Olen naimisissa arabimiehen kanssa. Avioliittomme on ollut ihan ok. MUTTA olen ollut väsynyt jo jonkin aikaa joihinkin asioihin suhteessamme. Ne saattavat kuulostaa naurettavilta:
Mieheni työttömyyteen. Hän on parhaansa tosin tehnyt, mutta kun töitä ei löydy niin ei löydy.
Mieheni "neitimäisyyteen". Hän ei osaa huolehtia miesten asioista, eli renkaiden vaihdosta, remonteista tms.
Mieheni puhumattomuuteen. Hän ei koskaan oma-alotteisesti puhu muusta kuin korkeintaan pyykin pesusta. En koskaan tiedä, missä hän on, ketä tapaa, mitä tekee, milloin tulee... en enää vuosiin ole edes yrittänyt kysellä. Myös kielimuuria on jonkin verran, joskin vähäisesti.
Mieheni valehteluun. On ollut mm. baarissa, kun on pitänyt olla töissä. Olin tulla hulluksi (aikaisemmin), kun en voi luottaa mieheeni. En silti usko, että hän olisi pettänyt, mutta en ole varma.
Siihen, etten saa riittävästi huomiota mieheltäni. Joudun kerjäämään sitä.
Miehessäni on valtavasti hyviäkin puolia, mutta en nyt niitä ala luettelemaan.
Joka tapauksessa olen ihastunut suomalaiseen junttiin. Hän käy töissä, korjaa autoani, puhuu tuntitolkulla minun kanssa puhelimessa tai livenä, huomioi minua, lirkuttelee ja kertoo asioista hyvin avoimesti. Nämä asiat hänessä miellyttävät kovasti ja olen ihan täysin pihkassa. Niin hänkin on minuun. Saan häneltä juuri niitä asioita joita olen syvästi kaivannut avioliittovuoteni. Mieheni hommaamiset eivät minua enää satuta tippaakaan.
En halua erota miehestäni. En halua erota rakastajastani. Tunnen syyllisyyttä, kun en kumpaakaan haluaisi loukata.
Mieheni työttömyyteen. Hän on parhaansa tosin tehnyt, mutta kun töitä ei löydy niin ei löydy.
Mieheni "neitimäisyyteen". Hän ei osaa huolehtia miesten asioista, eli renkaiden vaihdosta, remonteista tms.
Mieheni puhumattomuuteen. Hän ei koskaan oma-alotteisesti puhu muusta kuin korkeintaan pyykin pesusta. En koskaan tiedä, missä hän on, ketä tapaa, mitä tekee, milloin tulee... en enää vuosiin ole edes yrittänyt kysellä. Myös kielimuuria on jonkin verran, joskin vähäisesti.
Mieheni valehteluun. On ollut mm. baarissa, kun on pitänyt olla töissä. Olin tulla hulluksi (aikaisemmin), kun en voi luottaa mieheeni. En silti usko, että hän olisi pettänyt, mutta en ole varma.
Siihen, etten saa riittävästi huomiota mieheltäni. Joudun kerjäämään sitä.
Miehessäni on valtavasti hyviäkin puolia, mutta en nyt niitä ala luettelemaan.
Joka tapauksessa olen ihastunut suomalaiseen junttiin. Hän käy töissä, korjaa autoani, puhuu tuntitolkulla minun kanssa puhelimessa tai livenä, huomioi minua, lirkuttelee ja kertoo asioista hyvin avoimesti. Nämä asiat hänessä miellyttävät kovasti ja olen ihan täysin pihkassa. Niin hänkin on minuun. Saan häneltä juuri niitä asioita joita olen syvästi kaivannut avioliittovuoteni. Mieheni hommaamiset eivät minua enää satuta tippaakaan.
En halua erota miehestäni. En halua erota rakastajastani. Tunnen syyllisyyttä, kun en kumpaakaan haluaisi loukata.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samaa kieltä puhuva kumppani jakaa niin ilot kuin
surut.Niin paljon samanlainen taustakin meinaa
tuttuine tapoineen ja kulttuureineen.
Naiset,nimenomaan karttakaa muslimeja.
Mutta ihmettelen aloituksen tekijää, mikä pitää kiinni miehessä, josta pitää valittaa netissä.Pitäis valita mies ja elää täysillä; yleensä kaikkea ei saa vaikka mitä tekis.Kaikesta maksaa jotain,jollain tavalla.
Tai elää mukisematta miten sitten elääkin.Itse jokainen valitsee elämänsä.
No, eikös noin usein käy jos vaikka menee naimisiin liian nopeasti ja harkitsemattomasti rakastumisvaiheessa? Toiset "puutteet" tulee kuitattua tyyliin "kyllä se siitä sujuu"... En väitä, että sinun kohdallasi näin kävi, mutta usein näin käy!
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, potkit miestäsi perskuksiin ja esität vaatimuksesi. Tai laitat miehen kylmästi vaihtoon. Varo kuitenkin ettet tee uudelleen mitään radikaalia uudessa rakastumisvaiheessa!
Itselläni on myös "arabimies" mutta en kyllä tunnista hänen piirteitään kirjoituksestasi. Paitsi että hän mielummin silittää paitansa kuin korjaa polkupyörän jarrut tms, jos se laitetaan neitimäisyyden piikkiin...
Joka tapauksessa sinun olisi syytä pakottaa miehesi keskustelemaan ihan perinpohjaisesti. Ties vaikka hänelläkin olisi täyttymättä jääneitä unelmia...? Ainakin sinun täytyy tehdä omat toiveesi selviksi ja mielummin naputtamatta :-)
mitäpäs luulet arabimiehesi tekeävän kun saa sinut uskottomuudesta kiinni? Silittää päätäsi? En jatkaisi sellaisessa suhteessa, joka ei minua tyydytä. Tee molemmille palvelus, lopeta.
siis, miksi ylipäätään menitte naimisiin? ja olette yhdessä?
Niin kauan kuin mies ei minulle kerro tekemisiään, en yhteen muuta. Se on sitten hänen häviönsä, jos tunnen itseni jo nyt hylätyksi ja pistän suhteelle stopin. Kait joku jossain on minuakin varten?
Toivotaan ettei näin käy ja KUMPIKIN saa suunsa auki ajoissa. Tosin, miehellä ei yleensä ole ongelmaa, vaan se on naisen itsensä kehittelemä, kummallekkin.
Minäkin naimisissa arabimiehen kanssa 5v(yhdessä 8v).
Työttömänä hänkin:yrittää kaikkensa ettei joudu työkkärin järjestämiin paikkoihin(ei vastaa hänen koulutustaan...).
Huomiota saa anella pitkään ja hartaasti,myös hellyydenosoitukset ovat hänelle nykyään ventovieraita,ennen näin ei ollut.
Mieheni osaa vaihtaa renkaita ja remontoida,mutta yleensä delegoi hommat muille(mun veli/isä).On patalaiska.
Mieheni ei yleensä mene baariin,mutta kun menee,kuulen sen 2pv myöhässä.
SILTI RAKAS ENKÄ IKINÄ JÄTTÄIS!
nuo asiat, kissa poydalle.
katso mita tapahtuu.
luulen, etta tyottomyys syo itsetuntoa, valehtelun syy on kuitenkin toinen.