Kuinka kertoa erosta vaimolle?

Olen löytänyt uuden rakkauden. Vaimoni ei tiedä asiasta mitään, enkä minä tiedä
kuinka sen hänelle kertoisin. Olemme olleet kauan yhdessä, meillä on yksi
lapsikin, hänkään ei enää aivan pieni. Olemme olleet hyvä pari ja olemme
tukeneet toisiamme, riitojakaan ei ole pahemmin ollut. Vaimoni on pitänyt
itsensä tiukassa kunnossa, ei kiloakaan ylimääräistä ja vielä siinä sivussa
pitänyt minunkin painoni kurissa. Meillä on kaikki muuten hyvin, liiankin
hyvin, mutta minä en vain rakasta häntä. Uskon hänen jotenkin rakastavan minua,
vaikka tiedänkin, että en ollut hänelle kuitenkaan aikanaan se kaikkein
mieleisin. Olemme kyllä olleet toisillemme ainoat ja ensimmäiset.

Jos puolisoni on etevä ja tyylikäs, tämä uusi rakkaani on kaunis ja seksikäs. He
ovat kovin erilaiset ja voin jo sieluni silmin nähdä, kuinka vaimoni hänet
nähdessään ajattelee, että ”mitä minä tuossa imbesillissä läskiperseessä olen
näkevinäni”. En edes mitenkään yllättyisi, vaikka vaimoni kiukuissaan sanoisi
sen minulle ääneenkin. Minä olen kuitenkin nyt vihdoinkin saanut rakkautta
naiselta, ketä voin sanoa rakastavani kaikkein eniten. Hän on ihana ihminen ja
hänen kanssaan kaikki on niin erilaista. Ymmärtäväinenkin hän on, jopa vaimoni
antamaan sormukseen, jota edelleen kannan. Minä olen jo lupautunut tälle
uudelle. Hänelläkin on yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta. Tietysti on, ja
siinä iässä pitääkin jo olla. Vaikka sanotaan, ettei pettämällä aloitettu suhde
kestä, näkisin itse asian toisin päin. Minä rakastan häntä eniten maailmassa ja
hän ei ole minulle vain joku yksinäisyyden korvike, joka on pitänyt saada.

En voi heittää tiskirättiä vaimoni kasvoille enkä syyttää häntä mistään. Enkä
haluaisikaan. Jos hän edes kysyisi, olisi helpompi aloittaa, mutta tahtoisin
toisaalta kertoa sen hänelle ilman katkeroittavia epäilyjä. Ottaisinko asian
puheeksi pöydässä aamulla vai illalla sängyssä? On vain vaikeita vaihtoehtoja.
Kun saan olla uuden ystäväni kanssa, itken onnesta, että hän rakastaa minua.
Kun ajattelen vaimoani, itken surusta, että joudun myrkyttämään hänen mielensä.
En jaksa uskoa, että hän vain toteasi ”okei”, paikkaasihan on jo kyseltykin.
Minä tiedän, että kuitenkin pohjimmiltani jään kaipaamaan myös häntä. Meillä
olisi ollut vielä yhteisiä suunnitelmiakin mutta ne taitavat nyt jäädä.
Toivoisin kuitenkin, että voisimme erota ystävinä jo lapsemmekin vuoksi.

Lukisin mielelläni muidenkin kokemuksista. Mielessäni pyörii vain kysymyksiä
mutta ei vastauksia. Kertokaa nyt edes joku jotain, kuinka olette asiasta
selvinnyt. Tilanteena tämä ei liene mitenkään niin harvinainen, asia on vain
minulle kovin uusi. Vai pyydänkö nykyistä vaimoani aikanaan kummiksi, jos
sellainen tarve eteen tulee? Mitä vanhoille sormuksille tehdään?
269626
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 26

Vanhimmat

Tämä ei liene suora vastaus yhteenkään kysymykseesi, mutta.. kauanko olet tuntenut tuon rakkautesi ? Onko kovinkin tuore tapaus ? En epäile tunteitasi,ei se ole minun asiani, mutta.. uusihan on monesti parempaa kuin vanha ja niin edelleen, tiedät varmaan.

Miten voisit antaa vinkkiä, että jotain on tapahtunut? Ota vaimolta saamasi sormus pois sormesta, se kyllä herättää kysymykset.

