Aargh, kävi melko lailla ärsyttämään tuo aikaisempi keskustelu, jossa joku mies ruikuttaa, kuinka naiset tuijottavat vain ulkokuorta. Monelta mieheltä tuntuu täysin puuttuvan taju omasta tasostaan. Totuushan on, että ihmiset päätyvät yhteen yhtä hyvännäköisen ihmisen kanssa, kuin itse ovat. Se ei ole mitään ulkonäkörasismia, koska itseään ei voi pakottaa ihastumaan keneenkään, vaikka tyyppi olisi kuinka mukava.
Itse olen kohtuullisen hyvännäköinen, ja raivostuttaa välillä, kun baarissa kaikenlaiset kaljamahaturjakkeet roikkuvat hihassa, ja syyttävät sitten ylpeäksi bitchiksi, jos en lähde tanssimaan. Jos juttelisin ja tanssisin kaikkien yrittäjien kanssa, en saisi olla hetkeäkään rauhassa, ja sama pätee moneen naiseen! On ihan hyvä tunnistaa tapaukset, joihin ei koskaan tule olemaan mitään mahdollisuuksia...
Itse olen kohtuullisen hyvännäköinen, ja raivostuttaa välillä, kun baarissa kaikenlaiset kaljamahaturjakkeet roikkuvat hihassa, ja syyttävät sitten ylpeäksi bitchiksi, jos en lähde tanssimaan. Jos juttelisin ja tanssisin kaikkien yrittäjien kanssa, en saisi olla hetkeäkään rauhassa, ja sama pätee moneen naiseen! On ihan hyvä tunnistaa tapaukset, joihin ei koskaan tule olemaan mitään mahdollisuuksia...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse tajuta että minkä "tasoinen" on. Olen 24v mies ja olen kärsinyt aina huonosta itsetunnosta, on ollut pahaa aknea ja muita ulkonäkökomplekseja. En ole koskaan pitänyt itseäni komeana, vaikka olenkin kuullut toista. Baareissa hyvän näköiset naiset yleensä aina vilkuilee ja flirttailee (tai sitten kuvittelen vaan). Mutta en uskalla lähestyä, kun luulen että miten he voisivat minusta kiinnostua. Sitten joskus tuntuu että kukaan ei ole kiinnostunut minusta, jos jotain yritän ja saan pakit, taas on itseluottamus pohjissa. Miten voisin tietää pitävätkö ihmiset minua hyvän näköisenä. Itse sen arvioiminen on liian vaikeaa, kun ei voi olla objektiivinen.
On tosiaan vaikeaa! Luulen, että jos on tosi ihastunut, on koko ajan sellainen olo, että miksi ihmeessä toi musta on kiinnostunut. Itse olen nyt tapaillut pari kuukautta poikaa, joka on NIIN hyvännäköinen... Tytöt katselee perään, sekä mies- että naispuoliset ystäväni ovat huomauttaneet mulle asiasta... No, kivaahan se on, hän tuntuu kuitenkin ihan aidosti tykkäävän musta ja on kaikin puolin ihana, ei mikään itsetietoinen kusipää, joskus vaan mietityttää, että voiko mulla olla näin hyvä tuuri...
Eli jos se käy niin että ulkonäkönsä perusteella vaatimattomampi saa komeamman miehen niin miksei päinvastoin ? Kyllä mä oon vaan nähnyt mallin näköisiä naisia melko tavallisten miesten tyttöystävinä, mikä siinä muka niin ihmeellistä on? Enpä itsekään oikein tiedä onko hyvännäköinen vai sitten VAAN kohtalaisen. Kauneus kai on katsojan silmissä jne :) No tietenkin enemmistö voi sanoa mielipiteensä myöskin. Kuitenkin Välillä näytän mielestäni hyvännäköiseltä ja toisinaan jopa rumalta, eikä sekään oo itseluottamuksesta kiinni, ehkäpä sitten jonkun verran mielialasta.
