Ajelin tossa salille ja radiosta pärähti soimaan Rihannaa. Vitutti. Sitten aloinkin miettimään, että miksi sitä pitää tulla joka tuutista ja koko ajan. SOS ja Unfaithful oli ihan jees bileillan biiseja ja Umberellakin, ennen kuin se soi 24/7. Nyt koko ämmä vituttaa. Mulle on käynyt monen laulajan kanssa näin, mutta toisaalta myös niin, että se on eka ihan paska, mutta jotenkin siihen musaan ja tyyppiin turtuu ja sitä alkaa jopa ehkä diggailemaankin.
Noo, sit mä aattelin, että aika useesti ihmisten ulkonäon kanssa käy samalla lailla. Mun yks lapsuuden ystävä on tosi kuuma kissa, mut en mä osaa aatella niin, koska oon monta vuotta kattonut sen pärstää päivittäin. Mutta koska miehet tykkää, niin oon tehnyt sellasen nerokkaan päätelmän, että sen on pakko olla hyvännäkönen :). Toi nyt oli vähän huono esimerkki, mutta joskus sitä aattelee, että joku on tosi kaunis/komee, mutta kun sen kanssa viettää aikaa, niin siinä huomaa virheitä ja se "normalisoituu".
Sit joskus voi aatella, että ompas ruma tyyppi, tai et onpas ihan normi tyyppi, mut sit se alkaakin muuttumaan kauniimmaksi/komeammaksi, kun sen kanssa hengaa. Eli turtuuko/tottuuko ihmisten ulkoäköön?
Sit viä bonari, jos on aina tosi kauniita/komeita seurustelu kumppaneita, niin tuleeko sillon riippuvaiseksi siitä kauneudesta? Niinkuin joku narkkari. On koko ajan pakko saada paremman näkönen kumppani kun nykynen/edellinen, vähän niinkuin narkkarin on pakko saada enemmän kamaa.
Noo, sit mä aattelin, että aika useesti ihmisten ulkonäon kanssa käy samalla lailla. Mun yks lapsuuden ystävä on tosi kuuma kissa, mut en mä osaa aatella niin, koska oon monta vuotta kattonut sen pärstää päivittäin. Mutta koska miehet tykkää, niin oon tehnyt sellasen nerokkaan päätelmän, että sen on pakko olla hyvännäkönen :). Toi nyt oli vähän huono esimerkki, mutta joskus sitä aattelee, että joku on tosi kaunis/komee, mutta kun sen kanssa viettää aikaa, niin siinä huomaa virheitä ja se "normalisoituu".
Sit joskus voi aatella, että ompas ruma tyyppi, tai et onpas ihan normi tyyppi, mut sit se alkaakin muuttumaan kauniimmaksi/komeammaksi, kun sen kanssa hengaa. Eli turtuuko/tottuuko ihmisten ulkoäköön?
Sit viä bonari, jos on aina tosi kauniita/komeita seurustelu kumppaneita, niin tuleeko sillon riippuvaiseksi siitä kauneudesta? Niinkuin joku narkkari. On koko ajan pakko saada paremman näkönen kumppani kun nykynen/edellinen, vähän niinkuin narkkarin on pakko saada enemmän kamaa.
Vastaukset 55
Vanhimmat
En tosin ainakaan omalta kohdaltani menisi allekirjoittamaan väitettä. Minulla tosin taitaa olla vähän skitsofreninen suhtautuminen kauneuteen. Toisaalta kauneus on jotain absoluuttista, eli mielestäni vihonviimeinen typeryskin voi näyttää kauniilta, jos sitä on siunattu hyvillä geeneillä ja terveillä elämäntavoilla.
Edelliselle väitteelle kuitenkin pyllistää havaintoni, että Tiina Taviskin voi näyttää silmissäni kauniilta ja viehättävältä, jos olen ihastunut ja nainen säteilee onnea. Tämä kauneus valitettavasti erotuksena edelliseen on kovin katoavaista ja tunnetiloista riippuvaista.
ensin ja vasta sitten nainen alkoi näyttämään kauniilta?
Mitäs mieltä olet siitä väitteestä, että jokaisesta naisesta voi saada näyttävän näköisen, kunhan vaan on oikeanlaiset kledjut, tukka ja meikki?
Olen varmaankin ulkokultainen ihminen, mutta minä en kertakaikkiaan voi ihastua ihmiseen, joka ei ole mielestäni ulkoisesti viehättävä. Kaikkien onneksi makuja on kuitenkin yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
Mielestäni viehättävä nainen vaan alkaa ihastuttuani näyttää ensistäkin kauniimmalta. Oikeanlaisilla vaatteilla, tukkatyylillä ja meikilläkään ei silmääni miellyttämättömästä naisesta viehättävää saada. Mutta sillä saadaan viehättävästä naisesta entistäkin viehättävämpi. Ja toisaalta, valitettavasti, väärällä tyylillä kauniskin nainen saadaan näyttämään epäviehättävältä.
Ettei tämä nyt kuulostaisi aivan kauhealta ulkonäkörasismilta, niin mielestäni viehättävä ulkonäkö ei ole mitenkään erityisen harvinaista. Naiset ovat keskimäärin perin mukavan näköisiä!
Sellaisten ihmisten ulkonäköön, joihin et ihastu, syystä tai toisesta, mutta jotka ovat mielestäsi hyvän näköisiä? Vaikkapa joku julkkis. Onko Angelina Jolie (kaikkihan tykkää Angelinasta) enää niin viehättävä, kuin silloin, kun näit hänen ensi kertaa?
Enpäs tullut heti ajatelleksikaan. Kyllä, olen kyllästynyt Angelina Jolieenkin. Yhtä julkkista jaksaa katsella aikansa, sitten niiden sinänsä kauniiseen ulkokuoreen kyllästyy. Käy kuin usein julkisuudellekin, se on katoavaista ja aina tulee uusia kiinnostuksenkohteita tilalle.
Ja mun mielestä kaikki naiset joista olen tai olen ollut kiinnostunut tai olen yhdessä ollut, ni ovat olleet helvetin hyvännäkösiä.
Ja on ne olleet muidenkin mielestä, tai sitte mun makua ei vaan oo uskallettu kritisoida. Mut, sitä mä en kyllä usko.
Mulla menee ainakin just kuten sanoitkin eli komppaan :)
Mä en osaa katsoa tai siis ajatella sitä komeutta, sitä vaan ihastuu johonkin. Käy vähän kuin niille kuuluisille insinjööreille.. ekaksi välähtää ja sitten tutkitaan vahingot :D
Taas tää pätkiminen alkaa. Siis oli miten oli, niin ihastuminen muuttaa kaiken komeaksi ja niiiiin ihanaksi :)
onko sulle koskaan käynyt tällä tavoin: Sä tapaat jonkun naisen. Eka se vaikutta ihan normaalin näköseltä, mutta sit kun sä hengaat sen kanssa pidempään, niin sulle käykin ilmi, että miesten mielestä se on ihan uskomaton beibe? Sit sitä alkaa itsekkin ajatteleen, että onpas toi nätti. Siinä alkaa huomamaan jotain piirteitä, mikä tekee siitä kauniin. Eka katsomalla se on vaan tavallinen. (En tiiä, et osasinko tota nyt selittää hyvin, mutta mulle on monta kerta käynyt noin.)
että tota käy vaan pojille :D
Voi ihminen sanoa, että onko joku kaunis, vaikka ei tuntiskaan seksuaalista vetovoimaa tätä kohtaan. Itse olen ihan täys hetero, mutta kyllä mä osaan sanoa, että onko joku nainen kaunis vai ei, mun mielestä.
Jospa opettelisit muodostamaan ihan itse omat mielipiteesi muiden kauneudesta. Sekä sisäisestä että ulkoisesta.
Jossain määrin. En kuitenkaan ala ikinä pitään ketään hyvännäköisenä koska muutkin tekee niin. Esim mun mielestä Claudia Schiffer ja Kate Moss ovat RUMIA, sanoo muut mitä tykkää *wirn*
Mutta asiaan, ymmärrän mitä ajat takaa. Alan ajan kuluessa huomaan niitä vähemmän dominoivia viehättäviä piirteitä toisessa.. niin miehissä kuin naisissakin.
Mitäs hauskaa siinä nyt sitten olisi?