Olettavasti hän siitä tulee kysymään hyvinkin pian, jos liitossanne on totuttu nostamaan kissoja pöydälle. Tokihan vaimosi varmaan järkyttyy, mutta voi olla että sinäkin tulet järkyttymään, eli kuten itse kirjoitit, voi olla, että hän toteaa ”okei”, paikkaasihan on jo kyseltykin.

Mahtaisiko hienoinen epätietoisuutesi ja empimisesi johtua siitä, ettet ole ihan varma, miten elämä menee, ja varmuudesta, että kerrottuasi vaimolle, se saattaa olla kerrasta poikki?

Sinä lienet hyvinkin rationaalinen ihminen, kun järkeilet, että teidän olisi hyvä erota sovussa lapsenkin takia, mutta aavisteletkohan, ettei vaimo mahdollisesti ottaisi kohtuullisen hyvän elämänne dissaamista enempi tunteella?

Äänestä
  • Jos tapana olisi jatkuvati paukutella ovia ja häipyä epämääräisille retkille mitään sanomatta, olisi varmaan helpompi lähteä. Meillä nyt ei vain ole näin ollut tapana, vaikka kyllä se varsin kaukana ruusuista tanssimiseta on ollut. Yhteisen talouden pito yhdistää ja siinä meillä ei varmaan ole suurempia ongelmia ollut.

    Jos hänellä olisikin kiikarissa toinen ja hän vain innostuisi asiasta kokeilemaan omia siipiään, asia olisi minulle kaikin puolin helpotus.

    Äänestä

Ei kai sitä voi kun kertoa totuus? 50-kympin villitys iski ja vei sut?

Äänestä

Hei!
Olen kokenut samanlaisen tuskan ja tunteen.
Mutta ajattele asiaa lapsen kannalta, hän menettää äidin/isän aina eron myötä.
Tulee kouluvaikeuksia, murkkuiän vaikeuksia ´ja aina syytetään siitä vanhempien eroa.
Ota nyt järki käteen ja elä elämäsi lapsesi ja lapsen äidin luona

Äänestä
  • siitäkin, jos vanhemmat ovat onnettomia. Eikö rehellinen peli ole parempi oppi lapselle kuin rinnakkaissuhteet ja muu epärehellisyys?

    Äänestä

  • Mikä sitten olisikaan paras tapa edetä? En tahtoisi loukata kumpaakaan yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Epämieluisaan asiaan tartuminen vain on vaikeaa, näin kai se vain on. On paljon helpompi tarttua niihin mieluisiin asioihin.

    Äänestä

mutta jos kerran rakastat tätä toista enemmän ja tahdot elää hänen kanssaan niin et silloin voi itteäsi pakottaa jatkamaan vaimosi kanssa.Sitä ei ole helppo kertoa ja uskon ettei hän ymmärrä sua mutta kertoa sun kuitenkin täytyy.Se on mahdollista ettei noin alkanut suhde kestä mutta tällä hetkellä teet kyllä vaimoasi kohtaan väärin.Sulla on toinen ja silti sulla on jo ennestään vaimo.Kuulostaa kertomasi mukaan et hän on kaikin puolin hyvä vaimo mutta oot rakastunut toiseen.Siinä voi käydä myös niin et myöhemmin kaipaatkin takaisin vaimosi luokse ja sitten tulee eteen kaikki eroasiat ja siinä tulee kyllä kaikkea vastaan josta uusi suhteesi varmaan kärsii.Kestääkö uusi rakkaus sen kaiken.Kuinka kaikki tuosta lähtee menemään ja kuinka sä ja vaimosi selviätte erosta on vaikeaa ennustaa.Kerrot hänelle vain totuuden koska totuus on aina parempi kuin kertoa valheita!

Äänestä
  • Millaisessa suhteessa lapset AINA kärsii? Ei lapset aina kärsi erotilanteessa- uskoisinpa, että kärsivät riitaisassa perhetilanteessa huomattavasti enemmän tai riidattomassa, jossa kytee pinnan alla. Omat lapseni eivät ole kärsineet mitenkään, koska ero on ollut sopuisa. Täysin riippuu aikuisista, millä tavoin asia käsitellään. Et todellakaan menetä lastasi, hän on sinun kaikesta huolimatta.

    Toivotan sinulle onnea uudessa elämäntilanteessa. Asioilla on tapana järjestyä. Onnea ei kannata menettää, jos sen kerran on löytänyt. Rohkeutta on elää niinkuin sydän sanoo, monet vain kärvistelevät uskaltamatta ottaa riskiä, joka voi kuitenkin parantaa elämänlaatua huomattavasti. Mihin kukin sitten tyytyy tässä elämässä?

    Äänestä

  • lapsi kärsi mitenkään kirjoitti:

    Millaisessa suhteessa lapset AINA kärsii? Ei lapset aina kärsi erotilanteessa- uskoisinpa, että kärsivät riitaisassa perhetilanteessa huomattavasti enemmän tai riidattomassa, jossa kytee pinnan alla. Omat lapseni eivät ole kärsineet mitenkään, koska ero on ollut sopuisa. Täysin riippuu aikuisista, millä tavoin asia käsitellään. Et todellakaan menetä lastasi, hän on sinun kaikesta huolimatta.

    Toivotan sinulle onnea uudessa elämäntilanteessa. Asioilla on tapana järjestyä. Onnea ei kannata menettää, jos sen kerran on löytänyt. Rohkeutta on elää niinkuin sydän sanoo, monet vain kärvistelevät uskaltamatta ottaa riskiä, joka voi kuitenkin parantaa elämänlaatua huomattavasti. Mihin kukin sitten tyytyy tässä elämässä?

    Olen pahoillani, että oma vastaukseni on viipynyt. En vain ole voinut vastata.

    Voisinpa kuulla jotain enemmän jonkun toisen erosta, jos vaikka voisin oppia jotain ettei tarvitisi tehdä kaikkia samoja virheitä. Ja entä kaikki ihan käytänön asiat.

    Asia ei ole edennyt mitenkään, mutta kyllä se muuten selvä on. Tapasimme vasta kesällä ja olemme nyt saaneet nauttia toisistamme vasta melko vähän aikaa. Sinällään tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun olen "rakastunut", ensimmäinen kerta vain kun siitä on tullut jotain.

    Äänestä

TIEDÄN MILTÄ SINUSTA TUNTUU. ÄLÄ PODE SYYLLISYYTTÄ! KOHTALO ON SINUN ETEESI TUONUT TARKOITUKSELLA UUDEN RAKKAUDEN. KAIKELLA ON TARKOITUKSENSA. JOS RAKASTAT TÄTÄ NAISTA NIIN ELÄ SEN MUKAAN. KERRO VAIMOLLESI ETTÄ RAKKAUS HÄNEEN ON LOPPUNUT, KYLLÄ HÄN SEN TULEE TAJUAMAAN. ENEMMÄN LOUKKAA SE ETTÄ ELÄT LIITOSSA JOSTA RAKKAUS PUUTTUU. SE EI OLE REILUA. MINÄ OLEN VAIMO JA ÄITI, JA EROAMASSA. RAKASTUIN 2 VUOTTA SITTEN TÄYSILLÄ VARATTUUN MIEHEEN.... EI SIINÄ VOINUT KUIN MYÖNTÄÄ ETTÄ NYT SE ON MENOA.
EDES NYKYISTÄ MIESTÄNI KOHTAAN EN OLE KOSKAAN TUNTENUT MITÄÄN TÄLLAISTA. RANKKAA ON VÄLILLÄ OLLUT KUN TOISTA EI OLE HALUNNUT LOUKATA. KYSYIN KUITENKIN SUORAAN HALUAAKO HÄN ELÄÄ RAKKAUDETTOMASSA SUHTEESSA. EI HALUA. HÄN ON MAAILMAN PARAS ISÄ, NIINPÄ LAPSI JÄÄ HÄNELLE JO MINUN TYÖNI TAKIA. HE PÄRJÄÄVÄT, TIEDÄN SEN. UUSI KULTANI HALUAA MINUT LUOKSEEN KUN EROMME OVAT SELVÄT. EN PELKÄÄ..... TIEDÄN ETTÄ MEILLÄ VAIN YKSI ELÄMÄ ELETTÄVÄNÄ. EI OLE OLEMESSA VAIN YHTÄ OIKEAA RAKKAUTTA. SE OIKEA VOI TULLA JUURI SILLOIN KUN SITÄ VÄHITEN ODOTTAA. VOIMIA SINULLE JA NAUTI ELÄMÄSTÄ JA UUDESTA RAKKAASTA. ÄLÄ PELKÄÄ, IHMISIÄ TÄSSÄ VAIN OLLAAN. HUOM! ELÄMME 2000LUKUA.

Äänestä
  • Ei minulla tuohon muuta lisättävää, kuin että tavallaan tunnen syyllisyyttä. Olen tässä kyllä kiistatta aloitteellisempi osapuoli.

    Äänestä

Ensimmäinen virhe kohdallasi on se, että yrität ajatella vaimosi puolesta.

Kirjoitat:
”mitä minä tuossa imbesillissä läskiperseessä olen näkevinäni”.
Saan käsityksen, että nainen on vaimoasi tyhmempi jopa sinun omasta mielestä.
Onko siten, että et pysty ohjailemaan vaimoasi, tuota uutta kylläkin pystyt manipuloimaan tahtosi mukaan?
Oletko varma ettei hän manipuloi sinua?

Aivan huomauuksena, toki rakastajatar ymmärtää, että vaimo antaa miehelleen lahjoja siinä missä mies vaimolleen.

Sänky nyt ei kuitenkaan ole paras mahdollinen paikka puhua erosta.
Todennäköisesti tunteet nousee pintaa, kannattaisi varata viikonloppu ja muksu vaikka mummolaan siksi aikaa.

Miksi menit nykyisen vaimosi kanssa naimisiin kun et häntä ole rakastanut?

Äänestä

Kerrotpa erosta millä tavalla tahansa, niin tee se nopeasti. Jos kerran olet jo lupautunut sille toiselle, niin teet väärin häntä kohtaan, jos pitkität tilannetta. Jos tilanne pitkittyy, se saattaa kääntyä sinua vastaan ts. uusi rakkautesi alkaa pitää sinua saamattomana.

Nykyinen elämäntilanteesi ei ole reilua myöskään vaimoasi kohtaan. Et voi ennalta tietää hänen reaktiotaan, joten käytät energiaasi väärään paikkaan murehtimalla sitä.

Äänestä
  • Onneksi Hän on antanut minulle aikaa selvitää omat tunteeni, vaikka ei niissä nyt mielestäni mitään selvittämistä lopputuloksen kannalta ole.

    Olen itse surullinen siitä, että tavallaan asun edelleen toisen kanssa, vaikka haluisin asua tämän uuden rakkaani kanssa. Ymmärrän kyllä, että asia varmasti vaivaa häntä. Jos hän asuisi ja olisi naimisissa toisen kanssa, tietysti se loukkaisi minua. Tosin enhän nyt kuvittelisikaan, että voisin jotenkin kieltää häntä menemästä oman miehensä luokse ja hyppäävän saman tien minun kelkkaani. Onneksi nyt tätä ei sentään tarvitse murehtia.

    Äänestä

Ei noin tyhmää olekkaan, mitähän sun uusi läskiperse ajattelee,jos on välineitäkään siihen, kun hyväksyy ukon jolla on jo sormus ? voi hyvin nostaa rintaansa pystyyn , saahan hän ja lapsensa miehen joka pettää häntä jatkossakin. Mies kun ei ajattele kun k...... Sinulla vain eiole oikeutta ottaa uutta tavaraa ennen kuin entinen on nurkista pois. Kerro vaan aviohuolesi kolmannelle, tilanteesi on alle kahden vuoden taas sama.

Äänestä
  • En kaipaa häneltä mitään muuta kuin rakkautta, ja uskomme voivamme antaa sitä toisillemme. Uskon hänenkin rakastavan minua.

    Hän ei vain ole samalla tavalla oravanpyörässä eikä hänellä ole mitään "akateemista uraa". Ehkä tämä auttaa sinua ymmärtämään, miksi kirjoitin niin kuin kirjoitin.

    Äänestä

Omasta mielestäni liiton purkaminen toisen vuoksi ei pahenna asiaa mitenkään. Jos minut jätettäisiin vain ja sanottaisiin, että "eihän tästä mitään tule, katse kuule joku toinen", veikaan että loukkaantuisin enemmän. Me emme vain ole olleet mikään sellainen lemmenpari oikein koskaan. Jotenkin uskoisin vaimonkin ymmärtävän paremmin, että lähden "toisen mukaan" kuin että eläisin mielluummin yksin kuin hänen kanssaan.

