan. Toiset suosivat ällömakiaa vaniljaglögiä, eräät tyytyvät maustamaan normaalin glögin minttuviinalla. Joidenkin mielestä glögiä ei voi juoda ilman rusinoita tai manteleita.
Miten sinä nautit glögisi ja mitä se sinusta kertoo?
Itse vahvana ja rohkeana persoonalla peitän kaupan halpisglögin makeuden kunnon tujauksella Viru Valgiaa. Mitään muuta se ei kaipaakaan. Parhaimmillaan glögi on nautittuna kahden kesken, edellyttäen toki, että ryyppykaveri täyttää hyvän seuran kriteerit. Nyt kuitenkin joudun torjumaan orastavaa flunssanpoikasta ihan yksikseni. Tietokonepöytäni suojaan tuopinalusella, johon on kirjailtu limerikki:
Lauri kaateli likkoja lakoon,
kaivatessaan viel tiukempaan vakoon.
Eräs mademoiselle Ranskan,
tarjos tiukan kuin hanskan.
Monsigneur, lipsahtiko väärään rakoon?
Jotakin persoonastani kertonee sekin, että viime talvena tuhosin kaksi kattilaa keittämällä epähuomiossa glögistä mustaa sokeria. Mutta ei siitä sen enempää.
Olen aina pitänyt glögiä jalona juomana. Se tuo väriä ja lämpöä vuoden ikävimpään aikaan. Oikein terästettynä se saattaa tuottaa jopa ylimitoitettuja ilonpurkauksia, jotka puolestaan tarjoavat mehukkaita juorunaiheita muuten niin tylsiin kahvipöytäkeskusteluihin.
Ehdottomasti glögin paras ominaisuus on sen loputon muunneltavuus. Erilaisia makuvariaatioita ja tapoja nauttia tästä juomasta on lukuisia. Olenkin huomannut, että glögi heijastaa hämmästyttävällä tarkkuudella ihmisten persoonallisuuksia.
Toiset juovat glöginsä pelkiltään ja haaleana, olempa yhden rouvashenkilön nähnyt laimentavankin glögiään vedellä, koska se oli kuulemma liian kuumaa. Toiset sekoittavat hienostuneesti glögiinsä halpaa ranskalaista punaviiniä, kun taas toiset ostavat jo valmiiksi sekoitettua punkkuglögiä. En edes halua kuvitella, mitä tämä kertoo heidän ruoanlaittotaidoistaan. Toiset suosivat ällömakiaa vaniljaglögiä, eräät tyytyvät maustamaan normaalin glögin minttuviinalla. Joidenkin mielestä glögiä ei voi juoda ilman rusinoita tai manteleita.
Miten sinä nautit glögisi ja mitä se sinusta kertoo?
Itse vahvana ja rohkeana persoonalla peitän kaupan halpisglögin makeuden kunnon tujauksella Viru Valgiaa. Mitään muuta se ei kaipaakaan. Parhaimmillaan glögi on nautittuna kahden kesken, edellyttäen toki, että ryyppykaveri täyttää hyvän seuran kriteerit. Nyt kuitenkin joudun torjumaan orastavaa flunssanpoikasta ihan yksikseni. Tietokonepöytäni suojaan tuopinalusella, johon on kirjailtu limerikki:
Lauri kaateli likkoja lakoon,
kaivatessaan viel tiukempaan vakoon.
Eräs mademoiselle Ranskan,
tarjos tiukan kuin hanskan.
Monsigneur, lipsahtiko väärään rakoon?
Jotakin persoonastani kertonee sekin, että viime talvena tuhosin kaksi kattilaa keittämällä epähuomiossa glögistä mustaa sokeria. Mutta ei siitä sen enempää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No kerrankin hyvä aihe! ;)
Jos mä jotain tässä maassa rakastan, niin se on Marlin glögi (siinä tiiliskivipaketissa).
Mulla on glögikausi jo alkanut, ja nyt menee litra viikossa, mutta parin viikon päästä ollaan jo kahdessa litrassa... Glögi on glögiä eikä sitä pidä alkoholilla pilata. Hehkuviini on sitten asia erikseen, eikä sitä pidä sekoittaa glögiin.
