Ongelmana on nyt mieheni ja minun hyvin erilainen käsitys siitä, millaiseksi parisuhde seksi yms muuttuu suhteen "vanhetessa". Olemme seurustelleet reilun 2 vuotta (kihloissa, oma asunto), joten mieheni mielestä emme ole enää mitään "vastarakastuneita teinejä" joiden on pakko kiehnätä toistensa kimpussa koko ajan... Emme minustakaan, mutta silti...
Hänen käsityksensä vakiintuneen parisuhteen "normaalista" koskettelun yms määrästä on todella huomattavasti pienempi kuin minulla. Hänen mukaansa on täysin normaalia, ettei hän julkisilla paikoilla koske minuun juuri ollenkaan (ei käsikädessä kävelyä, ei edes pientä suukkoa tai kainalopaikkaa). Kotona saan aamu ja iltaPUSUN (siis pusun, ei suudelman) ja oikeita suudelmia saadessani tiedän aina mikä hänellä on mielessä...
Myöskään kehuja tai rakkauden tunnustuksia on turha odottaa. Jos hän jotain on kerran suhteemme alkuaikoina sanonut, on se kuulemma voimassa kunnes toisin kerrotaan... Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua arkea suhteessa? Mites muilla kyseisten asioiden laita?
Mieheni on 25 ja minä 21 vuotta.
Hänen käsityksensä vakiintuneen parisuhteen "normaalista" koskettelun yms määrästä on todella huomattavasti pienempi kuin minulla. Hänen mukaansa on täysin normaalia, ettei hän julkisilla paikoilla koske minuun juuri ollenkaan (ei käsikädessä kävelyä, ei edes pientä suukkoa tai kainalopaikkaa). Kotona saan aamu ja iltaPUSUN (siis pusun, ei suudelman) ja oikeita suudelmia saadessani tiedän aina mikä hänellä on mielessä...
Myöskään kehuja tai rakkauden tunnustuksia on turha odottaa. Jos hän jotain on kerran suhteemme alkuaikoina sanonut, on se kuulemma voimassa kunnes toisin kerrotaan... Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua arkea suhteessa? Mites muilla kyseisten asioiden laita?
Mieheni on 25 ja minä 21 vuotta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Valitettavasti monet ihmiset eivät ymmärrä, että parisuhdettakin pitää hoitaa jos haluaa sen kestävän hyvänä. Esim. päivittäiset huomionosoitukset ja hellät sanat tekevät ihan hyvää. Ajattelevatko he kenties, että kun se kumppani on kerran saatu, niin ei sitä enään tarvitse mielistellä, kaikki on itsestäänselvää.
Näin on minunkin vaimoni laita, häneltä loppui kaikenlaiset huomion- ja hellyydenosoitukset melko pian mentyämme yhteen. Nyt ei ole seksielämääkään ollut enään aikoihin. Itse kuitenkin jaksan vieläkin huomioida häntä sikäli mikäli hän mitään ottaa vastaan. Olemme 47 ja 45v. Jos jo noin nuorina ja vähän aikaa yhdessä olleena tuntee niin kuin tunnet niin paljon kokeneena hieman huolestuttaa. Olisikohan tarpeen jutella miehesi kanssa, jos hän vaikka oppisi ymmärtämään tuon suhteen hoidon merkityksen.
Todellakin tunnen olevani hänelle itsestään selvyys... Suhteemme alkuaikoina välillä jopa ylenpalttinen koskettelu ja hellittely sai minut ihastumaan mieheeni (Siis se oli yksi tekijöistä).
Pikku hiljaa kaikki tuo on hiipunut ja muuta syytä kuin aika en siihen keksi. Ja aikaa ei ole kulunut kuin vasta vaivaiset kaksi vuotta! En jaksaisi aina olla se joka "kerjää" kainaloon, pusuja ja halauksia. Eilenkin yritin kauppakeskuksessa ottaa häntä kädestä kiinni ja hän vain irroitti otteen. Sanoi sen näyttävän naurettavalta... Mieheni ei tajunnut, paljonko se minuun sattui vaan jatkoi matkaansa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Katsoin kaihoten muita pareja, jotka käsi kädessä kulkivat meitä vastaan. Tiedän, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita murehtia ja valittaa, mutta tuntui silti todella pahalta...
Yksin on suhdetta turhauttava hoitaa. Keskustelujen jälkeen hän selvästikin tsemppaa hetken (muutamia päiviä)mutta pian on kaikki taas ennallaan. En kuulemma voi vaatia häntä muuttumaan. Mutta voiko hän vaatia minua muuttumaan ja tyytymään siihen rakkauden määrään, jonka häneltä saan?
miltä tuntuu, jos kaiken saamansa hellyyden ja huomaavaisuuden joutuu toiselta "kerjäämään". Jos se hellyyden puute sinua hyvin paljon vaivaa ja uskot sen pitemmän päälle huonontavan suhdettanne, kannattaisikohan pysähtyä miettimään hetkeksi tulevaisuutta. Olet kuitenkin vielä nuori ja ilmeisesti lapsia ei ole.
