1.kor.13

Minulla oli kerran sisar, helluntaikirkossa, joka oli siunaukseksi jokaiselle monella tavalla.
Sain häneltä esimerkiksi koriarkun ja vanhoja, valkoisia vuodevaatteita. Hän myös auttoi minua vauvanhoidossa öisin, kun halusin nukkua.
Kerran, kun olin hänen luonaan teellä, löysin hänen(nolo juttu)vessan seinästä kukkasin kehystetyn runon."Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään olisi.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei pöyhkeile, ei kersku.
Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa."
Minusta oli kuvaavaa,että se oli siellä missä oli. Sekin sisar tiesi, että uskovaiset eivät välitä Sanan mukaan tärkeimmästä käskystä:rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja tee toiselle se mitä toivot itsellesi tehtävän,
En siinä itsekkään loista mutta miksi loistaisin?
Kun eivät muutkaan niin en mäkään...onko se oikein?
Paljon kuulee kun uskovaiset juttelee keskenään mitään välittämättä esim.yksinäisestä. Se on Jumalan lakia vastaan.
1.Kor.13:34:"naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksessa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo." Silti meidän kokouksessa entisen pastorin vaimo selittää meille pöntöstä työviikkoaan ja päivittelee ajan kulumista.
Yksinäisestä ei välitetä.
Siksikin on vähän vaikea rakastaa.
Onko teillä muilla jollain neuvoa miten oppisin sen? Jotkut on sanonut, että rakkaus tulee Pyhän Hengen kautta.

2

165

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kun pääsis edes eskariin

      Minulla on se kokemus, että rakastamisen oppiläksy on kaikkein vaikein. Kyllähän sitä itseään rakastaa, joskun vähän liikaakin. Läheisiäänkin on jotensakin helppo rakastaa, koska heiltähän yleensä myös saa jotain vastineeksi. Ystäviäkin on ehkä helppo rakastaa, jos saa vähän vastarakkautta takaisin. Mutta entäpä ne muut.

      Ne ihmiset, joihin päivittäin törmää työpaikoilla, seurakunnassa, kaupoissa, liikenteessä, naapurissa - ne ihmiset, jotka ovat välillä tosi hankalia (sillä enhän minä omaa hankaluuttani näe), jotka eivät oikeastaan meistä pahemmin välitä. Ne hankalat ihmiset, jotka yrittävät estää menestyksemme, juoruavat ja panettelevat edessä ja takana päin, luovat ylimielisiä silmäyksiä, ohittelevat, etuilevat,
      pettävät ja tämähän on vielä pientä. Entäpä ne ihmiset, jotka antavat nyrkin puhua, raiskaavat, tuhoavat, tappavat.

      Jaksammeko me, jotka puhumme Jumalan sanasta ja Jumalan rakkaudesta ja armosta, rakastaa näitä ihmisiä. Olemmeko me yhtä armollisia vihamiehiämme kohtaan kuin Jumala on armollinen meidän vikojamme, erheitämme kohtaan?

      Minä voin ainakin sanoa, etten jaksa rakastaa, joskus tuntuu, etten oikeastaan tiedä, mitä rakkaus on ja miten rakastaa. En oikeastaan välitä minkään vertaa siitä, meneekö se todella hankala ihminen helvettiin vai ei. Ei kiinnosta tai en ainakaan jaksa rukoilla sellaisen ihmisen puolesta, no, joskus olen sitäkin tehnyt, mutta seuraavassa vihanpuuskassa taas kironnut helvettiin.

      Yllättikö ketään? Minua ei todellakaan yllätä, luulen, että se on yleisempää uskovaiseksi itseään kutsuvien keskuudessa kuin uskommekaan.
      Sen tähden monen seurakunnan elämä on niin läpinäkyvää teeskentelyä, koska sen teeskentelyn aistii, sitä ei pysty peittämään. Ei todellakaan tarvitse kuin astua jonkun pastorin varpaille, niin ymmärtämys ja rakkaus on kyllä tipotiessään jopa uskovaisten kesken.

      Minä ainakin tarvitsen Jumalan armoa aivan valtavasti, sillä minusta ei ole yhtään mihinkään ajatellen lähimmäisen rakastamista.
      Mutta pitääkö minun ajatella, että vaikka olen syntinen, teen päivittäin syntiä ja vaikka haluaisin tehdä hyvää, teen silti pahaa, etten kelpaa Jumalalle. En pysty ajattelemaan niin, koska silloin koko uskoni perusta murentuisi.
      Jumalan pelastussuunnitelmahan Poikansa kautta koskee juuri tätä, että minä, jolla ei ole mitään tuoda Jumalan eteen, olen silti Jumalalle kelpaava Jeesuksen veren turvin. Sillä Jumala katselee minua Jeesuksen sovitustyön kautta ja silloinhan minä kelpaan Hänelle.

      Kyllähän Jumalaan uskovan tulee aina pyrkiä hyvään, mutta sekin pitää ymmärtää, että ilman Jumalan Voimaa emme siihen ainakaan yletä. Omat voimat ja ansiot, kun eivät kovin pitkälle vie.
      Ja sekin pitää ymmärtää, että vaikka meillä olisikin Jumalan Pyhän Hengen voima, meillä kuitenkin on myös lihanmieli (niin kauan kuin täällä tallustamme), joka aika ajoittain pyrkii väkisinkin pintaan ja usein me lankeamme.
      Jeesus kuitenkin nostaa, kantaa ja auttaa eteenpäin.

      Sitäpaitsi olen ajatellut, että kyllä Jumala näkee sinne syvimpään sopukkaan asti, mitä siellä on ja miksi siellä on. Kyllä Jumala ymmärtää, mitä me elämässämme olemme joutuneet kokemaan, mikä on ehkä niin kovasti rikkonut sisintämme, että välillä on niin vaikea rakastaa ketään, hyvä jos edes itseä.

      Mutta Jumalan ääretön rakkaus ja ymmärrys koskee mielestäni kaikkia hänen luotujaan. Hän ei hylkää eikä jätä, vaikka me olemme sitä mitä olemme ja sitä, mitä ei päivänvalokaan aina oikein kestä.

      Jumalalla on aikaa meidän kanssamme, Hänellä on kärsivällisyyttä ja parantavaa rakkautta meitä kohtaan. Ja ehkä me sitten joskus huomaamme, että pystymmekin rakastamaan lähimmäistämme huolimatta siitä, onko hän ystävä vai vihamies.
      Toisaalta ehkä lihallemme on parempi, ettemme edes huomaa sitä, milloin rakastamme lähimmäistämme.

      • kun kirjoitit"Jumalan pelastussuunnitelmahan poikansa kautta koskee juuri tätä, että minä, jolla ei ole mitään tuoda Jumalan eteen eteen, olen silti Jumalalle kelpaava Jeesuksen veren turvin."
        Kirjoitit myös ns.hyvistä töistä ja meidän ihmisten pahuudesta ja että ilman Pyhää Henkeä emme pysty niitä tekemään.
        Se on totta. Ihminen on paha.
        Kirje hebrealaisille on kirjoittu aikansa uskovaisille. Uskovaiset ovat tarvinneet tätä sanaa(6:4-6)"Mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."
        Niin se on kuin kirjotit, että Jumalan pelastussuunnitelmassa tässä pysytään kiitos siitä Jeesukselle Kristukselle.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      80
      3639
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      30
      2404
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      85
      2060
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      19
      1590
    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1431
    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1429
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1384
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1337
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1237
    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      1085
    Aihe