Eiköhän molli kuitenkin näytä olevan niin että tosiaan tuijotat sitä ulkokuorta, turha laittaa minkään periaatteen syyksi. Onko muilla niin selvä sellainen periaate ? No tietenkin sitä kattoo jokainen ulkonäköä nkä itsekään kehtaa ihan kenenkä rumiluksen seurassa olla vältämättä. Mä vaan karsastan sellaista ajattelua että kauniimmat naiset on niin tasokkaita ja pitää miettiä aina ja kysyä että onko chanseja ja muuta typerää. Suorastaan v**uttaa moinen ajatus ! :) Lapsellista oman itsetuntonsa pönkittämistä oman ulkonäkönsä avulla, jos alkaa luulemaan itsestään liikoja itsestään kauniin ulkokuorensa avulla. Niin kuin ei vois jutella jonkun ihmisen kans kun on niin omaa ylhäistä kastiaan...naurettavaa.
Ja eikö muka muut asiat tosiaan voi korvata niitä puutteita mitä toisen ihmisen ulkonäössä on ? Muskelit, tunteellisuus, älykkyys ja entä se RAHA ? Onhan melko tyypillistä sekin että varakkaat julkkikset ottavat kauniita nuorempia naisia vaimoikseen ? Monestiko nekin kaunokaiset nyrpistää nenäänsä kun tunnettu mies yrittää lähestyä ? :)
Ettei vaan ois kyse vähän siitä kauniin naisen itstunnosta, jos ei 'uskalla' kulkea rumemman miehen seurassa kun pelkää muiden mielipiteitä ja 'mainettaan' :)
*nauraa räkättää ilkeästi*
Jaa, Jay, en mä kyllä mikään peikko ole, vaan hyvännäköinenkin kuulemma. Miespuoliset ystävät on väittäneet, että tuo tilanne on toisinpäin. Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että kauneus on nimenomaan katsojan silmässä: kun on ihastunut, niin toinen näyttää maailman ihanimmalta tyypiltä.
Että jaksavatkin aina naurattaa makeasti nämä sinkkumiesten tasosta itkevät prinsessat, jotka itse rankkaavat itsensä poikkeuksetta parhaaseen A-luokkaan.. :D
Niinhän se kai sitten on että miehet himoitsevat "tasoaan" "parempia" naisia, onneksi naiset eivät tähän edes pysty koska ovat kaikki (ainakin omassa maailmassaan) näitä valioyksilöitä!
Juu, en ole sinkku, vaan seurustelen erittäin onnellisesti komean miehen kanssa. Tulee vain silti pyörittyä baarissa.
Ja tiedänpä eräänkin n. 100 kiloisen pullukkamiehen, joka ei musta niin kummallisen näköinen ollut, no ehkä naamastaan ihan ok. Mut siltikin vaan naiset oli haltioissaan ja sen huomas. Koko jätkä oli musta ärsyttävä kusipää, mutta ymmärsin kyllä miksi jotkut naisetkin näki hänessä jotain, kaipa siinä oli sitten sitä charmia :) Ehkä siinäkin asiassa oli joku renttusyndrooma kuten joku kirjoitti, enpä tiedä siitä sitten. Eipä kai sllaista oo olemassakaan :)Ja kylläpä yksi ihan kaunis nainenkin häntä lähesty, vaikka ei se tainnut ollakaan baarissa, mut onko sillä loppujen lopuksi väliä ?
Mitä sitten sinne baariin meet ? Pitää tietenkin koko ajan saada huomiota komeilta miehiltä vaikka on vielä varattukin, on se vaan niin kummaa. EI musta miehet oo niin huomionkipeitä kun naiset, vaikka tääkin tietty on vaan mun mielipide :)
Jaa-a, ettei saisi baarissa käydä, jos seurustelee. Onneksi en seurustele sun kanssa.
