Kerron heti alkuun, että olen hyvin loukkaantunut:
Minulla ei ole ollut onnea tuntea sukuani. Siitä oli jo yli 20 vuotta kun näin serkkujani viimeksi ennen tätä tapahtumaa. Olin silloin kymmenen ikävuoden korvilla kun heidät viimeksi tapasin. Äitini oli erakkoluonne ja piti myös minut erillään suvustani ja sen vuoksi en ole saanut mahdollisuutta tuntea sukulaisiani. Kuitenkin he olivat säilyneet muistoissani lämpiminä, rakkaina ihmisinä kaikki nämä vuodet.
Kun äitini poistui keskuudestamme kesällä, aloin etsiä sukulaisia joita olin kaikki nämä vuodet muistellut lämmöllä. En oikein edes ensin tiennyt mistä etsiä. Lopulta löysin heistä yhden internetin kautta ja otin puhelimitse yhteyttä. Kerroin että haluaisin tavata heitä kaikkia ja sen, että olen tulossa paikkakunnalle seuraavana viikonloppuna. Kysyin, kävisikö moinen ajankohta ja olisinko tervetullut. Minut toivotettiin tervetulleeksi.
Odotin innolla serkkujen ja sedän tapaamista. Olimme ajaneet lähes 400 kilometriä vain tavatakseni heidät. Kun saavuimme lähiseudulle, soitin että täällä ollaan. Silloin kävi ilmi, että meidän sopisikin tulla vasta illalla yhdeksän aikoihin. Ihmettelin hieman, miksei aikataulun muutoksesta ollut viitsitty ilmoittaa sillä silloin emme olisi lähteneet ajamaan aamulla niin kovin aikaisin.
Kun ilta yhdeksän tuli, kaarsimme pihaan. Ovi avattiin…ja suljettiin. Jäimme hieman hölmistyneenä, mieheni ja minä pihalle. Kului n. 10 minuuttia ja setä tuli pihalle. Siinä me nökötimme, illalla yhdeksän aikaan keskellä pihaa. Sisälle ei kutsuttu ja serkkuja ei paikalle tullut. Paikalle tuli siis vain yksi setä, serkkujen isä. Yksi kolmesta serkusta oli kyseisen talon sisällä ja hyvin rekisteröi tulomme ikkunaverhojen takaa mutta ei millään lailla osoittanut halua tulla tervehtimään. Toinen olisi mielellään tullut mutta hän olikin muuttanut pois paikkakunnalta ja ei siksi päässyt paikalle. Kolmas taas ilmoitti menevänsä saunaan ja ei sen vuoksi viitsinyt tulla vaikka matkaa olisi ollut vain muutamia kilometrejä. Perheen äitikään ei paikalle tullut, lähetti vain terveiset.
Olenko herkkähipiäinen kuin loukkaannuin moisesta kohtelusta? Olin hyvin pettynyt vastaanottoon ja onkin siis varmaa, että kontaktini näihin ainoisiin löytämiini sukulaisiin jäi viimeiseksi. Kukaan heistä ei eleelläkään osoittanut halua tavata ja sen olisin tietenkin voinut ymmärtää jo siitä, että ei sieltäkään ollut kukaan ottanut minuun mitään kontaktia näiden kahdenkymmenen vuoden aikana.
Olinko typerä kun luulin voivani tavata heitä vielä näin pitkän ajan jälkeen?
Minulla ei ole ollut onnea tuntea sukuani. Siitä oli jo yli 20 vuotta kun näin serkkujani viimeksi ennen tätä tapahtumaa. Olin silloin kymmenen ikävuoden korvilla kun heidät viimeksi tapasin. Äitini oli erakkoluonne ja piti myös minut erillään suvustani ja sen vuoksi en ole saanut mahdollisuutta tuntea sukulaisiani. Kuitenkin he olivat säilyneet muistoissani lämpiminä, rakkaina ihmisinä kaikki nämä vuodet.
Kun äitini poistui keskuudestamme kesällä, aloin etsiä sukulaisia joita olin kaikki nämä vuodet muistellut lämmöllä. En oikein edes ensin tiennyt mistä etsiä. Lopulta löysin heistä yhden internetin kautta ja otin puhelimitse yhteyttä. Kerroin että haluaisin tavata heitä kaikkia ja sen, että olen tulossa paikkakunnalle seuraavana viikonloppuna. Kysyin, kävisikö moinen ajankohta ja olisinko tervetullut. Minut toivotettiin tervetulleeksi.
Odotin innolla serkkujen ja sedän tapaamista. Olimme ajaneet lähes 400 kilometriä vain tavatakseni heidät. Kun saavuimme lähiseudulle, soitin että täällä ollaan. Silloin kävi ilmi, että meidän sopisikin tulla vasta illalla yhdeksän aikoihin. Ihmettelin hieman, miksei aikataulun muutoksesta ollut viitsitty ilmoittaa sillä silloin emme olisi lähteneet ajamaan aamulla niin kovin aikaisin.