Mulle on käynyt niin, etten ikinä tajunnut! Entinen kämppikseni oli aivan älyttömän suosittu poikien keskuudessa, enkä koskaan ymmärtänyt miksi. Hän oli ihan tavallisen näköinen, ei mitenkään erityisen fiksu, eikä mun mielestä mitenkään erityisen mukavakaan. Kerran tein tieteellisen testin :) ja lähdin illalla ulos tämän kämppiksen ja yhden mielestäni todella kauniin ystävättäreni kanssa. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota tähän kauniiseen ystävättäreeni! Ehkä joissain naisissa on sitten vain jotain sellaista, jota toinen nainen ei tajua...
Se oli luultavasti ihan älyttömän flirtti ja todella itsevarma pimatsu. Itse vain haaveilen flirttailutaidosta... Mitä vittua se edes on?
...mutta kyllä kai tuollaisella huomiolla itseluottamusta täytyykin olla... Mutta ei se ainakaan mun nähden mtnkn erit. käyttäytynyt, suurimmasta osasta niistä pojista se halusi päästä eroon; sanoi aina, että "avaa sinä ovi ja sano, etten ole kotona"! Yksi niistä pojista oli niin ihastunut, että kävi meillä jopa siivoamassa! (tai no ihastumisen ja hulluuden raja taitaa olla aika häälyvä...)
Mä arvasin sit väärin. Joissain ihmisissä on sitten vissiin sitä karismaa vaan, näin se on nähtävä. Ja joku saattaa olla ties kuinka ja kaunis, mutta kun se ei oo karismaattinen, niin no can do.
sitä tottuu ja ku enemmän tuntee ihmistä, niin sitä ei niin kiinnitäkään huomiota ulkoisiin tekijöihin.
Ainut mihin ei meinaa tottua vaikka kuinka tuntee on oma lärvi :(
Toi, että omaan lärviin ei totu sitten millään,on niin totta. Musta mä näytän eri kuvissa ihan eri ihmiseltä, toisissa oon ihan ihmisen näkönen, joissain kauhee possu. Ja eri päivinä sama juttu. Tänään on possupäivä.
ku siinä näyttää samalta, miten muut ihmiset itsensä näkevät ja itse on taas tottunut katsomaan peilikuvaans. Valokuvassa näyttää suorastaan hassulta :)
Vähän sama asia, kun kuuntelee omaa ääntä nauhalta ;D
Valokuva näyttää yhden hetken ihmisen ulkonäöstä ja siitä ilmeestä ja eleestä joka sattuu olemaan läsnä kun kuva otetaan. Se ei vastaa muiden sinusta näkemää kuvaa eikä todellakaan ole sinullekaan totuus itsestäsi. Olemus muodostuu eleistä ja ilmeistä ja sitä ei valokuva pysty kertomaan.
on kuunnella ääntänsä juuri nauhalta tai kun laulaa mikkiin. Ei mulla oo niin kimottavaa ääntä!
Harmi muuten, että muut ihmiset ei koskaan saa tietää, kuin kaunis sitä oikeesti onkaan, kun ne ei nää peilistä!! XD
mä oikein ymmärsin, niin sä laulelet peilin edessä mikkiin ja nautit live-esityksestä ;D
Nyt sä arvasit mun salasen harrastuksen. Mutt jos totta puhutaan, niin toi oli 12-vuotiaana mun lempiharrastus. Koska musta piti tulla laulava näyttelijä... Ja mikä musta tuli? Nöreilevä amkki-opiskelija.
kaikilla voi olla jotain salaisia harrastuksia ;)
Eihän se vieläkään ole myöhäistä luoda uraa, ei muuta kuin peili ja mikki mukaan ja kävelykadulle laulamaan.
Et sillon mulla urkenis ura tuolla Pitkässäniemessä, jos noin tekisin. Eikä siis minään laulavana viihdyttäjänä. Laulaminen on tosi kivaa. Sit kun viä osaiskin laulaa.
et osais laulaa? Kyllä mä uskon, et sä osaat laulaa, jos sä oot lapsena jo lauleskellut. Kukapa sitä nyt omaa suoritusta huippuna pitä :)
Sähän tykkäsit myös karaokesta, ellen väärin muista. Mä itse käyn tosi monesti lauleleen karaokea :)
äidin pikku kullannuppua on käynyt Idolsissa, kun ne luulee, et ne osaa laulaa? Ei mun tarvii osata laulaa erityisen hyvin, ihan omaksi ilokseni jollottelen ja sitten vedän kavereille humoristisia lauluesityksiä.
