muistaa että niin monet tyypit ovat unohtaneet miten olla oma itsensä suojellakseen itseänsä vahvemmiltansa suojellakseen itseään sosiaalisissa tilanteissa ja nokkimisjärjestyksen luomisessa.
He saattavat luulla olevansa omia itsejänsä tietyissä tilanteissa vaikka oikeasti he vain suojelevat itseänsä mahdolliselta kärsimykseltä ja tuskalta, mikä on ihan ymmärrettävää.
Monille ei ole opetettu että on ihan sallittua ja oikein ja pitää omia puoliansa muita vastaan. Ja se ei tee sinusta pahaa ihmistä tai kusipäätä. Monet ovat saaneet kuvan maailmasta että kaikki menee hyvin ja on kuin ruusuilla tanssimista ja että kaikki vain loksahtaa paikoilleen mutta tässä maailmassa on noustava seisomaan omien oikeuksiensa puolesta. Ja jos jää odottamaan sitä että kaikki vain loksahtaa paikoilleen niin se johtaa vaan ennemminkin kärsimykseen ja eristäytymiseen kuin harmoniaan.
Ole oma itsesi käytännössä tarkoittaa sitä että uskaltaa olla oma itsensä eikä peitä sitä pelon alle. Useimmat ovat kehittäneet erilaisia käyttäytymismalleja eri tilanteisiin kokemansa uhkansa takia. Yleensä he eivät välttämättä ole edes tietoisia tästä. Hylätyksi tulemisen uhka. Ihminen on laumaeläin ja se elää kollektiivisesti. Luonnostaan vahvempien ja aggressiivisempien yksilöiden henkilöiden on helpompi olla OMIA ITSEJÄNSÄ koska uhan vastustaminen on heidän luonteelleen luonnollisempaa ja kotoisampi vaihtoehto kuin vetäytyminen ja alistuminen.
Kun sanotaan että olemalla oma itsesi löydät sen jonkun niin silloin itseasiassa tarkoitetaan sitä, että jos voisit olla mitä tahansa haluaisit olla, ja mikään ei olisi esteenä, mikään ei uhkaisia asemaasi niin mikä olisit tai ainakin yrittäisit olla. Elikä pyrkisit siihen suuntaan mitä unelmia sinulla on. Sinun ei välttämättä täytyisi saavuttaa niitä mutta se riittäisi että pyrkisit siihen suuntaan parhaasi mukaan. Omana itsenä oleminen tarkoittaa oman itsensä toteuttamista. Sitä että uskallat olla oma itsesi ja pidät oikeuksistasi kiinni sen mukaan kun pystyt.
Todellisuuden kunnioittaminen. Omien halujen tarpeiden kunnioittaminen on terveempää kuin niiden pakonomainen kieltäminen. Kohtuus tietenkin kaikessa.
Omana itsenä oleminen ei välttämättä tarkoita sitä että rupeat tekemään asioita sen mukaan mikä tuntuu kaikista luontevimmalta tai helpoimmalta. Koska monesti ihmisillä on varttuessaan tullut kaikenlaisia uhkia minkä takia mukavampi vaihtoehto on ollut pelkoon alistuminen, ainakin lyhyellä tähtäimellä (minkä mukaan ihmiset yleensä luonnostaan toimivatkin).
Ja sitten tästä pelkoon alistumisesta on tullut alitajuinen käyttäytymismalli, jota on vaikea edes tiedostaa, ja joka hallitsee kaikkia valintoja loppupeleissä ilman henkilön sitä huomaamatta ja rajoittaa elämää ja omana itsenä OLEMISTA.
Joten monien jo vanhempien ihmisten kohdalla omana itsenä oleminen ei välttämättä ole sitä että tekee asiat sen mukaan mikä on kaikista mukavinta ja helpointa, koska he toimivat vain pelon aiheuttaman motiivien pohjalta eivätkä sen pohjalta mitä he oikeasti sisimmässään kokevat.
Ja haluan painottaa että se on ihan ymmärrettävää.
Eli omana itsenä oleminen ei monelle ole niin yksinkertaista kuin toisille jotka ovat tottuneet olemaan oikeasti itsejänsä syystä tai toisesta. Ehkä vahvoista lähtökohdistaan johtuen...
Joten jos olemalla itsesi eivät asiat loksahdakkaan vaan paikoille useimmiten se vain tarkoittaa sitä että et oikeasti ole oma itsesi. Se oma itsesi mitä heti ensimmäisenä halusit joskus nuorempana olla tai mikä on oikea unelmasi tai halusi elämässä. Se oma itsesi mikä on hautautunut pelon alle.
Älkää erehtykö luulemaan omaksi itseksenne sitä pelon alistamaa persoonallisuuttanne ja piiloutuvaa ihmistä. Säästytte vaivalta ja kärsimykseltä. Tiedostakaa se. Ja uskaltakaa olla rohkeita.
Elämä ei ole reilua tasavertaisesti. Hyväksy se niin voit alkaa nähdä edistystä elämässäsi.
ASKEL KERRALLAAN. Keskity jokaiseen askeleeseen.
You GOTTA TAKE ACTION.
He saattavat luulla olevansa omia itsejänsä tietyissä tilanteissa vaikka oikeasti he vain suojelevat itseänsä mahdolliselta kärsimykseltä ja tuskalta, mikä on ihan ymmärrettävää.
Monille ei ole opetettu että on ihan sallittua ja oikein ja pitää omia puoliansa muita vastaan. Ja se ei tee sinusta pahaa ihmistä tai kusipäätä. Monet ovat saaneet kuvan maailmasta että kaikki menee hyvin ja on kuin ruusuilla tanssimista ja että kaikki vain loksahtaa paikoilleen mutta tässä maailmassa on noustava seisomaan omien oikeuksiensa puolesta. Ja jos jää odottamaan sitä että kaikki vain loksahtaa paikoilleen niin se johtaa vaan ennemminkin kärsimykseen ja eristäytymiseen kuin harmoniaan.
Ole oma itsesi käytännössä tarkoittaa sitä että uskaltaa olla oma itsensä eikä peitä sitä pelon alle. Useimmat ovat kehittäneet erilaisia käyttäytymismalleja eri tilanteisiin kokemansa uhkansa takia. Yleensä he eivät välttämättä ole edes tietoisia tästä. Hylätyksi tulemisen uhka. Ihminen on laumaeläin ja se elää kollektiivisesti. Luonnostaan vahvempien ja aggressiivisempien yksilöiden henkilöiden on helpompi olla OMIA ITSEJÄNSÄ koska uhan vastustaminen on heidän luonteelleen luonnollisempaa ja kotoisampi vaihtoehto kuin vetäytyminen ja alistuminen.
Kun sanotaan että olemalla oma itsesi löydät sen jonkun niin silloin itseasiassa tarkoitetaan sitä, että jos voisit olla mitä tahansa haluaisit olla, ja mikään ei olisi esteenä, mikään ei uhkaisia asemaasi niin mikä olisit tai ainakin yrittäisit olla. Elikä pyrkisit siihen suuntaan mitä unelmia sinulla on. Sinun ei välttämättä täytyisi saavuttaa niitä mutta se riittäisi että pyrkisit siihen suuntaan parhaasi mukaan. Omana itsenä oleminen tarkoittaa oman itsensä toteuttamista. Sitä että uskallat olla oma itsesi ja pidät oikeuksistasi kiinni sen mukaan kun pystyt.
Todellisuuden kunnioittaminen. Omien halujen tarpeiden kunnioittaminen on terveempää kuin niiden pakonomainen kieltäminen. Kohtuus tietenkin kaikessa.
Omana itsenä oleminen ei välttämättä tarkoita sitä että rupeat tekemään asioita sen mukaan mikä tuntuu kaikista luontevimmalta tai helpoimmalta. Koska monesti ihmisillä on varttuessaan tullut kaikenlaisia uhkia minkä takia mukavampi vaihtoehto on ollut pelkoon alistuminen, ainakin lyhyellä tähtäimellä (minkä mukaan ihmiset yleensä luonnostaan toimivatkin).
Ja sitten tästä pelkoon alistumisesta on tullut alitajuinen käyttäytymismalli, jota on vaikea edes tiedostaa, ja joka hallitsee kaikkia valintoja loppupeleissä ilman henkilön sitä huomaamatta ja rajoittaa elämää ja omana itsenä OLEMISTA.
Joten monien jo vanhempien ihmisten kohdalla omana itsenä oleminen ei välttämättä ole sitä että tekee asiat sen mukaan mikä on kaikista mukavinta ja helpointa, koska he toimivat vain pelon aiheuttaman motiivien pohjalta eivätkä sen pohjalta mitä he oikeasti sisimmässään kokevat.
Ja haluan painottaa että se on ihan ymmärrettävää.
Eli omana itsenä oleminen ei monelle ole niin yksinkertaista kuin toisille jotka ovat tottuneet olemaan oikeasti itsejänsä syystä tai toisesta. Ehkä vahvoista lähtökohdistaan johtuen...
Joten jos olemalla itsesi eivät asiat loksahdakkaan vaan paikoille useimmiten se vain tarkoittaa sitä että et oikeasti ole oma itsesi. Se oma itsesi mitä heti ensimmäisenä halusit joskus nuorempana olla tai mikä on oikea unelmasi tai halusi elämässä. Se oma itsesi mikä on hautautunut pelon alle.
Älkää erehtykö luulemaan omaksi itseksenne sitä pelon alistamaa persoonallisuuttanne ja piiloutuvaa ihmistä. Säästytte vaivalta ja kärsimykseltä. Tiedostakaa se. Ja uskaltakaa olla rohkeita.
Elämä ei ole reilua tasavertaisesti. Hyväksy se niin voit alkaa nähdä edistystä elämässäsi.
ASKEL KERRALLAAN. Keskity jokaiseen askeleeseen.
You GOTTA TAKE ACTION.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oma itsesi, jos se nappais paremmin... Ala näyttelee jotain muuta; ei muuta kun Rolexi ranteeseen, geeliä lettiin ja kunnon byysat jalkaan ja Bemari alle, niin eiköhän jo ala flxi käymään.
Tuli kanssa mieleen, että kirjoittaja on katkera jostakin. Se oli hyvin läpinäkyvää.
Itse en haluaisi olla hänen asemassaan tässä materialistisessa maailmassa.
Monet ihmiset ketkä "ovat omia itsejään" ihannoivat kuitenkin salaa tai salaamatta muita ihmisiä. Mikäli oma todellinen minä eroaa paljon siitä mitä ihailee, voi kokea tyytymättömyyttä itseensä, vaikka olisikin "ihana" oma itsensä.
Joku toinen koittaa tavoitella sitä ihanne minäänsä ja pikkuhiljaa pääseekin sitä lähemmäksi.
Väitän, että elämästä nauttii enemmän hän, kuka on lähempänä ihanneminäänsä ja nämä toiset "minä kelpaan sellaisena kuin olen" eivät osaa huonon itsetuntemuksensa vuoksi tehdä mitään sen eteen, että saisivat paremman elämän.
Toki kaikkihan sen tietävät, että kelpaa muille, mutta että kelpaa itselleen...ja perfektionisti lähenee täydellisyyttä. Toiset ovat pedantteja ja toiset suurpiirteisiä. Toisille riittää että elinympyrät ovat pienet, ja toiset valloittavat maailmaa. Olemme yksilöitä. Toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset. Älykkäämmät vaativat haasteita ja jatkuvaa kehitystä.
Pieni kilpailu pitää virkeänä...ja kun ponnistelee ja huomaa olevansa parempi kuin itse eilen tai parempi kuin joku toinen, niin onnistumisen tunne on ihana ja adrenaliini virtaa. Ihmiset voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen suoritusten ja ulkonäön perusteella. Sillä voidaan mitata. Jos jollekin kelpaa asteikolla 4-10 esim 6-...se olkoon hänen asiansa. Hullu ei myös harvoin ymmärrä olevansa hullu.
Toisilta puuttuvat suunnitelmat ja kunnianhimoiset tavoitteet. Kuinka he voisivat osata vaatia itseltään mitään?
Aika monet "ns" jälkeenjääneetkin ovat itseensä tyytyväisiä.
että monet "jälkeenjääneet" ovat tyytyväisiä itseensä koska heillä on sisällänsä hyvä olla ja se johtuu siitä että he eivät tarvitse ulkoista vahvistusta tunteakseen olevansa arvokkaita. Ja siitähän tässä elämässä on kyse. Ja tämä sama pätee myös älykkäisiin ja "kauniisiin" ihmisiin: silloin kun heillä on sisällänsä hyvä olla he eivät ole riippuvaisia ulkoisesta hyväksynnästä ja aikaan ja muotoon riippuvasta menestymisestä.
Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä oletko vähemmän älykäs tai huippuälykäs sillä kaikki ovat samanarvoisia loppupeleissä. Sillä on merkitystä miten suhtaudut itseesi, todellisuuteen ja siihen mitä haluat.
Ja ikävä kyllä tämä yhteiskunta on hyvin suoritepainoitteinen, joka taas luo yhteisöllisiä suoritepaineita.
Sinun ei tarvitse olla jälkeenjäänyt ollaksesi tyytyväinen itseesi.
Sinun täytyy vaan seurata oikeita elämänviisauksia, jotta hyvyys ja positiivisuus saa elämässäsi vahvemman jalan.
Hyväksy todellisuus, kunnioita sitä. Kunnioita muita. Ja et voi kunnioittaa muita oikeastaan jos et kunnioita itseäsi. Ja et voi rakastaa muita jos et rakasta itseäsi.
Useimmiten ongelmana on se että ei pyri parempaan koska ei osaa arvostaa kuin täydellisyyttä ja sinne askel kerrallaan pääseminen on liikaa. Se riittää kunhan pyrit edes sen yhden askeleen kerrallaan siihen suuntaan mihin haluaisit, ja osaat olla tyytyväinen siihen yhteen askeleeseen kerrallaan.
Arvosta jokaista askelta ja voit jopa päästä tavoitteeseesi.
Ei pidä odottaa että voit mennä suoraan hissillä ylös.
"Minä kelpaan sellaisena kuin olen" voi olla vain tekosyy siihen että ei tarvitse tehdä mitään menestyksen eteen.
Hyväksy se missä olet siinä mielessä mitä uskot olevasi. HYVÄKSY se.
siis oikeasti HYVÄKSY.
Ja sitten kun oikeasti hyväksyt sen niin voit oppia arvostamaan sitä ensimmäistä pientä askeltakin. Koska se on parempi kuin ei mitään. Mutta jos uskoo ansaitsevan enemmän kuin todellisuudella oikeasti on tarjottavana silloin voi tulla pettymys siitä kun ei sitä saakaan niin helposti kuin uskoisi ansaitsevansa sen.
Jos käsityksesi siitä mitä ansaitset ja missä sinun kuuluisi olla on todellisuudessa todella kaukana käytännöstä niin silloin sinun täytyy vaan pudota jalustaltasi ja hyväksyä se missä oikeasti olet.
Kun hyväksyt tämän voit alkaa menestymään koska osaat arvostaa pieniäkin saavutuksia ja ne ovat loppupeleissä ainoat asiat mitä oikeasti onkaan.