Omassa suhteessani tämä asia alkoi vaivaamaan liian myöhään, lapset oli jo tehty ja lasten takia olen yrittänyt tyytyä siihen mitä on saatavilla.
Mielistely ei ole rakkautta eikä parisuhdetta tarvitse hoitaa. Ainakin minulla ja miehelläni menee ihan hyvin, vaikkemme ikinä ole "hoitaneet" parisuhdetta.
Itse olen huomannut, että toisen käyttäytymiseen voi vaikuttaa paljonkin (ainakin pitkällä tähtäimellä) huumorilla ja muuttamalla omaa toimintaa. Esimerkiksi minä olin se, joka enemmän kiehnäsi miehen kyljessä. Kaipasin hellyyttä. Aloin saada sitä lähes välittömästi enemmän sen jälkeen, kun taktisesti lopetin huomionosoitukset. No, en nyt väitä, että tuo välttämättä tehoaisi vaimoosi (olemme mieheni kanssa niin paljon nuorempiakin kuin te, 41 ja 43v ;D), mutta aina kannattaa kokeilla..
meilläkin. Mieheni ei ole edes lapsena tottunut 'tunteiden' näyttämiseen päinvastoin kun minä. Suhteen alussa sitä toki molemmat 'tsemppaa' vähän ylimäärästäkin. Jossain vaiheessa mieheni vähensi hellyyden osoituksia, joka haittasi minua. Sitten vähensin niitä puolestaan minäkin, jolloin mieheni havahtui ;) (Meillä muutenkin moni asia hoidetaan juuri mainitsemasi huumorin avulla...) En kuitenkaan itsekään pidä mistään 'minä rakastan sinua' -hokemisista tai 'kulta/rakas' -kutsunimistä. Silti halit aina välillä ohimennen sekä suukot silloin tällöin tuo mukavan olon.
voi ymmärtää monella tavalla, jo pelkkä iltasuukon antaminen voisi olla sitä suhteen hoitamista. Ihmisiä ja pareja on niin monenlaisia, toisilla suhde säilyy hyvänä läpi elämän ihan noin vaan, joillakin muilla se vaatii hieman panostusta.
totta. Yksi pätee yhdellä parilla, toinen toisella. Sen takia vähän vaikeeta antaa mitään yleispäteviä neuvojakaan ;)
Lisään vielä, että monet tuntuvat kaipaavan liitoltaan rutkasti ongelmia, riitoja ja erimielisyyksiä: Muuten suhde koetaan tylsäksi ;D.
normaalilta keski-ikäisten avioliitolta, mutta ikänne huomioon ottaen tuntuu hieman huolestuttavalta. Suhteen pitäisi roihuta suurella liekillä vielä tuossa vaiheessa. Olettekohan sittenkään oikeat toisillenne?
Voihan toki olla myös, että olet miehesi mielestä niin kiihottava, että hillitäkseen itsensä hän pysyttelee vähän viileänä julkisilla paikoilla yms.
Minunkin mielestä suhdettamme voisi kuvailla juuri mainitsemallasi kahden keski-ikäisen (toisiinsa kyllästyneen?) ihmisen avioliitolla! Kun olen yrittänyt puhua asiasta, mieheni vain toteaa, ettei hellyyden osoitukset yms ole hänelle niin tärkeitä kuin minulle... Hänen mielestään suhteemme on lähes täydellinen juuri tälläisenä.
Rakastan miestäni ja olen sitoutunut häneen (ja hän minuun). Suhteemme on mielestäni muuten kaikin puolin hyvällä mallilla. Luotamme toisiimme, meillä on omia/yhteisiä ystäviä ja harrastuksia, ajatusmaailmamme ovat suurelta osin samanlaisia ja osaamme nauraa yhdessä. Tiedän, että voin aina luottaa hänen vakaaseen turvalliseen olkapäähänsä. Seksimme on kiihkeää ja nautimme siitä molemmat, tosin siinäkin mieheni tarpeet ovat vähäisemmät kuin omani.
Mutta... Kaikki tämä osoitetun ja ääneen sanotun rakkauden puute huutaa sisälläni päivä päivältä kovempaa. Enkä oikein tiedä, mihin se voi vielä johtaa.
Siis yhdessä vasta runsaat 2 vuotta ja jo tuolla tolalla asiat ovat. Kihloissakin jo olette. Eikai asunto ole yhteinen? Eikai?
Kyllä ne huomionosoitukset kuuluvat arkeenkin. Arki ei ole sitä, että ollaan kuin mykät kämppikset.
"Jos hän jotain on kerran suhteemme alkuaikoina sanonut, on se kuulemma voimassa kunnes toisin kerrotaan... Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua arkea suhteessa?"
-Ei tuo ole arkea! Kuulostaa siltä, että miehesi on ihan dorka!
Meillä on aivan sama juttu. