Mitä tapahtuu kun mies häipyy selittämättä?
Miksi toinen jätetään epätietosuuteen yksin, sanomatta edes heido, tai edes antaa toisen ymmärtää asioiden olevan pielessä?
Mulle kävi tällee nyt jo toisen kerran, ja alkaa ihan tosissaan usko miehiin katoamaan ihan totaalisesti. Toinen selittää eka kui oon sen soulmate, ja sit seuraavaks se ei enää vastaakkaa, eikä koskaan enää anna kuulua itestään millään lailla...
Miten siihen pystytään? Ittee sattuis toiselle aiheuttama tuska niin paljon, etten ikinä pystyis siihen... Ja ite oisin kyl hyvin kestäny, jos toinen tulis sanoon suoraan et "sori, ei hei kiinnostakkaa enää" tjtn! Mut tätä epätietosuutta... Mä en pääse tän yli, ku ei toinen voi sanoo edes "Hyvästi, et kuule must enää mitää!" Ja en hätäile, siit on jo monen monta päivää kulunu, ku viimeks siit miehest kuulin... Kaks viikkoo. Eikä juttu ollu pitkä, mut se oli niiiiin erilaista läheisyyttä, kun päästää toisen niinki lähelle mitä toisillemme annettiin...
Mikä tässä vituttaa eniten on se, että mä en edes koskaa päästä miehii lähelle. En tutustuta mun perheeseen, en edes puhu enkä edes HAAVEILE tulevasta. Ja nyt ku sen tein, niin tässä taas muistutus, ettei kehenkää pidä luottaa.
Eka vastaava tilanne on ihan paskan hailee, se mies osottautuki ihan ääliöks, silt ei muuta vois odottaakkaa, sen verran päässä tyhjää. Mut tää...
Miksi toinen jätetään epätietosuuteen yksin, sanomatta edes heido, tai edes antaa toisen ymmärtää asioiden olevan pielessä?
Mulle kävi tällee nyt jo toisen kerran, ja alkaa ihan tosissaan usko miehiin katoamaan ihan totaalisesti. Toinen selittää eka kui oon sen soulmate, ja sit seuraavaks se ei enää vastaakkaa, eikä koskaan enää anna kuulua itestään millään lailla...
Miten siihen pystytään? Ittee sattuis toiselle aiheuttama tuska niin paljon, etten ikinä pystyis siihen... Ja ite oisin kyl hyvin kestäny, jos toinen tulis sanoon suoraan et "sori, ei hei kiinnostakkaa enää" tjtn! Mut tätä epätietosuutta... Mä en pääse tän yli, ku ei toinen voi sanoo edes "Hyvästi, et kuule must enää mitää!" Ja en hätäile, siit on jo monen monta päivää kulunu, ku viimeks siit miehest kuulin... Kaks viikkoo. Eikä juttu ollu pitkä, mut se oli niiiiin erilaista läheisyyttä, kun päästää toisen niinki lähelle mitä toisillemme annettiin...
Mikä tässä vituttaa eniten on se, että mä en edes koskaa päästä miehii lähelle. En tutustuta mun perheeseen, en edes puhu enkä edes HAAVEILE tulevasta. Ja nyt ku sen tein, niin tässä taas muistutus, ettei kehenkää pidä luottaa.
Eka vastaava tilanne on ihan paskan hailee, se mies osottautuki ihan ääliöks, silt ei muuta vois odottaakkaa, sen verran päässä tyhjää. Mut tää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin, kai tuo on jonkinlaista vastuuttomuutta ja välipitämättömyyttä? Helppoa, kun ei tarvitse nähdä tai kuulla toisen pahaa mieltä tai tuntea sitä itse!? Noin mullekkin kävi, paitsi että mies otti yhteyttä puoli vuotta täydellisen hiljaisuuden jälkeen. Oli sitten mennyt silläaikaa kihloihin ja palasi pyytämään käyttäytymistään anteeksi! Täytyy myöntää, etten todellakaan ymmärtänyt...paskaako sitten enää tulla kääntämään puukkoa haavassa ja pyytämään jotain synninpäästöä!??!!
Miksi mies häipyy selittämättä. Jotku asiat on vaan liian vaikeita sanottavia.
Mulle sattu silleen, et oletettavasti tyttö oli ihastunu korvia myöten. Mie nyt en ollu matkassa ihan niin kovasti, pysyin vähän etäisenä enkä antanu ittestäni ku pienen palan. Yritin monasti lopettaa, mut se ties mitä tahto, ja se oli taitava suostuttelemaan. Aina kun yritin ottaa asian puheeks se sai keksittyä jotain niin herkkää että sitä ei oikein kyenny tuoda esille. Oli vaikee nähdä ja halata saati sitten kaikki muu. Se jos ois pysyny seksisuhteena niin mikäs siinä mut se alko karata käsistä.
Ois niin helppoo juosta pakoon ja jättää soittamatta. mut ei vaan tullu sellasta syytä mie pysyin etäisenä omissa oloissani. Se tais olla vaan rohkeuden puutetta tai kyvyttömyyttä sanoo ei. Yhdessä olo oli mahtavaa, mut sit erossa olo toi asiat esiin siten ku se oli. Sitä ajattelee et ne hyvästien jättö satuttas enemmän ku vaan se feidaus, vaikka seki tuntuu ihan sikapahalta.
Tavallaan ymmärän noita ihmisiä kun ei se vaan ole helppoo kertoo ja nähdä sitä jätettävän ilmettä ja reaktioita.
Eikös ihmiset mielellään jatka matkaa jos ajavat vaikka kissan tai jäniksen päälle, pelottaa nähdä mitä on saanut aikaan, jos se vaikka kuolis omia aikojaan.
Sama asia noissa suhteissakin paskahousuja piisaa.
Ja onneton yritys mustamaalata kaikkia miehiä. Mistä miesvihasi johtuu?