Tahtoisin saada asian järjestykseen, mutta ei tämä nyt varmaan päivistä kiinni ole. Kyllä tässä nyt vähän kauaskantoisemmista asioista kyse on.

Jos vaikka vastaankin harvakseltaan, perehdyn kyllä varmasti vastauksiinne!

Äänestä

Oletko miettinyt asiaa siltä kantilta, että kun olet elänyt uuden rakkaasi kanssa 10 vuotta. Mitä sitten, jos sekin rakkaus muuttuu tasapaksuksi ja latteaksi elämäksi?

Parisuhde toisen kanssa on parhaimmillaan ystävyyttä ja toisen kunnioittamista. Rakkaus muuttuu pakostakin ajan kanssa ystävyydeksi, joka nimenomaan on juuri se kestävän rakkauden merkki. Ei parisuhde ole sellaista mitä saippuasarjat antavat ymmärtää. Usein se on raskasta ja tylsääkin, varsinkin jos on lapsia. Mutta hyvä suhde kestää sen, aikansa kutakin.

Eikä se puoliso useinkaan vaihtamalla kummene, samat ongelmat tulee eteen uudessakin suhteessa ja monet ovat joutuneetkin toteamaan hävinneensä "vaihtokaupassa".

Äänestä

Kuulostaa jotenkin huvittavalta, että olisit pyytämässä ex-vaimoasi uuden vaimosi lapsen kummiksi. Sehän todistaa vain, että et ymmärrä oikein näitä asioita. Tulee mieleen, että olet tunnevammainen. Ex-vaimoasi tuskin kiinnostaa pätkääkään uuden heilasi lapset.

Kuinka paljon nuorempi tämä uusi nainen on verrattuna nykyiseen vaimoosi?

"Ymmärtäväinenkin hän on, jopa vaimoni
antamaan sormukseen, jota edelleen kannan. Minä olen jo lupautunut tälle uudelle. "

Jos olet naimisissa vaimosi kanssa, olet lupautunut hänelle ja uusi naisesi olisi röyhkeä, jos vaatisi, että sormus pitää poistaa. Naimisissa ollaan niin kauan, kunnes erotaan.

Jotenkin vaikutat aika yksinkertaiselta tunne-elämältäsi. Veikkaan, että tämä uusi naisesi ei kaipaa sinulta muuta kuin elintasoasi, koska olet ilmeisesti häntä koulutetumpi tai ainakin kovapalkkaisemmassa työssä. Ellei nainen ole sitten yhtä naiivi tunne-elämältään kuin sinä. Teillä tulee kuitenkin olemaan sama keskusteluongelma kuin nykyisessä suhteessa. Keskustelemattomuus tappaa jokaisen suhteen ennemmin tai myöhemmin.

Perjantai-ilta on sopiva aika ilmoittaa, haluavansa erota. Kirjoita kirje, jos et osaa puhua. Asiat pitää kuitenkin käsitellä kirjeen lisäksi kahden kesken vaimosi kanssa.

Äänestä
  • En minä häntä nyt varmaan kummiksi pyytäisi. Mutta varmaan sekin nyt sitten ainakin selvittäisi asian, että hän ei ehkä enää ollut ainoa.