Kun ilta yhdeksän tuli, kaarsimme pihaan. Ovi avattiin…ja suljettiin. Jäimme hieman hölmistyneenä, mieheni ja minä pihalle. Kului n. 10 minuuttia ja setä tuli pihalle. Siinä me nökötimme, illalla yhdeksän aikaan keskellä pihaa. Sisälle ei kutsuttu ja serkkuja ei paikalle tullut. Paikalle tuli siis vain yksi setä, serkkujen isä. Yksi kolmesta serkusta oli kyseisen talon sisällä ja hyvin rekisteröi tulomme ikkunaverhojen takaa mutta ei millään lailla osoittanut halua tulla tervehtimään. Toinen olisi mielellään tullut mutta hän olikin muuttanut pois paikkakunnalta ja ei siksi päässyt paikalle. Kolmas taas ilmoitti menevänsä saunaan ja ei sen vuoksi viitsinyt tulla vaikka matkaa olisi ollut vain muutamia kilometrejä. Perheen äitikään ei paikalle tullut, lähetti vain terveiset.
Olenko herkkähipiäinen kuin loukkaannuin moisesta kohtelusta? Olin hyvin pettynyt vastaanottoon ja onkin siis varmaa, että kontaktini näihin ainoisiin löytämiini sukulaisiin jäi viimeiseksi. Kukaan heistä ei eleelläkään osoittanut halua tavata ja sen olisin tietenkin voinut ymmärtää jo siitä, että ei sieltäkään ollut kukaan ottanut minuun mitään kontaktia näiden kahdenkymmenen vuoden aikana.
Olinko typerä kun luulin voivani tavata heitä vielä näin pitkän ajan jälkeen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
pysytellessään erossa tuollaisista ihmisistä. Eikä halunnut sinuakaan oppimaan tuollaisten tavoille.
Itsekin olen tehnyt samanlaisen ratkaisun aikanani, en halunnut lasteni saavan vaikutteita sisaristani ja heidän elämäntyylistään, koetin kasvattaa lapsiani kuten Luoja halusi heidät kasvatettavan. Elikä lapsilleni opetin mikä on oikein ja mikä väärin ja sen ettei loukata saa toisia ihmisiä vaan tee se heille minkä tahdot itsellesikin tehtävän.
Sinun äitisi teki aikanaan ratkaisunsa varmaankin tästä syystä minkä itsekin huomasit, tuollaisia ihmisiä on ihan oikeastikin olemassa kuin nämä jotka tapasit, heillä on omasta mielestään oikeus loukata ja talloa toisten sydämiä kuten tykkäävät. Ole onnellinen ettei ole tarvinnut heidän joukossaan elää, tiedät nyt enemmän. Äitisi oli viisas nainen, en muuta sano. Toivottavasti sinäkin olet äitiisi tullut.
Lapsena se maailma kun on kovasti ruusuinen eikä osaa katsella sitä kuten nyt aikuisena. Silmäsi aukenivat kertaheitolla, pysy siis kaukana niistä sukulaisistasi.
Tietysti suomalaisen mentaliteetilla mennään jumiin,
kun jostakin ilmestyy yhtäkkiä vieras ihminen.
Sukulainenkin on vieras ellei ole pidetty yhteyttä.
Mutta tuo "tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän"
Tarkoittaako se sitä, että toivoo tulevansa sukulaistensa hylkäämäksi?
Jos sitä noin toisille suosittelee, ellei vastaanotto ole kerrasta lämmin.
Kyllä me suomalaiset ollaan kummallisia.
Jatka vaan sukulaisiisi yhteydenpitoa ja ota härkää sarvista
ja puhu avoimesti, siitä kuinka
sukulaiset ovat sinulle tärkeitä ja haluaisit pitää yhteyttä.
Älä ala samanlaiseksi mörrisköksi, katkaise kierre!
Koska olet selvästi fiksumpi.
Oletko saanut mitään selitystä asiaan? Siis miksi heitä ei kiinnosta tutustua sinuun uudelleen?
Onko menneisyydessä jokin tapahtuma joka vaivaa?
Olisiko mahdollista, että ottaisit yhteyttä vaikka uudelleen puhelimitse tai kirjeitse ja kysyisit, että onko jotain selvittämättömiä asioita ja kertoisit, että itse haluaisit tutustua heihin.
Aika jännä juttu suoraansanottuna tuollainen. En osaa kuin ihmetellä, miksi aikuiset ihmiset käyttäytyvät tuollalailla.
Perheen oma käytös osoitti, miksi äitisi oli katkaissut välinsä heihin.
Olisi ollut suotavaa, että äitisi olisi kertonut sinulle asian oikean laidan.
Nyt se jää ikuiseksi arvoitukseksi, sillä tuo perhe ei tule kertomaan tosiasiallista syytä välirikkoon, huomaahan sen heidän käytöksestään.
Jätä heidät, että sinun sydämesi särkyisi tätä enempää.