Yritin jälleen kerran keskustelua hellyydestä ja sen puuttumisesta suhteessamme..."vanha pari" ollaan.
Hänkin kuulemma kaipaa, mutta sen tulee olla aitoa eikä teeskenneltyä!
Miten se satuttaakaan...minun hellyyteni on siis hänen mielestään teeskenneltyä(olen kyllä näpeilleni saanutkin kosketus yrityksistäni)
On katkeraa saada itsensä uskomaan, ettei minua enää kosketa kukaan. Ihoni huutaa hyväilyä ja syliä.
Miten teillä muilla, onko hellyys arkipäivään kuuluvaa?
Hänkin kuulemma kaipaa, mutta sen tulee olla aitoa eikä teeskenneltyä!
Miten se satuttaakaan...minun hellyyteni on siis hänen mielestään teeskenneltyä(olen kyllä näpeilleni saanutkin kosketus yrityksistäni)
On katkeraa saada itsensä uskomaan, ettei minua enää kosketa kukaan. Ihoni huutaa hyväilyä ja syliä.
Miten teillä muilla, onko hellyys arkipäivään kuuluvaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä hellyys ,suukot ja koskettelu on ihan jokapäiväistä meillä.Olemme olleet jotain reilu 3 v yhdessä.Olisi kamalaa joutua luopumaan siitä...toisen koskeminen ja hellyyden osoittaminen on tärkeä osa arkea ja jokapäiväistä.Enemmän kuin seksi,vaikkei sitäkään saisi ilman jäädä.
Menneessä 12-v avioliitossani kosketus ja hellyys hiipui loppua kohden. Melkein jo unohdin kuinka sitä annetaan.
Nykyisessä yli vuoden kestäneessä suhteessa kosketus ja hellyys - ilman seksiäkin - ovat arkipäivää. Kun ihmiset pitävät toisistaan ja haluavat olla "osa toista" on mielestäni aika luonnollista että kosketaan, pidetään kiinni ja hyväillään.
Tosin meillä on muutenkin aika kiinteä ja tiivis suhde, melkein kaikki asiat tehdään yhdessä. Aikanaan koin tällaisen ahdistavana niinkuin nykyään moni tekee, mutta nykyään tiivis yhdessäolo tuntuu oikein hyvältä.
Ei ole. Mies ei siedä hellyttää ja koskettelua, joten joudun pitämään näppini kurissa, mikä on älyttömän vaikeaa. En saa hellyyttä, vaikka kaipaankin sitä ihan älyttömän paljon. Joskus saan vaivihkaa suikkastua suukon poskelle...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000030318670
Samasta yritin puhua tuossa ketjussa, mutta kukaan ei näyttänyt edes ymmärtävän aihetta.
Ihan selkeästihän tuo oli kirjoitettu. Meitä miehiä on niin monenlaisia ja monet nauttii hellyydestä haluaa helliä myös sitä omaa naistaan. Ettei toivo ole vielä menetetty :)
Aika paljosta olet joutunut luopumaan, kun et saa kaipaamaasi hellyttä, sen tuomaa läheisyttä, syliä ja hyväilyä. Tiedän, mitä se on, sillä edesmenneen pitkän liiton loppuvuosina sitä kaipuuta koin itsekin paljon, se oli hirveää.
Onko parisuhteesi sen väärtti, että sitä kannattaa jatkaa, vaikka vanha pari olettekin? Onko hellyys kadonnut suhteestanne vai eikö sitä ole koskaan kauheasti ollutkaan? Jos hellyyttömyys yms. on tullut vasta myöhemmin mukaan, siihen voinee liittyä jokin "tunnelukko", mikä tarvitsisi saada kärsivällisesti puhuttua auki. Tähän on joskus paras ratkaisu ulkopuolinen ammattitaitoinen keskusteluapu tai esim. parisuhdekurssi. Parisuhteessa molempien tulisi voida hyvin ja kummankin ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan, ei vierittää vastuuta toiselle. Jaksamista ja parempia aikoja teille!
Kiitän toivotuksistasi!
Olen välillä suorastaan epätoivoinen!
Tunnelukkoja kyllä meidän suhteessa riittää.
Hän kaivamalla kaivaa minusta aina nurjanpuolen esiin ja kohtelee sen mukaan!
"Parisuhteessa molempien tulisi voida hyvin ja kummankin ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan, ei vierittää vastuuta toiselle!"
Tuo tarkoittaisi toteutettuna vierasta syliä...! Muuta tietä ei kai enää ole!
tai jos rehellisiä ollaan niin meidän avoliitossa ehkä kolmesti vuodessa. Ja se on sellaista "laatuaika hellyytä". Sen pitäisi kuulua elämään aina, jossakin muodossa.