Viime joulun alla vetäisin kivat tumut hõõgveinistä Raekoja platsilla Tallinnassa, ja sama on suunnitelmissa tänäkin vuonna (tosin nyt ihan tarkoituksella). Sillä, jos jollakin pääsee joulutunnelmaan.
Ja Suomen talvessa on se yksi (ja ehkä ainoa) hyvä puoli, että glögi tosiaan maistuu näillä keleillä paremmin paremmin kuin Argentiinan trooppisessa helteessä.
Mitä se, että nautin eniten kaupan alkoholittomasta halpisglögistä mikrossa lämmitettynä, ihan omassa seurassani, kertoo minusta? Ehkä en halua tietää, vaan vain nauttia tuosta jumalallisesta juomasta... ja omasta hyvästä seurastani.
Ehdoton suosikkini on Marlin lasipullossa myytävä glögi. Neljäsosa glögiä, neljäsosa kossua ja puolet vettä. Joukkoon manteleita ja rusinoita. Kossuton glögi on kuin rakastelu sukeltajien käyttämässä kuivapuvussa.
Tosin minä ajattelin nauttia ensimmäisen mukillisen vasta joulunalusviikolla. Minusta koko hommasta menee hohto, jos sitä kitataan pitkin syksyä. Noh, viettäähän joku varmaan vappua ja juhannustakin kuukausi kaupalla...
minusta, mutta juon glögiä kesät-talvet, niin tykkään mausta ja jääkaappi kylmänä, enkä sekaan lisää mitään. En edes alkoholia.
Juotko kahvisikin kylmänä?
mutta niitä kaupassa myytäviä valmiita kahvijuomia ja pitkin päivää. Aamut on ainoita, kun tulee keittimestä otettua kuumaa kahvia ja senkin kylmetän maidolla ja kylässä/kahviloissa. :))
Tee on ainut mitä kittaan kuumana ja siinäkin vain yrttiteetä tai vihreätäteetä. Kaakaon on toinen mikä tarvii olla kuuma :))
Tuo kyllä kertoo siitä, että sä olet kummallinen. Peräti outo, sanoisin.
saa prosentteja olla ihan reilusti. :) Samoin rusinoita, manteleista ei ole niin väliä. Rusinatkin syön lopuksi.
Tärkeää on myös lasi, mistä glögi juodaan. Mieluiten semmoinen, missä on kauniisti muotoiltu metallinen alusta/kahvaosa. Miksi sitä oikein muuten kutsutaan? Juovatko jotkut muunkinlaisista laseista glögiä? Samoin kynttilät ja tunnelmallinen ympäristö on tärkeää: ravintolassa pehmeät sohvat, kotosalla pehmeät harmaat villasukat ja söpö peitto vielä jalkojen ympärillä ja kissa sylissä. =)
Ekassa mukillisessa saattoi maistaa kahvin aromin, koskapa en viitsinyt tiskata mukia aamuisen kahvinryystämisen jäljiltä.
Mä juon mukista, jossa lukee "ÄLÄ OTA. Mukin lainaaja ammutaan. Hengissä selvinnyt ammutaan uudelleen."
Lienee turha sanoa, että kyseinen muki on varastettu...
suorastaan!
Toiset siemailevat glöginsä hienostuneesti asiaankuuluvasta lasista, kenties lorauttavat joukkoon tilkan halpaa ranskalaista punaviiniä. Mutta ei sentään paljon, ettei vaan nouse hattuun...
Kun taas me moukat ymmärrämme, että on riittävää, jos pitää kiinni edes Viru Valgian etiketistä.
viru valgee kelpaa vaikka suoraan pullon suusta. Glögiin nyt voi liittää muitakin nautittavia tekijöitä, jos haluaa. Kaikki eivät halua.
mulle kelpaa se niinku se tarjotaan...
Ite tykkään siit punaisesta, mantelien ja rusinoiden kaa, mut vasta lähempänä joulukuuta