Erosin exästäni yli 4,5 vuotta sitten. Sen jälkeen oli satunnaisia tapailuja, mutta en ollut valmis suhteeseen, joten mitään pitempiaikaista tapailua ei syntynyt. Löysin sitten aivan ihanan miehen, joka tuntuu vihdoinkin oikealta, olemme olleet yhdessä vuodenvaihteesta 2005/2006.
Tässä nykyisessä tilanteessa olen vihdoinkin tyytyväinen myös siihen mitä suhteesta saan itselleni, on sitten kiva myös itsekin antaa kaikkensa. Haluan todella olla tämä miehen kanssa. Mua vaan rassaa se, että en tahdo millään saada exää pois mielestä. Ja nimenomaan negatiivisessa mielessä hän tuuppaa jatkuvasti mieleen. En kaipaa häntä himpun vertaa, mutta jostain vaan aina hän tupsahtaa ajatuksiin. Ärsyttää, enkä tiedä miten saisin ne ajatukset vähenemään, kun kuitenkin halua elää tässä ja nyt.
Vieläköhän pitää montakin vuotta odottaa, että ex unohtuu...
Tässä nykyisessä tilanteessa olen vihdoinkin tyytyväinen myös siihen mitä suhteesta saan itselleni, on sitten kiva myös itsekin antaa kaikkensa. Haluan todella olla tämä miehen kanssa. Mua vaan rassaa se, että en tahdo millään saada exää pois mielestä. Ja nimenomaan negatiivisessa mielessä hän tuuppaa jatkuvasti mieleen. En kaipaa häntä himpun vertaa, mutta jostain vaan aina hän tupsahtaa ajatuksiin. Ärsyttää, enkä tiedä miten saisin ne ajatukset vähenemään, kun kuitenkin halua elää tässä ja nyt.
Vieläköhän pitää montakin vuotta odottaa, että ex unohtuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mä arvaan. Se mies jätti sut ja se sua kaivertaa.
Ja jos mä arvasin väärin, niin sittenhän ongelmaa ei pitäisi olla. Ei ainakaan minun mielestäni.
Papuboy, väärin arvattu. Ei mies jättänyt minua, vaan minä hänet. Ilmeisesti et osannut lukea kirjoittamaani: en todellakaan kaipaa häntä.
En vaan tajua miksi hän pyörii mielessä, haluan vaan unohtaa.
Ok, mä arvasin väärin. Ja sanoinkin, että siinä tapauksessa ongelmaa ei pitäisi sinulla kaiken järjen mukaan olla. Ei ymmärrä, eikä voi käsittää. Jäikö jotain hampaankoloon vai minkä takia sä menneisyyteen katselet ?
Turhaan sä tätä muilla arvuuttelet, itse sä vastauksen tiedät mutta et kerro.
Se kusipää jätti kyllä niin lähtemättömät traumat ettei niistä tunnu pääsevän millään. Leikilläni olen sanonut etten pääse katkeruudestani eroon ennenkuin saan leipoa sitä nuijaa oikein kunnolla tauluun...
Itseltäni on mennyt nyt kuusi vuotta ja vielä silloin tällöin tulee aalto sellaista turhautunutta raivoa ettei mitään rajaa. Paskiainen pilasi minulta monta vuotta elämästäni ja minä sallin sen. Arvaa vain ottaako päähän niin etteivät voimasanat enää riitä.
Avioliittoni on täydellinen, mieheni uskomaton ja perheeni kaikkea mitä aina halusin. Silti vain en saa haudattua vihaani tuota exää kohtaan. Mietin tässä itsekin koska se mahtaa mennä ohi...
***
normaali eron vaihe että on vihainen. Yleensä se vaan menee ohi, mutta sinulla ilmeisesti jäänyt päälle.
Vastaus tuohon kysymykseesi löytyy sun omista ajatuksista. Siis kun tämä mies tulee mieleen, niin mitä tarkalleen ottaen silloin ajattelet? Yritä olla tietoisesti ohjailematta ajatuksiasi ja ajattele ja tunne se mitä silloin herää. Siitä luulen löytyvän vastauksen.
En tiedä millasissa väleissä olette, mutta vois myös auttaa jos puhuisit tälle miehelle ne ajatuksesi ja tunteesi. Ehkä hän ymmärtäisi ja voisit antaa hänelle ja itsellesi anteeksi ja sitä kautta päästä pois negatiivisista ajatuksista.
" Yritä olla tietoisesti ohjailematta ajatuksiasi ja ajattele ja tunne se mitä silloin herää. Siitä luulen löytyvän vastauksen.
En tiedä millasissa väleissä olette, mutta vois myös auttaa jos puhuisit tälle miehelle ne ajatuksesi ja tunteesi. Ehkä hän ymmärtäisi ja voisit antaa hänelle ja itsellesi anteeksi ja sitä kautta päästä pois negatiivisista ajatuksista. "
Voi jeee mitä tekstiä...
Turhaan sä piiloudut tuon "on ihan" -nimimerkin taakse. Kyllä sut tunnistaa Anneli.
Kuka on Anneli Tempakka?!
Eiköhän tuo mitä kirjotin ollut ihan tollasta yleistä mitä eron käsittelystä puhutaan.
Oikeastaan mä en edes ymmärrä miksi pitäisi pyrkiä unohtamaan joku ihminen. Onko se edes mahdollista että unohtaisi jonkun ihmisen ja ajanjakson elämästään? Ja kun kerran suhteeseen on alkanut niin kyllähän tässä miehessä varmasti paljon hyvääkin on, vaikka sukset ristiin olisi menneetkin.
Ehkä sun aloittaja olisi hyvä muuttaa ajatuksiasi positiivisempaan suuntaan? Mieti niitä hyviä asioita tässä ex-miehessä ja teidän suhteessa. Ehkä sitä kautta voisit saada rauhan.
tossa yllä, että jotain sulla on jäänyt hampaankoloon. Onko tuo viha jonkinlainen kosto tälle eksälle? Tää sun eksähän ei noista sun vihan tunteista mitenkään kärsi, mut sä itse kärsit. Onko sulla jäänyt käsittelemättä se ero? Oletko surrut ollenkaan vai koko ajan vain ollut vihainen? Monestihan vihan ja katkeruuden takana on surua. Onko tuo viha jonkinlainen puolustus- tai suojautumismekanismi? Kun päästät siitä irti niin voi olla että voisit aidosti surra eron pois ja löytää niitä hyviäkin tunteita menneisyyttä kohtaan.
elämäsi on silti nyt hieman tasapaksua tunnetasolla, sillä tavalla ettet "pääse" raivostumaan tarpeeksi usein. Riidathan puhdistaa myös ilmaa, vaikka ne koetaankin riskinä suhteelle.
Tunnistan itseni kirjotuksestasi joltain osin. Joskus on mukava ajatella kaikkea inhottavaa mitä exät teki, ja siitä seuraten luonnollisesti myös sitä miten hyvin suhtaudun idiootteihin nykyään :) :) :)
Pistää mukavasti veren kiertään kun ajattelee jotain idiootteja ja niiden kommentteja, ja et kuinka pölhöä porukkaa tosiaan oli. Tunnepurkauksen jälkeen voi taas hyvillä mielin palata todellisuuteen, et kuinka nyt kuitenkin asiat ovat oikeasti hyvin. :)