Kun menimme naimisiin sovittiin rehellisyydestä. Sain tietää mieheni pettäneen ( ei tiedä minun tietävän, eikä hänellä ole rohkeutta kertoa, eikä se minua haittaa joten turha edes kertoa tietäväni )Olin siitä helpottunnut tiedosta, kun ei hänkään oikein sytytä, mutta en halua erotakaan ( oletettavasti ei hänkään ). No petin miestäni erään namunpepun kanssa ( suhde jatkuu, mutta on pelkää sex ) Ja kun kän kysyi, myönsin suhteen, selitin sen olevan vain sex ( perustuu vain kaverin ulkoiseen olemukseen ja taitoihin ) tottakai kerroin rehellisesti kun on sovittu rehellisyydestä.
Minä hiton vuoksi hän nyt murjottaa ja on kun maailma kaatuisi päälle. Eihän hänkään arvosta uskollisuutta ( enkä minäkään, ihme ja kumma ) kun molemilla on oma tapa hakea se ihanne sex kodin ulkopuolelta. Ei suostu edes keskustelemaan, ei halua erota vaan valittaa sitä että kerroin totuuden kun hän kysyi sitä. Miksi miehet kysyvät kysymyksiä johon eivät halua rehellistä vastausta. ???? Mitä oiken ajattelette???
Minä hiton vuoksi hän nyt murjottaa ja on kun maailma kaatuisi päälle. Eihän hänkään arvosta uskollisuutta ( enkä minäkään, ihme ja kumma ) kun molemilla on oma tapa hakea se ihanne sex kodin ulkopuolelta. Ei suostu edes keskustelemaan, ei halua erota vaan valittaa sitä että kerroin totuuden kun hän kysyi sitä. Miksi miehet kysyvät kysymyksiä johon eivät halua rehellistä vastausta. ???? Mitä oiken ajattelette???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä miehelläsi ei ollut mietittynä, miten ottaa vastaus "Kyllä" kysymykseensä, kun oletti vastauksen olevan ehdoton "Ei".
Ehkä tällaisen tosiasian kohtaaminen on vaikeampaa kuin elää valheessa. Kenties miehesi olettaa, että on täysi syypää siihen, että sinä petit häntä. Se voi olla melko tuskaisaa. Mieti itse, tuntuisiko kivalta jos tuntisit, että olet itse niin kelvoton esim. seksissä, että miehesi on mentävä muiden luo naimaan...
No, ei kannata ottaa näitä paria ajatusta liian vakavasti. Toivottavasti ne kuitenkin saavat ajatustyön liikkeelle ja kirvoittavat ehkä muittenkin mielipiteitä esille.
Kun hän pettti jouduin miettimään miltä tuntuu naisena kun niin kelvoton esim. seksissä, että mieheni oli mentävä muiden luo naimaan... Ja huomasin että vika ei ole minussa vaan hänen mieltymyksensä on toisenlainen... kuten myös minunkin. Aviomiehenä ( kaverina ) ja isänä hän on ihan ok. Olen sen hänelle myös sanonnut. Ilman varmuutta ( näin hänet rysän päällä, poistuin hiljaa paikalta, eikä tuntunut pahalta, helpotuin ) hänen seikkalusta en olisi sallinnut itselle vapautta hakea toiselta mieheltä sitä sex-mielihyvää. Ja kait sitä aikuinen ihminen kysyessä tietää molempien vaihtoehtojen mahdollisuuden ja jättää kysymättä ne asiat joihin ei halua kuulla sitä toista vaihtoehtoa.
Ja kun hän saallii sen itselle (pettämisen ) ei kait kukaan odota toiselta erinlaista käytöstä. Ja eniten minua närästää ettei hänellä ole halua rehelliseen ja avoimee keskusteluun halua. Vaikka aina on mainostannut arvostavansa rehellisyyttä, mutta itse ei siihen tunne tarvetta.
Minulla ei ole tarvetta muuttaa avioliitoamme, mutta olisi kivaa jos molemmat pelaisivat avoimin kortein. Luulisi sen olevan joka miehen unelma, ettei tarvitsisi hypätä vieraissa salaa.
Se, että et saa miestäsi keskustelemaan asiasta, voi johtua ettei hän tunne keskustelun auttavan asiaa mihinkään suuntaan tai sitten hänellä on perus-suomalaisen miehen tauti eli kyvyttömyys puhua tuskallisista asioista.
Mieleeni tuli myös mahdollisuus, että kun miehesi ei tiedä sinun tietävän omista seikkailuistaan, hän ei kenties noteeraa tapahtumaa mitenkään ja näin ollen pelaa itseään huijaten "muka avoimilla korteilla". Hankala sanoa, kun en tunne miestäsi tai hänen luonnettaan.
Vähän edelliseen postaukseeni vielä palaten, se voi olla miehiselle itsetunnolle ja egolle aikamoinen kolaus luulla, ettei ole tarpeeksi kyvykäs tyydyttääkseen vaimoaan seksuaalisesti. Ehkä juuri sen takia miehesi välttelee keskustelua tai ei uskalla myöntää omaa juttuaan, kun koko aihe on alkanut tuntua hänestä kivuliaalta ja ahdistavalta.
Kaikki, edes aikuiset, eivät välttämättä ajattele siten, että kysyisivät vain "mieluisia" ja "helppoja" kysymyksiä. Ehkä hän tuli ajatelleeksi omaa pettämistään ja halusi selvittää miten asia on sinun puolellasi. Hän saattaa jopa olettaa, että olet pettänyt häntä ennen kuin hän sinua...oletko miettinyt miten aikajärjestys voi muuttaa käsitystä koko jutussa?
Jos itse hyväksyt koko homman ja hän ei näytä hyväksyvän, voit joko jättää asian sikseen tai tehdä aloitteen, esimerkiksi yrittää rikkoa jäätä välillänne, saada häntä rentoutuneemmaksi. Ehkä sitten hän kokisi olevansa valmis puhumaan asiasta.
Mitään 100% varmaa neuvoa tai analyysia en voi antaa, mutta ehkä tästäkin postauksesta löytyy jotain apua ongelmaan.
Puhun vain omasta puolestani, mutta jos vieraannutte seksuaalisesti toisistanne, niin ennuste suhteenne perusturvalle ja tulevaisuudelle on huono.
Homma kaatuu, jos ette monipuolisesti keskustele ja sovi keskenänne ensisijaisesta suhteesta välillenne siten, että muutkin suhteet ovat sallittuja (seksiä tai ei, saa itse päättää). Mahdollinen raportointikin täytyy sopia.
Miehes on tyypillinen mies. Ymmärtää ja hyväksyy omalta osaltaan pettämisensä seksin takia, mutta on sitten aivan solmussa sun panojuttujen kanssa.
Tähän auttaa, jos kehut miestäsi (c: syystä tahi toisesta. Näin hän huomaa, että ei ole jäämässä toisen miehen jalkoihin. Miehelle on kans tiukkaa huomata olevansa kakkospano. Sanottakoon, jollekin lässyttäjälle, että olen mies, joten tiedän mistä puhun.
Hän ei tiennyt minun tietävän seikkalustaan, nyt tietää. Kerroin sen tietäväni ( rauhallisesti )Kerroin milloin näin ( noin vuosi sitten ) Syytökset siitä että olin salannut että tiedän. Kerroin ettei asialla ollut minulle merkitystä ja muistutin miten myös hänen mielestään viime kesäinen lomamme oli hienoin yhteinen lomamme. Joten ei kannataisi heittää lasta pesuveden mukana pois.
Ja siitäkö myrsky syntyi, se oli kuulemma minun vika kun en vahtinnut häntä tarpeeksi. Ei mene jakeluun. Kehuin häntä isänä ja ystävänä ( kova tekemään kotitöitä ). Loukaantui pentele. Kun en pidä häntä maailmani keskipisteenä ( vaikka minäkään en ole hänen )
Haluaa hypätä edelleen vieraissa muttei halua minun sitä tekevän. ( on kuulemma tehnyt niin koko avioliiton ajan ) On vihainen kun ampiainen kun en riitele asiasta ( mutta ei toista voi vahtia ) Päättäköön itse. Ilmoitin että samat säännöt molemille tai kantapäät yhteen. Mutta näin en jatka, pärjään ihan mainiosti yksinkin lasten kanssa. ( lapset saavat tavata aina kun haluavat isän ) Mököttävä mies joka riitelee vaikka ei tiedä mitä haluaa, kun olen samaa mieltä olen piru ja erimieltä kamala akka. Hermothan siinä menee. Kysymyksiin saan vain vastauksen " kyllä tiedät ", mutta kun en kysy jos tietäisin.
KYYNeleet ja itsesääli alkaa ärsyttämään. Häntä on loukattu ja vaaditaan mahdottomia ( kun pitäisi päättää haluaako jatkaa vai ei ) Tekopyhäksi meinaa heittäytyä. Löpinät naisen ainaisesta tarpeesta olla uskollisia ja miehen tarpeesta valloittaa yhä uusia. HuPPPuukia, sanon minä.
Minä olen vaimo, en äiti tai muuten vain kanaemo ( en ole sitä koskaan ollutkaan ) joka lohduttaa ja toruu kun raukkaparka ei itsekään tiedä mitä tekee tai haluaa.
No jo on sekopäistä porukkaa.Olisi pitänyt ryhtyä psykiatriksi. Hoidettavia tässä maassa riittää.
Miehesi on ilmeisen kypsymätön. Alkuun ajattelin, että hän rauhoittuisi, kun kuulisi sinun tietävän miehen seikkailusta - sehän tavallaan osoitti, ettei kyse ollut miehen huonoudesta - , mutta hänen suhtautumisensa osoittaa, että hän on vain mustasukkainen pikkupoika.
Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitat, paitsi miehen ja naisen eroista. Miehellä on todella suurempi tarve käydä vieraissa; sen ole todennut, kun olen etsinyt kumppania, joka suhtautuisi sinun laillasi järkevästi vapaaseen liittoon. Olet harvinaisen fiksu ja kypsästi tietoinen tarpeistasi, mutta hyvin harvat naiset ovat, ja siksi näyttää siltä, että naisten tarpeet ovat todella erilaiset kuin miehen.
Ahaa. Vaikuttaa siltä, että hänelle on vaikeaa myöntää omat virheensä ja pyytää anteeksi. Se, että miehesi syyttää sinua tapahtuneesta, johtuu siitä, että hän ns. "peilaa" oman ongelmansa muihin. Hän siirtää syyn muille (sinuun), koska omatunto ei kestä sellaista kolhua, jonka oma epäonnistuminen voisi tuoda. Vaikuttaa, että hän uskottelee jopa itselleen olevansa oikeassa ja sinun olevan väärässä.
Ja mitä "Poliisi" tuossa kertoi, se on ilmeisesti miehinen piirre katsoa omia mokia läpi sormien ja mouhota muiden vastaavista tempuista.
Tuon kirjoittamasi perusteella hänelle näyttää olevan todella hankalaa käsitellä tilannetta keskustelemalla. Kun en ole todellakaan mikään psykiatri, ei voi suoraan tietää keinoa, millä hänet saisi takaisin järkevälle taajuudelle. Itse tiedät varmaan parhaiten, leppyykö miehesi yleensä nopeasti vai onko hän pitkävihainen murjottaja? Jälkimmäisessä tapauksessa asialle on tehtävä jotain (en valitettavasti tiedä mitä) että suhteenne saa takaisin raiteilleen.
Älä kuitenkaan ota liikaa itseesi hänen viimeaikaista lapsellista käytöstään; se voi olla ohimenevää ja johtuu mitä todennäköisemmin tilanteen ja kommunikoinnin väärin ymmärtämisestä.
Luovutin, sain juuri itselle ja lapsille uuden asunnon, johon muutan kuun vaihteessa. Paperit toimitin kärjäoikeuteen.
Kävi käsiksi ja alkoi huorittelemaan sekä uhkasi lapsia. Kuulemma lasten vika etteivät minua ole pitäneet uskollisena. Nyt se on ohi, rajansa kiukuttelulla. Ja lapset ovat syyttömiä meidän erimielisyyksiin.