oon 29wee ja seurustelen 42-vuotiaan miehen kanssa. ja ollaan erittäin rakastuneita toisiimme. :)ollaan nyt oltu yhdessä vuoden verran.
Ongelmana on mieheni lapset..nuoremmat pojat ovat ottaneet minut hyvin vastaan, ei mitään ongelmaa..mutta mieheni tyttäret on taas ihan eri juttu.. jotenkin vihamielisen oloisia ja eivätkä halua tutustua minuun.mitä toivon kovasti.
jos juttelen heille saattavat vastata parilla sanalla.. jos ollenkaan..käyvät katsomassa isäänsä kun en oo paikalla.. saattavat soittaa miehelleni, et ovat tulossa, mutta kun kuulevat että olen paikalla niin sit tuleekin joku syy, ettei voi tullakkaan.
eivät ole mulle suoraan sanoneet mitään pahasti, mutta tällänen välttely ja puhumattomuus stressaa mua ihan hirveesti.olen jutellut mieheni kanssa aiheesta, mutta hän ei oo kuulemma huomannut mitään erikoista tyttäriensä käytösessä O_o
onhan se varmaan ollut shokki heille kun meillä on tää ikäero, mikä ei oo vaivannut minua ollenkaan.
ja täytyy vielä sanoa etten ollut syy hänen ja exvaimonsa eroon. tulin kuvioihin paljon myöhemmin.ettei he voi olla sen takia vihaisia mulle.
miten muilla onko ollut samanmoista ongelmaa?mitä pitäis tehdä että tulisin paremmin juttuun heidän kanssaan?rikkoisin jään välillämme:)
Ongelmana on mieheni lapset..nuoremmat pojat ovat ottaneet minut hyvin vastaan, ei mitään ongelmaa..mutta mieheni tyttäret on taas ihan eri juttu.. jotenkin vihamielisen oloisia ja eivätkä halua tutustua minuun.mitä toivon kovasti.
jos juttelen heille saattavat vastata parilla sanalla.. jos ollenkaan..käyvät katsomassa isäänsä kun en oo paikalla.. saattavat soittaa miehelleni, et ovat tulossa, mutta kun kuulevat että olen paikalla niin sit tuleekin joku syy, ettei voi tullakkaan.
eivät ole mulle suoraan sanoneet mitään pahasti, mutta tällänen välttely ja puhumattomuus stressaa mua ihan hirveesti.olen jutellut mieheni kanssa aiheesta, mutta hän ei oo kuulemma huomannut mitään erikoista tyttäriensä käytösessä O_o
onhan se varmaan ollut shokki heille kun meillä on tää ikäero, mikä ei oo vaivannut minua ollenkaan.
ja täytyy vielä sanoa etten ollut syy hänen ja exvaimonsa eroon. tulin kuvioihin paljon myöhemmin.ettei he voi olla sen takia vihaisia mulle.
miten muilla onko ollut samanmoista ongelmaa?mitä pitäis tehdä että tulisin paremmin juttuun heidän kanssaan?rikkoisin jään välillämme:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. Se, ettei lapset pidä sinusta, ei ole henkilökohtaista. Kuka tahansa joka tulee lapsen isän/äidin uudeksi kumppaniksi (isän / äidin tilalle tai paikalle) on lapsesta kamala. Vaikka lapsi olisi jo 20 vuotias. Ja sanon tämän kokemuksesta.
2. Pahennat tilannetta yrittämällä olla äiti tai ystävä.