Kärsivä nainen
Kerran kuussa tai kahdessa seksiä hänen aloitteestaan, siinä se kosketus välillämme onkin. Ei halauksia, suukkoja, kainaloon pääsemistä ja silittelyä. Kun itse halusin seksiä, kuulin ettei minulla ole kuin yksi asia mielessä. Kuukausien paitsion jälkeen tein aloitteita, kun mies ei liikauttanut evääkään asian eteen. Sitten sanottiin että miksi hänen pitäisi olla aina valmis kun minä haluan...Viimeaikoina olen yrittänyt opettaa itseäni unohtamaan seksin ja hellyyden. Meillä yhteinen lapsi, ainoa asia jonka vuoksi olen jäänyt.
Henkisesti yksin, pahaolo ja itkettää.
Entäs ne muut jutut suhteessa? Meneekö hyvin vai huonosti? Miksi lapsi on aina se minkätakia on ihan pakko olla huonossa suhteessa, huonon ihmisen kanssa? Eikös lapsetkin vaistoa aika hyvin jos "isillä ja äitillä" ei ole kaikki ihan hyvin? Millainen isä hän on lapselleen?
Siitä en vieläkään ole saanut selvää. Seksistä hän ei puhu kuin sanalla "sänkyhommat", hellyydestä hän sanoo että se kuuluu naisen hoidettavaksi. Eli jos haluan olla lähellä minun täytyy mennä hänen luoksensa. En ole koskaan kuullut hänen sanovan lapsellemme että hän rakastaa tätä. Kun tästä huomautan hän sanoo etten tiedä mitä he keskenään puhuvat. Lapseni kertoo noin kymmenen kertaa päivässa rakastavansa minua ja halailee monta kertaa, (ei kuitenkaan isäänsä) En käytä häntä korvikkeena, mutta olen onnellinen että hän kokee tunteiden näyttämisen luonnollisena. Itse osoitan avoimesti lapselle rakkauteni kuten äidin pitääkin tehdä, en kuitenkaan provosoivasti miestäni ajatellen. Ole miettinyt onko mieheni niin täydellisen ujo puhumaan ja näyttämään tunteitaan, vai kylmä. Hän on sanonut ettei kaipaa sellaista, mutta en voi uskoa että kukaan haluaisi olla ilman rakkautta. Välillä inhoan ja välillä säälin häntä. Mietin rakastanko häntä enää ollenkaan.
Sitten kannattaa alkaa katselemaan sitä asuntoa ja antaa tämän suhteen loppua tähän.
Tervehdys! elän naiseni kanssa etäsuhteesa,eli
emme tapaa kuin noin kerran viikossa,mutta aina
kun sitten tapaamme,niin hellin naistani mm.
hieromalla hän vartaloaan jollakin tuoksuvalla
öljyllä,hieron myös kultani jalkapohjat,josta
hän eritoten nauttii,saman ihanan hieronnan
saan sitten myös kullaltani,suukottelemme myös
päivittäin ja huomautus: olemme 60 vuotiaita
Mieheni jätti entisen perheensä, syy: hellyyden puute. Kaikki oli muuten hyvin ulospäin, joten ero tuli sukulaisillekin shokkina.
olen siis toinen vaimo. En fiksu ja filmaattinen, vaan miestänikin paljon, paljon vanhempi. Mutta minä osaan olla hellä. Joka päivä halataan, suukotellaan. Puhumattakaan rakastelut, jotka eivät ole suorituskeskeisiä, vaan niissä on rakkaus mukana.
Eli hellyys on tärkeää, jos haluatte pitää puolisonne !!!
Allekirjoitan.
Hellyyden puutetta on keskustelut ei johda minnekään.Ymmärrän varsin hyvin sinua mulla on sama tilanne olemme olleet yhdessä lähes 20 v vaimo on etäinen hänellä on jotain meneillään joko pari ryhmä nainen ja tarvittaessa mies hän ei kerro kaikkea mikä tulisi puolisolle kertoa.Hän sanoo et omista mun ruumistani voin tehdä sille mitä haluan.Onko minun lähdettävä juhannus morsianta hakemaan.L
Joskus pusu tai pari, erinnäisiä kosketteluja mutta aivan liian vähän seksiä. Ei kai tuo ihme. olemme lähes kolme vuosikymmentä yhdessä olleet.
Pusut ja halailut kertoo rakkaudesta, vaikkei seksiä jostain syystä olisikaan.
On kyllä, ja tarvitsenkin sitä ihan päivittäin. Minusta se vain kuuluu asiaan, jos ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, että molemmat haluavat osoittaa rakkautta toisillensa hellitellen ihan joka päivä. Ja nimenomaan tasapuolisesti, että molemmat tulevat vaihdellen toistensa luo.
Älkää hellittelijät jääkö huonoihin suhteisiin, vaan etsikää toinen kaltaisenne, sillä teitä tarvitaan! Jääköön nämä rakkaudenosoituksiin kyllästyneet yksin keskittymään niihin asioihin, mihin haluavatkin