Kyl mä tykkään laulaa karaokee. Mä vaan käyn laulaan sitä ehkä kerran vuodessa. Tän vuoden kiintiä onkin jo täynnä :). Ei vais, kyl mä laulan, jos tulee tilaisuus, erityisesti en vaan lähde karaokee laulamaan.
Käytsä ihan harrastuksenas vetäsemässä välillä pari biisiä jossain baarissa? Vai onks se sellasta, et jos sattu kohdalle sellanen paikka, missä voi laulaa, ja jos fiilistä löytyy?
sanottuna laulu on mun yksi intohimo ;( Sen verran mä paljastan, et olen mä käyny ihan yksityistunneilla kohta 10 vuotta...ja näyttää, et mitä enemmän vuosia tulee laulun kanssa, niin sitä vaativampaa se on :(
Yleensä, jos eksyn karaokebaariin, niin melkein pakko käydä yks biisi vetäseen :) tykkään ihan hirmu paljon sitä fiiliksestä, et saa laulaa ja sit on pikkunen huurre päällä ja kaikilla on mukavaa :)
Olis kyllä kiva ottaa. Mut sen aika on sitten, kun mulla on aikaa siihen.
Anna nyt sitten joku vinkki, että missä sua ehkä joku kerta pääsis kuunteleen :).
Asiasta hieman sivuraiteille: Kukas on sun lempilaulaja?
varmaan oikeen pääse kuunteleen, ellei sattumalta satu paikalle, mut pohjanmaa...ei sekään lainkaan vieras maa ;)
Lempilaulaja? Paha kysymys, on niin monta sellasta, josta tykkään. Ehkä se ei ole ihan iskelmäpuolelta, mut Tarja Turunen vetoaa, mut suosikkia on vaikea nimetä...
Ei Tarja Turusta. Aivan hirvee kotka. Mä tykkään Amy Winehousesta, vaikka se nyt onkin mikä on. Olin tosi pettynyt, kun ostin sen takia lipun provinssiin, mut sit se ei tullutkaan. Tosin, olin kyllä henkisesti valmistautunut siihen.
Katsos, silläkin on joskus ollut lihaa luidensa päällä: http://www.youtube.com/watch?v=t-Ri1SYUjPA
Mutta hei, ainakin se pitää Rock´n´Roll elämää yllä.
Sophie Zelmani on kans hyvä, tai no ei ehkä laulajana, mutta lauluntekijänä, ja sillä on kyllä tosi herkkä se sen laulu.
Tina Turner jyrää kyllä kovasti myös. Tää on Tinan paras biisi: http://www.youtube.com/watch?v=YE9Ec8Qlw4c
Vinkkaa, kun tuut Pohjammaalle, niin mää tuun kattoon sua ja heitän sulle "lavelle" ruusun. Tai pikkarit. Kummat haluat. Ne pikkarit olis tietty puhtaat :D.
tässä vähän koitan valottaa, että me kuunnellaan ehkä hiukan eri tavalla laulajia, mut en mä väitä, et noi sun esille tuomat olis huonoja. Mä tykkään hirmu monenlaisista laulajista, mutta toisaalta muhun vetoaa myös se laulutekninen osaaminen, jota kuuntelee :) Kyllä mä kuuntelen kaikkea ihan oopperamaailmasta lähtien, mut tämä saa mut melkein kyyneliin :')
http://www.youtube.com/watch?v=7zBxt_w8_zQ
Kuten sanoin, mun on vaikeeta nimetä yhtään suosikkia ja on niin hirmu paljon hyviä kappaleita ja lauluja.
Tosi nätti ajatus heittää ne pikkarit, mutta en mä oikeen sellasta osais ottaa vastaan, joten jos sä sujauttasit mun taskuun ne silleen vaivihkaa ;)
tarkennettakoon, että vanhan nighwishin tarja vetoaa, mut sen soolourailu ei :)
ja pakkohan se on myöntä, että vähän alko mullakin silmäkulmat kostumaan :´). Oli suloinen tyttö.
Nightwishin oikea laulaja on se Marko. Siis se, jolla on se tonttuparta. Se vetää hyvin.