    Äänestä

Haluan vastata sinulle, koska itse olen vastaavassa tilanteessa kuin vaimosi. Erotuksella että tiedän nyt, että mieheni petti minua ja on löytänyt uuden rakkaan. Sinun ja vaimosi kannalta näen tärkeäksi sen, että olet rehellinen ja kerrot tilanteesta. Satutat eniten elämällä uutta ja vanhaa elämääsi hänen tietämättään. Kertomasi kuulosti hyvin tutulta ja uskon mieheni ajatelleen hyvin samalla tavalla, ei halua satuttaa vaimoa ja loukata, mutta ei pystynyt kertomaan asiaa. Olemme menneet nuorina naimisiin, pitkä avioliitto, lapsi ja melko lailla tavallinen tasainen arki. Päälisin puolin asiat kunnossa, keski-ikäisille tyypillisiä kysymyksiä, eikö elämässä muuta saa aikaan ym. Eniten minua satutti se, että mieheni ei ollut rehellinen ja kertonut tilannetta, että hänellä on toinen, jonka kanssa haluaa jatkaa elämää. Ei ole helppoa kertoa tällaista vaimolle, ei varmasti. Minä tein aloitteen, koska näin niin paljon muutoksia miehessäni, että tiesin, jotain tällaista olevan. Hän ei osannut tarttua asiaan vaan vakuutti uskollisuuttaan ja ettei ole pettänyt minua. Kännykkäviesteistään sain selville, että uusi nainen on todellisuutta ja soitin naiselle, joka totesi asian olevan totta. Olisin toivonut, että se olisi ollut minulle tuttu ja turvallinen mieheni, joka olisi sen verran kunnioittanut minua ja kertonut asian. Valheet ja petos satuttivat minua eniten. Ettei mies voinut olla rehellinen oma itsensä. Asia ei ole helppo ja se satuttaa molempia, mutta minä uskon siihen, että totuudessa pysymällä se on helpompi kohdata. Ei tarvitse satuttaa vaimoa kertomalla uudesta kumppaista, tieto, että sellainen on, riittää. Itse en huutanut, raivonnut tai muuta - minusta tuli hiljainen ja tietty petetty olo säilyy pitkään, mutta en halunnut tietää sen enempää. Asia satutti kovasti, eniten valheet. Totuutta ja tosiasioita on helpompi käsitellä. Valheista syntyy kysymyksiä, epäilyä, pelkoa ym. Tiedän, että toiset ovat ryöpyttäneet miehiään kysymyksillä ja halunneet tietää mahd. paljon. Riippuu meistä jokaisesta, mitä kestää ja miten asian ottaa.

Suuri helpotus tuli melko pian - tuska ja petetty olo on yhä, mutta helpotus, että tilanne muuttuu ja jotain tulee tapahtumaan. Luulen, että useimmissa suhteissa toisella on epäily tai tuntuma, että kaikki ei ole kohdallaan, kun ollaan siinä tilanteessa, että on jo kolmas kuvioissa. Mitä pitempään tilanne jatkuu, sitä vaikeammaksi se menee. Ei ole helppo kertoa enää, kun tilanne on jatkunut pitkään ja vaimollesi "kaksoiselämäsi" on tiukka paikka joka tapauksessa.

Mieti missä asiasta kerrot ja mieti etukäteen mitä sanot. Miten aloitat, varovasti, mutta suoraan. Minulle sänky olisi ollut huonoin mahdollinen paikka, saunanlauteilla minä juttelin asiasta mieheni kanssa, lapsi ei ollut kuulolla ja tietty läheisyys oli olemassa. Varaudu, että vaimosi itkee, koska kerrot surullisen uutisen, joka muuttaa teidän kaikkien elämää. Vaimollesi on kova paikka, että sinä kerrot haluavasi elää toisen kanssa. Kerran kun olet sen sanonut, se on siinä. Riideltävissä, purettavissa, itkettävissä, keskusteltavissa. Pieni pala kerrallaan tai koko ryöpsäytys kerralla - se riippuu niin, kuinka vaimosi asiaan suhtautuu. Ensimmäiset päivät olivat pahoja, toisaalta minä olin shokissa, että näin kävi. En halunnut riidellä, en halunnut tietää naisesta mitään, halusin varmaankin suojautua ja aikaa miettiä, mitä kaikkea tämä merkitsee. En myöskään syyttänyt miestäni, vain siitä, että ei kertonut totuutta. Peräsin selkärankaa, että kauan kestänyt avioliittomme merkitsisi hänelle edes sitä, että sen voi lopettaa rehellisyyteen ja yhdessä asioista sopimalla ym.

Harkinta-aikamme on vasta alussa ja puheyhteys mieheen säilynyt. Hän muutti kotoa suoraan uuden kumppanin kanssa yhteen - mikä satuttaa sekin, että hän pomppasi saman tien uuteen elämään ja minun on lapsen kanssa rakennettava raunioille uutta. Moni asia satuttaa, mutta valheet eniten. Yksinjääminen on pelottavaa, muutos pelottaa, mutta se on varmasti aina myös mahdollisuus uuteen, mahdollisuus parempaan.

