Kysäsy

vaan lähinnä vitutusta.
Vaikeaa lohkasta aikaa kaikkeen mihin haluaisi.

Valitettavasti kaikkeen ei aika riitä ja silloin uuden tuttavuuden tavattuaan ne vanhat jää vähän vähemmälle. Onneksi puhelimella ja sähköpostilla on niin helppo pitää yhteyttä, vaikka ei niitä niin usein näekkään.

Tällä hetkellä mä poen huonoa omatuntoa siitä, että en ole nähnyt kavereita treenaamisen ja opiskelujen takia. Mun kaikki illan vierähtää jossain ties missä ja kahvittelut on sen takia jäänyt... Harmi harmi... Pitäis parantaa tavat ja nähdä niitä kavereita naamakkain, eikä aina vaan soittaa ja kertoa omista kiireistään...
Mut onneksi ne on kiireisiä kanssa ja niillä on kaikilla poikaystävät, joten omat menonsa niilläkin...
Podetaan huonoa omatuntoa puolin ja toisin...

eikä se harmita. Se harmittaa, jos yksinoloaika jäis kokonaan nolliin, koska se on kuitenkin sen verran tärkeetä, et saa ees hetken olla rauhassa ja kuunnella omia ajatuksiaan. Jos koko ajan on jotain touhua, niin siitä ei seuraa muutakuin migreeni.

tunnontuskia, äijät nyt ei yleensäkkään ole mitään pissiksiä jokka suuttuilee jos kaveri ei pidä yhteyttä riittävästi.

Siksi toiseen niillä on omat naiset, joiden kanssa ne viettävät aikaansa.

Niin ja oikeestaan oon sen verran itsekäs paskiainen, etä teen sitä mitä itte haluun. Eli jos viihdyn C:n kanssa, niin mä oon sen kanssa.

Mä oon aina säilyttänyt välit ystäviin vaikka oon ollut pitkässäkin suhteessa. Luonnollisesti se yhdessäolo ystävien kanssa hiukan vähenee kun aloittaa suhteen mutta kaikki sen ymmärtää eikä sen takia tarvitse huonoa omaatuntoa potea. Eri asia on jos oikeasti hylkää ystävät kuten on nähty että joskus voi käydä...

koska en ole joutunut vähentämään kavereiden kanssa oleilua miehen vuoksi, sitten vuoden 1996 jälkeen, kun ei ole miestä ollutkaan.

Mulla mitään kavereita koskaan ole ollut...

En ole joutunut vähentämään...

mun frendit kyllä ymmärtää, vaikeempaa se on tyttöystäville jos tahtosin olla vaan kaveredeiden kaa

Eiköhän se kaveriporukassa mene aikalailla niin,että jokainen on vuorollaan menossa mukana vähempi..?

Ei meillä ole koskaan mitään syyllistämistä ollu,että taas "sä meet sen kans etkä tuu meijän kans". Ehkä siks ei varmaan kukaan silloisesta (nyt jo eri teille elämän heittelyn takia lähteneistä) kaveriporukan naisista tuntenut asiasta mitään syyllisyyttä.

Pääasia kun osaa pitää asiat balanssissa. Tottakai se alku on sellastaa kuumaahuumaa mutta ei kavereita silti unohtaa saa.