Mä meinasin tirvasta kerran meidän mummia (no en nyt siis tosissaan jos joku tauno luulee) kun se totes kerran yllättyneenä,että "Oletpas sä _tänään_ tosi kaunis!" Siis..häh..tänään? Sen olis pitäny sanoa,että voi kun sä olet TAAS niin kaunis..tai jotain. Mur. :D ..Tästä alko kait sitten mun possupäivä tänäpänä =P
Mutta niin.Omaan naamaan siis ei totu mutta toisen kyllä. Mulla on kuitenkin melko komee mies ja polvet notku sillon kun tavattiin, pitkään sen jälkeenkin. Nyt vuosien jälkeen se näyttää mun silmissä kuitenkin ihan perus jampalta vaikkei sitä varmaan muiden silmissä olekkaan.
Toinen on mun läheisin ystävä. Se on tosi kuuma kissa kans,ja mulla oli siitä sillon aluks aikamoiset ennakkoluulot kun sillä oli sellanen diivan maine. Mutta hittolainen, ihan perus nainen se sekin on,vikoineen päivineen ja nyt en oikeestaan edes noteeraa sen oikeestikkin huomioitavan kaunista ulkonäköä. Huvittavinta tuon tutustumisen alkuvaiheilla oli se,että meillä oli toisistamme ihan samanlaisia ennakkoluuloja ja huomattiin olevamme kuitenkin pohjimmiltamme samanlaisia ja niin erilaisia kuin toinen luuli. Ah,selkeetä taas.
Mutta kyllä se varmaan on se luonne joka toisen ulkonäköä muuttaa suuntaan tai toiseen. Tai emmä tiedä..
Tässä nyt taas ollu mitään tolkkua..mä meen juomaan kahvia..
No, jos sä olit normaalia nätimpi vaan tänään. Mua vitutti, kun mun eksä sano mulle joskus, että onpa sulla hyvät meikit tänään. Tuntu, etten näyttäs ilman meikkiä hyvältä ollenkaan.
Mulla riippuu se, että onko possupäivä vai ei, tosi paljon vaatteista ja millanen tukka on. Tänään on vissiin ihmispäivä. Vähän liian aikasta sanoo.
sun ja viiliksen kommenteista sellanen "Hui" ;D
Ajatteleppa, että mies on koko päivän tuntenut suunnatonta rakkautta sydämessään, ajatellut sinusta lämpimiä asioita ja valmistautunut iltasella sanomaan sinulle kauniita sanoja ja osoittamaan, että kuinka on onnellinen sinun rinnallasi, kuinka on ylpeä sinusta ja kuinka haaveilee sinun kanssa tulevaisuudesta.
Näin mies viimein saapuu, sydämessä kiertää liki 43 asteinen tunnekuohuista lämmennyt veri, kasvot hehkuvat ja hän sanoo poikamaisen kömpelösti "Kyllä olet kaunis tänään" ja vastauksena saa kilarit tai avokämmentä :( kyllä siinä on mies lyöty alimpaan maan rakoon.
Tällä mä koittasin valottaa sitä, että mies voi todellakin ilmaista syvimpiä ja kauneimpia tuntemuksia toista kohtaan muutamalla kömpelöllä sanalla. Kaikki ei ole sellaisia runosieluja, että osaisi valita sanansa juuri, niin kuin toinen haluaisi ne kuulla.
-Lievää kauhua tuntien- ;D
No mutta kuka kehuu toisen meikkejä? Tai joku naispuolinen ystävä voi kehua, mutta tuleehan siinä enemmän tai vähemmän tyhmä olo, kun toinen sanoo, että onpa sulla hyvät meikit tänään. Ai, että meikkaanko mä yleensä sitten ihan paskasti vai enkö kestä katsetta ilman meikkiä? Mutta en mä koskaan suuttunut. Ettei tullut avokämmentä.
et kukaan tarkoittaa asiaa niin, että sitä ois suttunaama muuloin paitsi tänään :)
Sehän se tahtoo vaikeaa ollakin, kun ei aina voi tietää, et miten toinen kokee sanomisia, vaikka ihan täysillä ja hyvällä tahdolla asian sanoo. Sanat vain voi joskus valikoitua väärin.
ihan äänensävystä. Että jos sen sanoo niinku mun rakas mummi, silmät pyöreenä ja hämmästyneenä niin kyllä sitä aattelee,että just joo :D kiitti vaan.
Kyllä mä viimeseen asti pyrin ymmärtämään miesten kömpelöitä sanasia. :) (en kyllä väitä siinä aina onnistuvani...).
