Voisinko minäkin..

menneet ikävä kyllä päin seinää.
Jos lapsistasi yhtään välität, niin yritä niihin keskittyä ja vähän myöhemmin hakeutua töihin.
Jos työttömänä pienet lapset kainalossa rupeat miehiä vonkaamaan, niin lapset ovat kyllä miehelläsi, joka ei ole niitä ansainnut, samoin on sinun laitasi.
Minkälaisen miehen luulee yh ja työtön nainen saavansa, kun ei kunnon, pitkälle opiskelleet ja hyvässä työpaikassa olevatkaan löydä itselleen kunnon miestä, vai kelpaako sulle joku renttu ja sossun alkon mannekiini.
Kohta se kirstu on tyhjä....

No siis, oletteko te jo eronneet vai mitä te duunaatte? Olette tehneet eropäätöksen, mutta asutte samassa talossa vielä vai?
Ja jos sun pitää kysyä, että pitäiskö alkaa tapailla miehiä niin vastaus on ehdoton ei. On se vaan jännä, että tällaisessakin asiassa pitää kilpailla, siitäkö tässä on kyse? Jos sä rakastat vielä lastesi isää niin et sinä ole valmis. Se, että lastesi isällä on uusi / uusia ei tarkoita sitä, että sulla pitäisi olla jos ja kun et ole valmis, anna itsellesi aikaa. Lastesi isä ei taida sinusta enää juuri perustaa jos seikkailee jo muissa maisemissa.
Ymmärrän, että saatat olla katkera, vihainen, surullinen, pettynyt... Mutta erot on joskus sellasia. Mutta niistä pääsee yli ja aina on olemassa jotain parempaa. :)
Ja se, että olet työtön ei tee sitä, että menettäisit lapsesi miehellesi, mutta mieti itse kummalla lastenne on parempi olla, sinulla vai miehellä? Raha ei tätä asiaa ratkaise vaan muut seikat. Toimikaa lasten parhaaksi, älkää omanne.

Olen kyllä itsekin sitä mieltä etten kaipaa miestä vierelleni, lapset ovat minulle todella tärkeitä. No joo, myönnän että kirjoitukseni oli ihan peestä, mutta sainpahan siihen asiaan kuuluvat vastauksenne, kiitos niistä. Kyllä tästä noustaan vielä ja elämä paranee kunhan pääsen tämän asian yli, ainakin uskon ja toivon niin :)