onnellinen?

Et voi elää toisen puolesta, etkä tehdä toista onnelliseksi.

En voisi kuvitellakaan, että kukaan voisi tehdä juuri minut onnelliseksi. En pysty siihen itsekään, kuinka joku ulkopuolinen siihen pystyisi?

Ymmärrän että se kuulosti sinusta satuttavalta, mutta ehkä hän ei saanut sanomaansa perille niinkuin tarkoitti.

Minun kokemukseni onnesta on niin, että vuositolkulla luulin että kun löydän sen oikean miehen, niin hän on se asia joka tekee minut onnelliseksi. Olen ollut kahdessa avioliitossa, jotka olivat onnettomia, niiden välissä olin seitsemän vuotta yksinhuoltaja kahdelle lapselleni. Sitten löysin elämäni miehen-luulin. Kaikki oli kuin unta. Kaunis uni loppui muutaman vuoden kuluttua ja putosin kuoppaan josta en millään meinannut jaksaa kiivetä ylös.

Se mitä opin näistä suhteihtani oli se, että minun onneni ja onnellisuuteni on minun omalla vastuullani. En voi ripustautua jonkun kaulaan ja luulla että se on jonkun toisen ihmisen tehtävä ja vastuu tehdä minut onnelliseksi. Minun kokemukseni onnen/onnellisuuden löytämisestä oli se, että aloin pitää itsestäni/ruumiistani/ terveydestäni/sielustani / mielestäni hyvää huolta. Löysin ihanan tasapainon löydettyäni itseni ja sitä mukaa minusta tuli onnellinen sisintäni kuunteleva ja hoitava yksilö. Opin nauttimaan paremmin juuri tästä hetkestä, keskittymään kaikkeen hyvään ympärilläni ja sisälläni, siihen mikä minulla on hyvin enkä siihen kaikkeen mitä "pitäisi saada". Löysin uuden miesystävän jonka rinnalla voin olla tasavertainen kumppani, antaa ja ottaa, ei tarrautua kiinni toiseen kuin takiainen, vaan seisoa omilla jaloillaan onnellisena yksin ja onnellisena hänen kanssaan.

Eli minun oppimani tästä oli se, että vasta kun on onnellinen yksin voi olla onnellinen kaksin terveessä antoisassa kehittävässä suhteessa.

Ja lupaan , kun on löytänyt oman onnellisuutensa, ei koskaan ole orpo olo, vaikka olisi fyysisesti yksin.

että jokainen on oman onnensa seppä. Niin se vain on. Ja sellainen joka tulee vain jonkun toisen KAUTTA onnelliseksi on harhateillä ja pahasti.

Se on todella raskasta olla toisen ihmisen onnen kohde. Ja usein onnen kohde ei voikkaan olla onnellinen, koskapa toinen "nojaa" häneen.

Myönnettäköön että tuo toisen kautta onnelliseksi tuleminen on naisten yleinen harhakäsitys. Se ei pidä paikkaansa. Myönnän sen vaikkapa olenkin nainen. Mutta olen jo 42v ja elämää nähnyt.

Olen kuitenkin oman urani luonut, menestynyt, oman onneni luonut ja sitä ei mies pysty kaatamaan. Mies on vain kiva lisä muutoinkin mukavasti pyörivään elämääni.

Pelkkä seurustelukumppani ei voi tehdä onnelliseksi vaikka miten hyvä ja hieno ihminen olisi. Kuuntelepa Leevi and the Leavingsin mainio kappale "Elina, mitä mä teen". Mieti, olivatko laulun henkilöt onnellisia, vaikka heillä olikin toisensa?