Tässä hetken miettiessä oon tainnu käsittää aika monetkin kehut vähän väärin :D
-Lievää syyllisyyttä tuntien- ;D
Vaikka toki tämäkin on, kuten kaikki muukin, täysin henkikökohtaista.
Mua ei ole kauneus koskaan kiinnostanut - sellainen kauneus, jota näkee lehdissä ja tv:ssä. Mun naiset on aina olleet jotenkin erikoisen näköisiä, sillä tavalla, että niistä ei ensimmäisenä tule mieleen kauneus. En siis osaa vastata tuohon kauneusriippuvuuteen. Osaan vastata tottumiseen ja turtumiseen.
Sama nainen on aina erinäköinen. Aamulla silmät rähmässä; katsoessaan ulos ikkunasta teetä juodessaan; Väkertäessään silmäripsiään sillä pelottavan näköisellä, hohtimia muistuttavalla laitteella; illalla sängyssä, kun katson sitä vähän alhaalta samalla kun rapsutan sen selkää; orgasmin hetkellä - ja vähän jälkeen; miettiessään, mitä tänään ostaisi Siwasta...
Kuinka siihen voi kyllästyä - ihmisen kasvoihin? Ja jos sitä ihmistä vielä rakastaa?
Että löydät uusia puolia naisesi ulkonäöstä. Kirjoitit toi nätisti.
se ei tarkoita, että se nainen olisi joka tilanteessa kaunis. Välillä se voi näyttää oudolta...
Mutta se on osa sitä vaihtelua. Aina ei tarvitse näyttää kauniilta: rumakin aamu käy laatuun, koska se on mun kulta. Musta on hienoa, että sama ihminen voi näyttää samana päiväänä vanhalta luuskalta, terävältä bisnesnaiselta, hemaisevalta vampilta ja siltä pikkutytöltä, joka hän oli kauan sitten.
aina nätti, niin ei voi koskaan olla nätti.
jotakin tapahtuu, kun toisen ihmisen kanssa alkaa vaikkapa seurustelemaan, niin se joko kaunistuu, tai alkaa tympimään.
Enkä mä tarkoita sitä, että se olisi ruma alkujaankaan, vaan sitä, että se nätti barbi saattaa muuttua ihmiseksi, tai sitten se pysyy muovinukkena ja ainakin mua alkaa tympiä.
En mä ainakaan ole mikään kauneusholisti, jonka pitää kasvattaa annosta kerta kerran jälkeen, kaikki ne on alkujaan olleet ulkoisesti mun silmää miellyttäviä, pois laskien kännisekoilut.
mulle on useasti käynyt, niin et tsekannut onpa komea mies/kaunis nainen, mutta enempi aikaa vietettyä huomannut "virheellisyyksiä" vähän kui maalit alkais rapistua, joko käytös tai jutut rumentanut ulkonäköäkin.
Ja toisinpäin
ei niin komea/kaunis, niin huomannutkin tai siis pysähtynyt katsomaan sitä ihmistä eri tilanteissa ja fiiliksissä nii kelannut voi miten kaunis, kuin maalaus.
Mä luulen ettei heti vaan huomaa itse kaikkea, ei nää ja varmaan riippuu kuinka kukakin tuo olemustaan esiin.
Toi musa juttu mullakin et eka en voi sietää ja sit diggaan melkein kybäl. Kaippa asioihin/ihmisiin vaan turtuu ja tottuu. Mä muuten kuulun itse ihmisryhmään, että mitä kauemmin mut tuntee sitä kultaisemmaksi ja fiksummaksi ja hauskemmaksi muutun, näin oon ihmisten kuullu sanovan tai sitten pomoista lähtien kaikki vaa turtunut meikäläiseen :DD
ihminen on virheettömän kaunis, ja vaikka oliskin luonteeltaan tosi muakava, niin kyllä se kauneus musta vaan rapistuu, kun sen naamaa päivät pääksytystään kyttää. Ehkä sitten ihmisessä pitää olla ulkonäössäkin jotain särmää, että sitä pitää viehättävänä. Jäätelöön kyllätyy, jos sitä syö aamiaiseksi joka päivä, mutta kaurapuuroon ei.
tuohon bonariin...
