Hassu juttu, että avoimen suhteen kannattajat, harrastajat ja puolestapuhujat näyttävät pitävän itseään jotenkin erityisen "tasapainoisina" ihmisinä. Ei siinä mitään suurempaa tasapainoa tarvita: yksi toisille tärkeä elämisen osa-alue vain on itselle vähemmän oleellinen. Ihan yhtä tasapainoisia ihmisiä on naimisissa keskenään haluamatta koskea vieraisiin.
Minulla ei ole mitään syytä paheksua avoimia liittoja sen enempää kuin umpisuljettujakaan. Minulle avoin suhde ei kuitenkaan passaisi millään, koska seksi on minulle hyvin, hyvin, hyvin intiimi juttu, enkä tykkää edes puolituttujen halaamisesta (kädenpuristus kyllä passaa). Moraaliesteitä minulla ei ole, mutta kun tekee mieli vain tasan yhtä kerrallaan!
Paha tässä tietysti ikisinkkuna on ruveta puhumaan, kun joutuu puhumaan teoriassa. ;)
Minulla ei ole mitään syytä paheksua avoimia liittoja sen enempää kuin umpisuljettujakaan. Minulle avoin suhde ei kuitenkaan passaisi millään, koska seksi on minulle hyvin, hyvin, hyvin intiimi juttu, enkä tykkää edes puolituttujen halaamisesta (kädenpuristus kyllä passaa). Moraaliesteitä minulla ei ole, mutta kun tekee mieli vain tasan yhtä kerrallaan!
Paha tässä tietysti ikisinkkuna on ruveta puhumaan, kun joutuu puhumaan teoriassa. ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on luonteesta kiinni ja vähän iästäkin. Aihe kuitenkin sinua kiinnostaa, kun kerran kirjoitit.
Itsellä seitsemäntoistavuotiaana riitti kädestä kiinni pitäminen ja suutelu.
Eiköhän vapaan suhteen kannattajat halua tehdä kaiken ittelleen vaan mahdollisimman helpoks, ei tarvi potea huonoa omatuntoa pettämisestä ja taitaa olla liikaa vaadittu pitää huolta tasapainoisesta ja oikeasta parisuhteesta.
Onko taas ihmisiä kakarana lellitty liikaa, kun mikään ei riitä ja toisen tunteita ei osata tulkata eikä ottaa huomioon.
Tasapainonen ihminen osaa keskittyä elämässään muuhunkin kun omaan jalkoväliin ja seksi on hyvä tapa pönkittää huonoa isetuntoa, ainaki joku huolii, jos ei muualle niin sänkyyn.