aina sama juttu. kun pari on seurustellu vuosia ja ne eroaa jossain 23-30 vuotiaina. no ei mene kuin vuosi korkeintaan niin akka on paksuna jollekki uudelle ukolleen. miksi näin tapahtuu melkein aina
pitkä suhde-->ero-->akka paksuna
miksi aina näin
51077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, minäkin olen sellainen akka. Tosin myös ex-mieheni on sellainen ukko. Kummankin uusi parisuhde päättyi myös erittäin nopeasti eroon, ja nyt olemme kumpikin tavoillamme yksinhuoltajia/yhteishuoltajia.
Kuvailemasi ilmiö on todellakin yleinen, ja voinen antaa siihen muutaman yleispätevän sekä myös henkilökohtaisesta elämästäni kumpuavan vastauksen:
- Ensin ihan biologiaa. Uudessa suhteessa harrastetaan moninkertaisesti enemmän seksiä kuin pitkässä, vuosia kestäneessä suhteessa ja varsinkin ovulaation aikaan (jolloin naisen siis todennäköisemmin tulee raskaaksi) himottaa aivan helvetisti. Kun siis seksiä on enemmän, niin myös mahdollisuus tulla raskaaksi ("vahingossa" tai tahallisesti) on moninkertainen. Monet pitkään yhdessä olleet parithan joutuvat "tekemään" sitä lasta oikein olan takaa. Tiesitkö, että vain 10%:ssa tapauksista lapsettomuudelle löydetään biologinen syy (esim. ei riittävästi siittiöitä)... Moni asia on siis kiinni korvien välistä.
- Olin 26 kun aloin seurustella ex-mieheni kanssa ja 33 kun erosimme. Tuosta ajasta 4 vuotta olisin halunnut lasta, ja ajattelin että jos oikein kärsivällisesti siitä jaksan puhua, niin kyllä mieskin lopulta myöntyy. Mies vaan huusi naama punaisena, ettei ole koskaan halunnut lasta ja ettei halua mitään muutoksia elämäänsä ja kaivoi kortsuja laatikosta tai halusi roiskia reisille, etten vaan tulisi raskaaksi. Kyllä sitä vähemmälläkin saa naisen itsetunnon rapisemaan. Lopuksi suhteemme ja sänkymme oli kuin hiekka-autiomaa.
- Olimme siis olleet yhdessä 7 vuotta, kun järkevää olisi varmaan ollut olla 2 vuotta (juu, enkä tarvitse mitään rikkiviisastelua siitä mitä minun olisi pitänyt tehdä ja kuinka kaikki on oikeastaan vain oma vikani). Olin 33, biologinen kello kilkatti ja olin todella rikki kaikista rakkaudettomista vuosista ja hellyyden puutteesta. Kun kylkeen sitten liimautui yhdenlainen "joo-joo-mä-rakastan-sua", niin olin aika otollista maaperää. Enpä jaksanut paljoa ehkäisystä piitata, jotenkin ajattelin etten varmaan edes tule raskaaksi.
Olen aivan mahdottoman onnellinen lapsestani, vaikka hänen isänsä osoittautuikin sairaaksi paskiaiseksi. En myöskään ole katunut eroa ex-miehestäni, vaikka hän olisi varmasti ollut todella hyvä isä. Ei elämää voi liikaa hallita ja ohjailla. Täytyy vain yrittää kantaa vastuu valinnoistaan.
Kuinka usein kuuleekaan sitä että nainen alkaa olla valmis eprheenperustamiseen, mies ei? Muutman vuoden jankkaamisen jälkeen he sitten eroavat ja nainen etsii itselleen miehen josta On isäksi, tavalla tai toisella.
Lisääntymisvietti on vahva asia...
***
oli sellainen, että nainen ei ollut omien sanojensa mukaan valmis lapsien tekoon. Itse olisin ollut. Ero tuli ja alle puolen vuoden sisällä entinen puolisoni oli raskaana toiselle.
Noh, oppipahan tästä sen, että kun ei ole kelvollinen isäksi, niin ei tarvitse enää pelleillä naistenkaan kanssa.
valmis saamaan lasta SINUN kanssasi, syystä tai toisesta. Ehkä hän aavisteli ettei suhteenne tulisi kestämään, eikä halunnut siihen lasta.
Sehän ei tarkoita, etteikö jossain olisi naista joka haluaa nimenomaan SINUN kanssasi perheen.
Älä anna katkeruuden exääsi kohtaan myrkyttää elämääsi. Voihan olla että ero oli parasta mitä sinulle on tapahtunut. Katsele elämää (ja naisia) avoimin silmin, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu...
on, kuten sanot. Vaikea tietää, kun puhetta asiasta ei ole juuri ollut. Enkä minä häntä kohtaan ole katkera, vaan enemmänkin itseäni ja elämää kohtaan.
Ainakin tällä hetkellä on hyvin vaikea uskoa, että ero olisi ollut elämäni paras tapahtuma. Tässä on jo sen verran elettyä elämää takana, että osaan kyllä aika hyvin nähdä tulevaisuuteni. Vaan onneksi nautin yksin olemisestakin.