Minun mielipiteilläni ei ole väliä, minulle tärkeät asiat ovat turhia, niistä puhuminenkin saa suuttumaan.
jos minä tahdon jotain, se saa miehen suuttumaan ja olemaan välittämättä asiasta tai tekemään juuri päinvastaista.
Mieheni mielestä ongelmia ei ole, tai niistä ei ainakaan saa puhua.
Ilmapiiri kotona on kireä.
mieheni yrittää hallita tilannetta, keinoina on välinpitämättömyys minua kohtaan, puhumattomuus.
Olen yrittänyt muuttaa tilannetta puhumalla, hakenut apua ammattilaiseltakin. Tilanne ei ole muuttunut eikä miehelläni ole ”aikaa” sellaiselle.
mieheni pitää itseään tärkeänä, koska hän on niin kiireinen, että kaikki aika menee töissä. Kieltämättä onhan se tärkeä työpaikalla.
Onko hän tärkeä kotona. Onhan hän lapsien ainut isä, tottahan hän on heille tärkeä.
Mitä mieheni on minulle?
??????
Miksi vielä jatkan tätä?
??????
Mistä saisin voimia ja rohkeutta muuttaa elämäni ennen kuin osa minusta tuhoutuu, murenee, muru murulta.
Sydämeni vain kovenee, suren tätä kuollutta suhdetta missä elän. Suru on myös suuttumusta miestäni kohtaan miksi hän ei enää välitä, miksi hän inhoaa minua ja silti haluaa olla kanssani. Ehkä hänkään vaan ei uskalla lähteä.
Toivon, että minusta ei tule katkeraa ihmistä, niin tässä tulee todennäköisesti käymään, jos näin jatkuu.
Miksi ei tee päätöstä, miksi se in niin vaikeaa, ei tämä voi enää huonompaankaan suuntaan mennä.
Onhan se hyppy tuntemattomaan, pelkään yksinäisyyttä, en ole ollut koskaan yksin.
jos minä tahdon jotain, se saa miehen suuttumaan ja olemaan välittämättä asiasta tai tekemään juuri päinvastaista.
Mieheni mielestä ongelmia ei ole, tai niistä ei ainakaan saa puhua.
Ilmapiiri kotona on kireä.
mieheni yrittää hallita tilannetta, keinoina on välinpitämättömyys minua kohtaan, puhumattomuus.
Olen yrittänyt muuttaa tilannetta puhumalla, hakenut apua ammattilaiseltakin. Tilanne ei ole muuttunut eikä miehelläni ole ”aikaa” sellaiselle.
mieheni pitää itseään tärkeänä, koska hän on niin kiireinen, että kaikki aika menee töissä. Kieltämättä onhan se tärkeä työpaikalla.
Onko hän tärkeä kotona. Onhan hän lapsien ainut isä, tottahan hän on heille tärkeä.
Mitä mieheni on minulle?
??????
Miksi vielä jatkan tätä?
??????
Mistä saisin voimia ja rohkeutta muuttaa elämäni ennen kuin osa minusta tuhoutuu, murenee, muru murulta.
Sydämeni vain kovenee, suren tätä kuollutta suhdetta missä elän. Suru on myös suuttumusta miestäni kohtaan miksi hän ei enää välitä, miksi hän inhoaa minua ja silti haluaa olla kanssani. Ehkä hänkään vaan ei uskalla lähteä.
Toivon, että minusta ei tule katkeraa ihmistä, niin tässä tulee todennäköisesti käymään, jos näin jatkuu.
Miksi ei tee päätöstä, miksi se in niin vaikeaa, ei tämä voi enää huonompaankaan suuntaan mennä.
Onhan se hyppy tuntemattomaan, pelkään yksinäisyyttä, en ole ollut koskaan yksin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rakkaus yksin ei riitä,onnelliseen parisuhteeseen
tarvitaan paljon muutakin.se on kaiken sen jälkeen
enää tahdon asia,tahtooko miehesi itse jatkaa suhdettanne tuolla tavalla?eikö hän näe miten sisälläsi huutaa polttava tuska?olet varmasti sanonut hänelle miten sinuun sattuu..kuulostaa todella välinpitämättömältä ihmiseltä,tai että vähättelee sinun tuntemuksiasi.minä olen ollut samassa tilanteessa,tosiaan..yksin olo ei houkuttele.mutta!tuskin houkuttelee huonossa suhteessakaan oleminen.jos kommunikointi takkuilee ja varsinkin sinun voidessa pahoin miehesi ei edes kuuntele,miettisin vakavasti miten helpompaa jaksamisen kannalta ero olisi.
se on luonnollista että kaikki se tuleva pelottaa,yksin olo ja lapsien kanssa pärjääminen.
asioilla on tapana hoitua,päivä kerrallaan..itke kun itkettää,laita lapset tarpeen vaatiessa isovanhemmille hoitoon,otaa itsellesi aikaa toipua.loulta elämä voittaa,saatat huomata että teit ehkä elämäsi parhaimman päätöksen.ja vaikka sillä hetkellä ei sille tuntuisikaan,mistä sitä tietää onko parempaa mies ehdokasta tarjolla!mutta muista että sinulla on oikeus parempaan mieheen,joka tukee ja kuuntelee!
jaksamisia paljon!
Tänään mitta täyttyi, sanoin miehelle jo 3vkoa sitten (eikä edellisistäkään kerroista ole kauaa)että jos tähän riitelyyn ja välinpitämättömyyteen ei tule muutosta, muutos tulee olemaan omalta osalta isompi.. Viikko oltiin jokseenkin riitelemättä toisia vältellen. Sit se taas alkoi. Tänään sitten aamusen riitelyn lopuks sanoin et kumpi muuttaa.
Ite voisin kitua ja olla näin -en minkään arvoinen- mutta lapset kärsii meidän riitelyistä ja niillekkin tulee äkäispäissä huudettua.
Olis vaan ihanaa olla joskus hyvällä tuulella.
Lasten takia olen tähänasti tässä roikkunut, mutta uskon eron olevan niille hyväksi loppujen lopuksi.
Itse olen tosi helposti itkuun purskahtavaa tyyppiä, ja tämä kaikkien asioitten järjestelyn aloittaminenkin tuntuu ihan hirveeltä. Ja onnistunko edes en tiedä.. Yksin joudun vielä kaiken hoitamaan, sukulaiset on kaukana ja ystävät ovat kadonneet =/
lapset ei ole mikään syy olla suhteessa missä
vanhempien tunteet toista kohtaan kylmenee..
kyllä se pitäisi ihan vanhempien rakastaa toisiaan
ja ostata lapsien läsnäollessa riidellä rakentavasti.jos edes päästää tilanteen noin
pahaksi että lapset sotketaan siihen heillekkin ärjymällä niin ei hyvin mene...!ota niskasta itteäs kiinne ja ole enemmin yksin.