Toivon sinulle rohkeutta kertoa vaimollesi tilanne. Luota häneen, hänkin toivoo varmasti, että te kaikki voitte tämän vaikean asian jälkeen jatkaa kukin omaa elämää, lasten vuoksi elämänne kulkevat rinnan, vaikka eri teitä, edelleen. Kumppanista voi erota, vanhemmuus säilyy iän. Kannat raskasta kuormaa harteillasi salaamalla itsellesi tärkeän uuden ihmisen, kun kerrot asian vaimollesi, suuri taakka kevenee, syyllisyys ym. kuuluvat asiaan, mutta pääset eteenpäin ja voit alkaa rakentaa uutta ja antaa saman mahdollisuuden vaimollesi. Ole rohkea ja aikuinen mies, olet vaikean, mutta et ylitsepääsemättömän asian edessä. Toimi pian.

Äänestä
  • Varmaan se olisi ollut kova paikka minullekin, jos hän joskus aikaisemmin olisi minut jättänyt. Tietysti tilanne olisi nyt toinen. Oli todella mukava lukea kertomuksesi.

    Äänestä

Minunkin mies rakastui ja oli ihan sekopää 49V ikäisenä. Hän ei halunnut avioeroa, mutta minä laitoin paperit vetämään. Minä olin hoikka 44V ihan ok nainen, mutta hyvin katkerakin aluksi kun mies teki lähti vieraisiin. Tapasimme mieheni kanssa kun olin 17V hän oli minun ensimmäinen, aiemmin en ollut seurustellutkaan. Tämä mieheni rakkaustarina päättyi parin kuukauden huuman jälkeen. Meillä oli omakotitalo, kesämökki ja autot sekä työpaikat molemmilla. Lapset jo isoja opiskelijoita. Ex mieheni nuorikko asui vuokralla yksiössä. Eihän se ollutkaan sitten samanlaista elämää, kun kotona tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kauaa ei kestänyt kun toivuin ex mieheni höyrähtymisestä. Olin sinkkuna ja sain tehdä mitä itse halusin. Nautin elämästäni naisena. Ex miehestä tuli yksinäinen, surkea vanhamies. Nyt asiat kyllä on jo hänelläkin ok.Hänellä on ikäisensä nainen ja ovat kihloissa. Minä asun yksin omasta tahdostani, seurustelen maailman ihanimman miehen kanssa. Niin että hyvin se varmaan sinullakin menee.
toivotaan näin
Hyvää isäinpäivää

Äänestä

Ihmis-suhde kiemurat ovat varmastikin "peräisin" Jumalan ja Pirun alkujaan olevasta "työjaosta" kun he sopivat - mitkä asiat ovat - kumman - HALLINNASSA :)

----------
Lupaukset on pidettävä. Jos tilanteessa tulee muutos, on se tehtävä selväksi toiselle osapuolelle. Pettäminen ja salaaminen ei ole oikein – ei missään olosuhteissa. Jos ei pysty toimimaan sovitusti, on tehtävä se toiselle selväksi – ja on jättäydyttävä hänestä eroon. Tarvittaessa on AUTETTAVA TOISTA irtautumisen aiheuttamista vahingoista selviytymisessä – mikäli voimavarat riittävät.

Lisää aiheesta:

http://hopero.vuodatus.net/

Äänestä

"tiukassa kunnossa, ei kiloakaan ylimääräistä", "etevä ja tyylikäs, tämä uusi rakkaani on kaunis ja seksikäs", "läskiperseessä olen näkevinäni". Viestin alkuosa liikkuu ulkonäköön liittyvissä asioissa. Pistää miettimään ...

Äänestä
  • On mennyt aikaa, ja voi olla myöhäistä...

    Lukaisin hyvin nopeasti edellä olevat, enkä edes huomannut, kuinka kauan suhteesi uuteen naiseen on kestänyt.

    Huomioni kiintyi siihen, mitä ketjussa sanottiin rakkaudesta. Vaimoasi ilmeisesti rakastat edelleen, uuteen olet vasta rakastunut. Pystytkö vastaamaan teoistasi ja valinnoistasi senkin jälkeen, kun rakastumsisaika on ohitse?

    Googlaa kaikki, mitä löydät ihastumisesta, rakastumisesta ja rakkaudesta. Opi ensin erottamaan ne toisistaan.

