Elän kaukosuhteessa ja en osaa itse päättää mitä elämältäni haluan, mieheni sanoo että odottaa ja odottaa mua vaikka hamaan tulevaisuuteen, kunhan vaan saa viettää loppuelämänsä kanssani.
Mua toi ahdistaa, en halua että toinen tuhlaa elämänsä minun takiani (hänelle on tarjottu jo kolmea duunia, joihin on pyytänyt lykkäystä...) vain koska en osaa päättää missä maassa haluan asua kenties loppuelämäni. Olen sanonut hänelle sata kertaa että elää nyt niinkuin haluaa, ottaa jonkun noista duuneista vastaan ja että tekee päätöksiä ajattelematta minua, mutta ei mene perille, ei millään!
Mies sanoo että ei ole onnellinen, jos minä en ole. Kuinka voin olla onnellinen kun tiedän että pilaan toisen elämän? Voisin katkaista suhteemme, mutta toisaalta välitän hänestä syvästi vaikka onkin tollanen jääräpää!
Tarkoitus ois lähteä käymään hänen luonaan vielä tämän vuoden puolella, mutta pelkään varmaan sitäkin että mun tunteet vaan vahvistuu ja rakastun, jolloin elämästäni tulee vieläkin vaikeampaa.
Miksi juuri teen asioista näin vaikeita? Ehkä siksi että mulla pitää olla jämptit suunnitelmat tulevaisuuden varalle, en osaa elää hetkessä (vaikka olen kyllä yrittänyt!) ja tehdä niinkuin sydän sanoo. Ajattelen enemmän järjellä (mikä tässä suhteessa ei välttämättä ole huonokaan asia).
Mua toi ahdistaa, en halua että toinen tuhlaa elämänsä minun takiani (hänelle on tarjottu jo kolmea duunia, joihin on pyytänyt lykkäystä...) vain koska en osaa päättää missä maassa haluan asua kenties loppuelämäni. Olen sanonut hänelle sata kertaa että elää nyt niinkuin haluaa, ottaa jonkun noista duuneista vastaan ja että tekee päätöksiä ajattelematta minua, mutta ei mene perille, ei millään!
Mies sanoo että ei ole onnellinen, jos minä en ole. Kuinka voin olla onnellinen kun tiedän että pilaan toisen elämän? Voisin katkaista suhteemme, mutta toisaalta välitän hänestä syvästi vaikka onkin tollanen jääräpää!
Tarkoitus ois lähteä käymään hänen luonaan vielä tämän vuoden puolella, mutta pelkään varmaan sitäkin että mun tunteet vaan vahvistuu ja rakastun, jolloin elämästäni tulee vieläkin vaikeampaa.
Miksi juuri teen asioista näin vaikeita? Ehkä siksi että mulla pitää olla jämptit suunnitelmat tulevaisuuden varalle, en osaa elää hetkessä (vaikka olen kyllä yrittänyt!) ja tehdä niinkuin sydän sanoo. Ajattelen enemmän järjellä (mikä tässä suhteessa ei välttämättä ole huonokaan asia).
Vastaukset 4
Vanhimmat
täältä saavasi?
Ei kukaan muu kuin sinä itse tiedä vastausta eikä ratkaisua ongelmaasi.
Sitäpaitsi, kyllä se mies sinusta toipuu, vaikkei sun kanssas saiskaan loppuelämäänsä viettää.
Mistä edes tiedät olisiko hän vuosikaudet onnellinen, jos sinä et nytkään osaa päättää. Ja jos päätät jotain, niin huomaatkin päättäneesi väärin.
Miehiä on muitakin maailma täynnä, ja myös naisia, jotka tietää mitä haluaa.
Sori.
En saanut tolkkua: oletteko saman maan ja kulttuurin ihmisiä? Välimatka? Onko miehellä nyt hyvä työ, kun ei ota uutta vastaan? Mitä mies tekee odottaessaan Sinua hamaan tulevaisuuteen? Olisiko hänellä parempaa tekemistä kuin 'tuhlata elämäänsä' ellei tuntisi Sinua vai odottaisiko jotain tuntematonta ja 'tuhlaisi' siten elämäänsä?
Tekeekö hän nyt konkreettisia valmisteluja, että teidän EI tarvitsisi elää kaukosuhteessa vai onko kaunosieluista puhetta?
Tulee vaan mieleeni muinainen tuttavuus arabimieheen, joka käyttäytyi ihan normaalisti -kuten länsimaiset, hmm.. Kun sain ekan tekstarin, ihmettelin, mistä oli plagioinut tekstin: runoa, kuinka rakastaa, kaipaa, olen hänen kukkansa jne. Ei normaalisti koskaan puhunut sellaista (älytöntä mitäänsanomatonta) korukieltä. Asioita tunteva ystävätär opasti minua, että mies luulee, että haluan hänen kertovan niin, kuuluu heidän kulttuuriinsa, siinä elämän vaiheessa.
Ihan järkevää ajatella järjellä. Teidän kummankin. Et kai halua ottaa vastuuta hänestä, eikö meille jokaiselle riitä, että vastaamme itsestämme - siis me aikuiset ihmiset.
tarkoituksella nuo kansallisuudet pois kun ois tullu sen takii pelkästään törkyy niskaan.
Mies auttaa veljensä yrityksessä tällä hetkellä, armeijakin kohta edessä, sekin verottaa pari vuotta...
En tiedä.
Sä siis et tosiaankaan hokaa?
Se mies on rakastunut suhun. Mikään työ, mikään paikka maailmassa ei ole hänelle "parasta" - paitsi se mikä on sinun vieressäsi.
Anna jokaisen elää omaa elämäänsä - sitähän sinä haluat. Jos hän tahtoo olla kanssasi ja kokee sen oikeaksi - silloin se ei ole hänelle elämän tuhlaamista vaan paras mahdollinen valinta että suuntaa sua kohti.
"että mun tunteet vaan vahvistuu ja rakastun, jolloin elämästäni tulee vieläkin vaikeampaa. "
Mitenniin?
Mulle rakkaus on helpoin olotila minkä voin kuvitella koska sitten ei ole enää vaihtoehtoja... tai on - mutta niistä yksi on aina enemmän oikein kuin muut :)
Sä yrität nyt elää toisen ihmisen puolesta selkeesti. Ootko koskaan ajatellut että hän itseasiassa tekee juuri niinkuin tahtoo, oman arvomaailmansa perusteella, siis elää juuri täydellisesti oman tahtonsa ja niiden asioiden mukaan jotka arvokkaaksi kokee?
Ainoo case jolloin hänen toiveensa on turhaa ja hän tuhlaa oikeasti elämäänsä on se että sä et oikeasti välitä siitä miehestä tai halua ja oot vaan "hengailemassa" jostain epäolennaisesta syystä hänen kanssaan. Onko asia niin? Jos on niin sitten se olet sinä jonka pitäisi laittaa peli poikki kerrasta ja lopullisesti että säästät miestä turhilta toiveilta.
Mutta jos asia on niin että sua oikeasti kiinnostaa mulla on vain yksi ohje...
... Mene ja nauti!!!