Mutta enhän mä missään vaiheessa sanonut, etten viitsisi jutella miesten kanssa, jotka ei musta ole hyvännäköisiä. Enhän mä kavereitakaan valitse ulkonäön perusteella. Mutta näkeehän sen, missä mielessä mies tulee juttelemaan, kun alkurepliikkinäkin on jotain tyhmää iskemisläppää. Joten baarissa kyllä väistän juuri näitä yrittäjiä.
Pointtini oli se, ettei paljon itseään rumemmasta vain voi kiinnostua romanttisessa mielessä - kun ei vain kykene haluamaan tyyppiä. Jos jollekulle raha tms. on kompensaatiota, niin oma ongelmansa. Joten kun iskumielessä lähestyy, niin omaa tasoa, kiitos.
ja kaikki puheet naisten pinnallisuudesta on pelkkää roskaa,niinkö???
Molli on varmaan ihan fiksu nainen, vaikka se ei näykään hänen teksteistään. Me kaikki muut ymmärrämme hävetä ja salata pinnallisuuttamme, mutta hän paljastaa sen avoimesti. Rehellinen hän vain on, älkää häntä tuomitko.
Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä kaikki maailman ihmiset eivät ole ihan niin pinnallisia kun sinä itse?
Taannoin kävin kavereitteni kanssa vähän samantapaista keskustelua, jonka ansiosta aloin muistella kaikkia niitä naisia joihin olen elämässäni ihastunut/rakastunut.. Ja totesin että ulkonäöllisesti heissä ei ollut juurikaan mitään yhteistä. Oli kaikenkokoista, -muotoista ja -näköistä, muutamia "missejä" ja myös muutamia sellaisia joista sain kuulla kommenttia tyyliin "miten nyt SENnäkösen perään voi olla". Yhteistä kaikilla näillä oli se miten "kemiat" olivat pelanneet yhteen. En kiellä etteikö ulkonäöllä olisi _mitään_ tekemistä asian kanssa, mutta mitään helvetin TASOJA en ole koskaan alkanut mielessäni määritellä. Enkä alennu moista tekemään vastaisuudessakaan.
Toisaalta, en olekaan koskaan ollut sitä tyyppiä jonka käsitys ihmissuhteista on panoseuran vonkaaminen baarissa.
Sitä yrittää ilmeisesti löytää niinku vähän "omaa tasoaan" paremman. Tämähän sitten pitkälti riippuu siitä, että mikä käsitys on itsestä molemmilla.
-kun kokemusta ja ikää karttuu. Kyllä sitä kriteereissään viisastuu elämän myötä. Siksi olisiki "hyvä" jos olisimme aikuisiksi asti sokeita, kuulisimme toisistamme sydämen äänen ja sielujen yhteensopivuuden...olen joskus ajatellut niin..ulkonäkö on kuitenkin näkevälle kriteeri, vasta tutustuessa ja seurustellessa oppii tuntemaan toista, tietenkin, jos toinen on vastaanottavainen ja puhuu myös itsestään -rehellisesti. Olenko aivan hakoteillä mielestänne? Itse olen ainakin "hoksannut" asian tänäpäivänä näin ja olen siihen ihan tyytyväinen
Jos kumppanin valintakriteerit ovat nykyään näin typerät, niin tarvitseeko enää ihmetellä suuria avioeroprosentteja? Tarvitseeko ihmetellä sitä henkistä pahoinvointia, joka on läsnä suurin piirtein joka toisessa länsimaisessa parisuhteessa?
Totuus kun on se, että komeudella tai kauneudella ei ole pitkällä aikavälillä mitään merkitystä.
Ehkä olisi Suomessakin parempi siirtyä Pakistanin malliin, jossa vanhemmat valitsevat lapsilleen puolisot... Tälloin valintakriteerit saattaisivat olla hieman aikuismaisemmat, vähemmän ulkonäkökeskeiset.
"Itse olen kohtuullisen hyvännäköinen..."
HAHAHAHAHAHAAAAA!!! Siinäpä ne tämän jutun kannalta tärkeimmät asiat jo tulikin.
