Osaisiko joku vastata näihin kysymyksiin...

tehdä virallinen ositus, ainakin verottaja ja teidän myöhemmät velkojanne voivat sitä vaatia.

Ositus voi olla suullinenkin, kuten teidän tapauksessanne on, mutta sitä voi olla vaikea viedä verottajalle yms. tahoille, jos tarve tulee. Kannattaa siis tehdä se myös kirjallisena.

Sinänsä ositus on vapaamuotoinen ja sopimusperusteinen oikeustoimi, eli vain teidän kahden välinen ja jos ei haeta velkojansuojaa, ei itse paperia tarvitse rekisteröidä mihinkään.

Olen eronnut 10 vuotta sitten. Homma oli täysin selvä avioehdon vuoksi. Mitään virallista ositusta ei koskaan tehty - vain suullinen.

Ei ole mitään pakkoa tehdä ositusta mutta hyvin suositeltavaa. Teillä kuulostaa olleen omaisuutta. Ositus tehdään siitä omaisuudesta joka teillä oli ensimmäisen vaiheen vireille tullessa.

Kuulostaa, että olette käytännössä saaneet ositettua omaisuutenne. Luetteloikaa omaisuutenne, kirjoittakaa se miten olette sen jakaneet keskenänne paperille ja nimet todistajineen alle. Osituksen saa soputapauksessa varsin vapaasti sopia miten kummallekin vain sopii. Kannattaa kuitenkin varmistaa ettei tarkoittamattaan tee sellaista ositusta jossa verottaja katsoo syntyneen verotettavia tapahtumia. Tavanomaisin veroseuraamuksia tuova lienee, että jompi kumpi ottaa uutta lainaa ostaakseen jonkin yhteisen talon puolikkaan...

Ositussopimusta ei tarvitse toimittaa mihinkään mutta jos jommalla kummalla oli lainoja niin kannattanee rekisteröidä maistraattiin. Niin ja kannattaa laittaa sinne se molempien sitoutuminen olemaan moittimatta sopimusta jälkeenpäin... siis suosittelen tarkistamaan ammattilaisella mikäli omaisuutta oli yhtään enempää...