Valitettavasti kyllä, kun on seurustellut hyvännäköisten miesten kanssa, vaikea on kuvitella että ihastuisi tavanomaiseen tai "rumempaan".
Tottakai niin voisi käydä, jos kyseinen henkilö olisi erityisen karismaattinen ja viehättävä. Ja kukaan hyvännäköinen ei olisi. Mutta kun monet ovat ja ovat sen lisäksi vielä hyvännäköisiä.
Tosin en tarkoita hyvännäköisellä mitään kansikuvapoikaa, tai sit se on metal hammerin kansikuvapoika! :)
Kun tottunut tiettyyn tasoon (ehkä huono sanavalinta, mutta käytän kuitenkin), niin ei haluaisi siitä alaspäin mennä Tai sitten se mies saa olla aika herkku muuten.
käynyt niin, että jokui tyyppi on ekana ihan paska ja sitten muka se alkaakin tuntua hyvältä. Mulle tuntuu hyvältä heti. Musa voi tuntua pitemmänkin ajan takaa hyvältä.
En tiä sitten millaista olis elää jonku kanssa vaik viisi tai kymmenenkin vuotta. Kun niin ei ole ikinä tapahtunut. On vaan heti alkanut näkyy huonoi merkkei ja sille olen antanut kenkää äijälle. Aivan varma olen, ettei joku aluksi paska ja ällö mies voi mulle missään vaiheessa muuttua ihanaksi ja rakkaaksi myöhemmin.
Miä vaan olen sellanen että muistan huonon ensivaikutelman. Kyllähän tää mun maku on osoittanutkin, ettei muuta ole löytynytkään kuin kaikenmaailman paskoi, jotka sitten muuttunut pikkuhiljaa paskemmaksi.
Parempi mulle vaan katella kaukaa. Nytkin ihailen yhtä miestä ja minusta tuo vaikuttaa aina edelleen komealta ja jutellessa mukavalta. Mitä lie rekisteröin ...varmaan jonkin siivilän läpi.
Moon lisäksi taiteilija...mulla on oikeus vaatia silmälle katseltavaa. Mä rakastan alastonmallei, vaikken ole päässyt semmosia katteleen pitkiin aikoihin. Oikeestaankin se tarkoitus mitä varten jotain katselee, merkitsee eniten. Kumppanilta toivois jotenkin arvostavaa ja jollain tavoin huomaavaista kohtelua. Tää on ehkä turha toive, kun itse olen ihan huithapeli enkä muista omianikaan asioita.
tähän huomenna. Nyt nukuttaa niin pirusti, ettei tuu järkevän tapastakaan ajatusta.
jos kyseessä ei ole romanttinen suhde? Alatko esimerkiksi turtumaan joidenkin tuttujen kasvoihin?
Mutta totta se, ettei ihmisestä voi kiinnostua, jos ei lainkaan pidä sitä viehkeänä. Mun on ainakin pakko saada ihmisestä jotain ulkonäöllisesti irti, muuten ei tuu mitään. Minkäs sille voi, jos tykkää kauniista asioista ympärillään?
Mun mielestä kaikki mun lapsuudenystävät on aivan mielettömän kauniita ja niistä tekee kauniin eritoten heidän luonne. Eli mä oon tottunut heidän ulkonäköön (jokainen oikeastikin kaunis omalla tavallaan) ja kun vielä tiedän kuinka upeita ihmisiä ovat niin se tekee heistä todella kauniita koska se kauneus ei rajoitu pelkästään ulkokuoreen. Mä oon siis tottunut heihin positiivisella tavalla.
Mulle on muutaman kerran tapahtunut niin että olen tavannut ensinäkemältä upean näköisen ihmisen mutta hetken tutustuttuani en näekään tätä ihmistä enää niin upeana. Jos se sisäinen hehku puuttuu niin ei pelkkä ulkokuori riitä siihen että pitäisin jotain ihmistä kauniina.
Mä en tuohon viimeiseen kysymykseen oikein osaa vastata. Mä en koskaan valitse seurustelukumppaneitani ulkonäön perusteella vaikka en tietty kielläkään ulkonäön merkitystä. Kaiken pitää vaan olla oikealla tavalla kohdallaan niin ihminen on mun silmissä kaunis. Olipa nyt kliseistä tekstiä mutta noin se nyt vain on mun kohdalla :) Jonkunhan täytyy pitää kliseet elossa...