Itselläsi on luuloja. Tottakai hyvännäköiset päätyvät herkemmin yhteen toisten hyvännäköisten kanssa jne, mutta kun miehellä ja naisella on muitakin avuja kuin ulkonäkö. Naiset lienevät miehessä ulkonäön lisäksi kiinnostuneita mm. asenteesta, miehekkyydestä, tilipussista ja statuksesta. Naisilla vastaavasti myös miesten silmissä muita merkitseviä ominaisuuksia kuin ulkonäkö. Jos ajatellaan ulkonäön olevan se merkitsevin, kuten kauniilla ihmisillä yleensä ja varsinkin baarissa, niin milläs hemmetillä sittenkään vertaat omaa ulkonäköäsi miehenä jonkun naisen ulkonäköön. Itse en ole kansikuvapoika, olen saanu jollain valokuvien arvostelusaiteilla numeroita seiskan ja kasin väliltä, mutta mielestäni ok näköinen. Yleensä kauniit naiset ovat mulle baarissa kylmäkiskoisia, mutta toisinaan taas päinvastoin. Kuitenkin ne muutamat naiset jotka mulla on ollu ja jotka on musta kiinnostuneet, on kaikki olleet hyvännäköisiä. Mielestäni erittäinkin hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Jos olisin etukäteen luokitellu itseni niitten tason alapuolelle, olisi jäänyt nekin kokematta. Että sun mielipiteille en laittais paskankaan vertaa painoa.
...tietysti tosta vois vetää johtopäätöksen että olen itsekin pinnallinen kun oon halunnut vain hyvännäköisiä naisia, mutta ei mua yhtään haittaa jos mulle tulee juttelemaan vaatimattomammankin näköinen nainen baarissa. Tuliskin joskus. Luulen että tykkäisin. Ihan hyvin vois kehkeytyä vaikka mitä. Mutta kyllä se vaan niin on että kun miehet joutuu naisten perässä juoksemaan, naiset ikinä mitään tee, niin baariin seksikkäästi laittautuneena tuleva nainen varautukoon tiettyyn määrään iskuyrityksiä.
Uskon, ettei ulkonäöllä ole merkitystä siinä vaiheessa kun nään kauniin, fiksun ja rikkaan NAISEN seurustelevan ulkonäkörajoitteisen ja köyhän MIEHEN kanssa pelkästään siitä syystä, että tämä on "mukava tyyppi", whateverthehellthatmeans.
Toisin päin kuvio voisi olla mahdollinen, joskin melko epätodennäköinen.
Olen miesten mielestä hyvännäköinen nainen,saan miesten päät kääntymään ja sellasta mutta en koskaan hae vain hyvännäköisiä miehiä.Mulla oli pitkä suhde miehen kans joka oli iso ja lihava mutta niin mukava ja hauska että näin hänet siksi komeena,muitten kommentit,mitä näät hänessä???Oli kerran myös minua paljon lyhyempi mies ja taas sama kommentti,että onhan ne sivusta katsojatkin jotka tuomitsee parin ulkonäön perusteella,kumma kyllä.Nyt mulla on pari hyvännäköistä miestä ja ei kukaan kommentoi pahasti,vain kehuu,,,,
tyhmät kanat luulevat itsestään liikoja.
sitten katkeroidutaan kun mies jättää 10 vuoden päästä, kun iho venyy ja meikit ei enää peitä.
nykyinen yhteiskunta ei sovi naisille tai ehkä pitäisi sanoa, että harvat naiset pystyvät toimimaan itsensä kannalta järkevästi. he luulevat olevansa hyvännäköisia ja jos miehet haluavat panna heitä. tämä antaa heille valtaa n. 10-20 vuodeksi. näin ollen he saavat tasoaan paremman miehen halutessaan.
sitten nämä naiset rupsahtavat. sitten mies lähtee nuoremman perään.
voin tietysti olla väärässä.