    Sen jälkeen mieti vielä pari kertaa. Pane ihastuksesi testiin siitä, mitä arki olisi. Etsi hänestä ne puolet, jotka sinua ärsyttäisivät - sittenkin oivaltamattomuus ehkä eniten. Mieti sitten. Testaa parisuhteenne mahdolliset onnistumiset kaikin muinkin keinoin. Jos sitten olet varma, ala miettiä, miten kerrot vaimollesi. Ala myös miettiä, mitä seuraa, kun tämä nyt rakastunut nainen ei enää olekaan yhtä rakastettava.

    Sitä minä en kyllä hyväksy, että makaat edelleen molempien kanssa.
    Sen sijaan, jos rakastelu vaimon kanssa on loppunut jostakin (yhteisestä) syystä, asia saa toisenlaisia näkökulmia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Toiseen rakastunut kirjoitti:

Olen löytänyt uuden rakkauden. Vaimoni ei tiedä asiasta mitään, enkä minä tiedä
kuinka sen hänelle kertoisin. Olemme olleet kauan yhdessä, meillä on yksi
lapsikin, hänkään ei enää aivan pieni. Olemme olleet hyvä pari ja olemme
tukeneet toisiamme, riitojakaan ei ole pahemmin ollut. Vaimoni on pitänyt
itsensä tiukassa kunnossa, ei kiloakaan ylimääräistä ja vielä siinä sivussa
pitänyt minunkin painoni kurissa. Meillä on kaikki muuten hyvin, liiankin
hyvin, mutta minä en vain rakasta häntä. Uskon hänen jotenkin rakastavan minua,
vaikka tiedänkin, että en ollut hänelle kuitenkaan aikanaan se kaikkein
mieleisin. Olemme kyllä olleet toisillemme ainoat ja ensimmäiset.

Jos puolisoni on etevä ja tyylikäs, tämä uusi rakkaani on kaunis ja seksikäs. He
ovat kovin erilaiset ja voin jo sieluni silmin nähdä, kuinka vaimoni hänet
nähdessään ajattelee, että ”mitä minä tuossa imbesillissä läskiperseessä olen
näkevinäni”. En edes mitenkään yllättyisi, vaikka vaimoni kiukuissaan sanoisi
sen minulle ääneenkin. Minä olen kuitenkin nyt vihdoinkin saanut rakkautta
naiselta, ketä voin sanoa rakastavani kaikkein eniten. Hän on ihana ihminen ja
hänen kanssaan kaikki on niin erilaista. Ymmärtäväinenkin hän on, jopa vaimoni
antamaan sormukseen, jota edelleen kannan. Minä olen jo lupautunut tälle
uudelle. Hänelläkin on yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta. Tietysti on, ja
siinä iässä pitääkin jo olla. Vaikka sanotaan, ettei pettämällä aloitettu suhde
kestä, näkisin itse asian toisin päin. Minä rakastan häntä eniten maailmassa ja
hän ei ole minulle vain joku yksinäisyyden korvike, joka on pitänyt saada.

En voi heittää tiskirättiä vaimoni kasvoille enkä syyttää häntä mistään. Enkä
haluaisikaan. Jos hän edes kysyisi, olisi helpompi aloittaa, mutta tahtoisin
toisaalta kertoa sen hänelle ilman katkeroittavia epäilyjä. Ottaisinko asian
puheeksi pöydässä aamulla vai illalla sängyssä? On vain vaikeita vaihtoehtoja.
Kun saan olla uuden ystäväni kanssa, itken onnesta, että hän rakastaa minua.
Kun ajattelen vaimoani, itken surusta, että joudun myrkyttämään hänen mielensä.
En jaksa uskoa, että hän vain toteasi ”okei”, paikkaasihan on jo kyseltykin.
Minä tiedän, että kuitenkin pohjimmiltani jään kaipaamaan myös häntä. Meillä
olisi ollut vielä yhteisiä suunnitelmiakin mutta ne taitavat nyt jäädä.
Toivoisin kuitenkin, että voisimme erota ystävinä jo lapsemmekin vuoksi.

Lukisin mielelläni muidenkin kokemuksista. Mielessäni pyörii vain kysymyksiä
mutta ei vastauksia. Kertokaa nyt edes joku jotain, kuinka olette asiasta
selvinnyt. Tilanteena tämä ei liene mitenkään niin harvinainen, asia on vain
minulle kovin uusi. Vai pyydänkö nykyistä vaimoani aikanaan kummiksi, jos
sellainen tarve eteen tulee? Mitä vanhoille sormuksille tehdään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu