Olen aivan äimän käkenä! Puoli vuotta seurustelua takana. Viime viikkoon asti kaikki kunnossa ja tulevaisuuteen katseltiin tai ainakin minä katsoin luottavaisin mielin.
Mutta nyt arvon sulho ilmoittaakin, että hän ei ole tarpeeksi hyvä minulle!?! Minun on kuulemma parempi jatkaa elämääni ilman häntä. Hän ei kuulemma tee minua onnelliseksi.
Mitään erityistä ei mielestäni ole tapahtunut, mutta ajatukset tietysti laukkaavat ties missä ja mitä rataa, kun mietin mistä tässä oikein on kyse.
Mitään teinejä emme todellakaan ole, vaan nelikymppisiä aikuisia. Mutta taitaa olla teinimeininkiä tämä nykyajan seurustelu, kun näin tuuliviirimäistä on tunne-elämä!
Ota nyt tästäkin selvää! Usko miehiin alkaa pikkuhiljaa mennä. Varovainen olin tässäkin suhteessa, mutta en näköjään tarpeeksi..
Mutta nyt arvon sulho ilmoittaakin, että hän ei ole tarpeeksi hyvä minulle!?! Minun on kuulemma parempi jatkaa elämääni ilman häntä. Hän ei kuulemma tee minua onnelliseksi.
Mitään erityistä ei mielestäni ole tapahtunut, mutta ajatukset tietysti laukkaavat ties missä ja mitä rataa, kun mietin mistä tässä oikein on kyse.
Mitään teinejä emme todellakaan ole, vaan nelikymppisiä aikuisia. Mutta taitaa olla teinimeininkiä tämä nykyajan seurustelu, kun näin tuuliviirimäistä on tunne-elämä!
Ota nyt tästäkin selvää! Usko miehiin alkaa pikkuhiljaa mennä. Varovainen olin tässäkin suhteessa, mutta en näköjään tarpeeksi..
Vastaukset 2
Vanhimmat
henkinen kypsyys on väljästi ikään sidottu. Jotkut eivät kasva aikuisiksi koskaan ja puolustelevat lapsellisuuttaan sanomalla "miksi kasvaa aikuiseksi".
Siksi kannattaa kasvaa aikuiseksi, jotta parusuhteessa molemmilla olisi hyvä olla. Sitten kun ikää on esim. 60-v monikaan ei jaksa enää juosta kukasta kukkaan. Yksinäisenä on altis mökkihöperyydelle ja muille mielen ongelmille.
Toisaalta shit happens ja aikuinen osaa niistä selvitä omin avuin eteenpäin, eli jos tuli banksit niin uutta putkeen vaan. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
näin. Hyvä kun sait ilmoituksen asiasta, aina ei edes käy niin. Olen törmännyt näihin jo selvästi aikuisessa iässäoleviin tunnevammaisiin ja sitoutumispelkoisiin useinkin. Unohda sellaset, kyllä niitä toisenlaisiakin löytyy.