Anoppila

kun pappi on sanonut sen aamenensa, niin ei tule niin paljon kitinää ja rätinää.
Sanotte olevanne aviopari.
Ei se suhteen vakavammaksi muuttuminen edellytä mitään kotiin raahaamista, sehän on teidän henkilökohtainen, kahdenkeskinen asianne.
En muutenkaan ymmärrä, mitä viettämistä ja juhlimista on häissä, sehän on kahden ihmisen kahdenkeskinen sopimus.
Ei siinä kukaan ole saanut aikaan mitään ansioitumista, no jaa...jos koko elämänsä aikana ei muuta saa aikaan, niin voihan ne pirskeet tietysti pitää, yleensä niitä pitää vähän yksinkertaiset ihmiset.
Tosi viisaat ja älyköt eivät välitä pikkuserkunkumminkaimojen tapailusta niissä merkeissä.

Esittelet tytön vanhemmillesi ja ilman sen kummempia selityksiä menette sinun huoneeseesi.
Jossain vaiheessa käytte yhdessä keittelemässä kahvit.
Ei mitään teennäistä seurusteluhetkeä tarvitse järjestää vanhempien kanssa.
Sitten sanotte moi ja häivytte.

kutsut molempien vanhemmat teille!

Tutustuvat vanhempanne siinä samalla toisiinsakin ja on teille molemmille "kotikenttäetu" - vai oliko niin, että olette vasta seurusteluasteella, ettekä asu vielä yhdessä? Jos ette asu yhdessä, niin voit kutsua johonkin kivaan ruokapaikkaan ja tarjoatte ruoan.

Jos nämä vaihtoehdot ei sovi, niin sitten tietysti vierailut anoppiloihin.

Kannattaa vähän keskustella kumppanin kanssa etukäteen ja kertoa/kysyä vähän taustatietoja, esim. mitä työtä vanhemmat ovat tehneet elääkseen, kuinka kauan olleet naimisissa, ovatko uskonnollisia vai jonkun aatteen ihmisiä, onko harrastuksia tai erityisiä kiintymyksen kohteita.

Näin voi vähän valmiiksi miettiä, mistä voi kysellä. Kun itse tekee hyviä kysymyksiä, niin ei tarvitse itse olla niin paljon äänessä ja yleensä hyvin mietityt kysymykset kirvoittavat keskustelun ja tunnelma rentoutuu. Hyvään keskusteluun tarvitaan myös sellainen, joka osaa kuunnella!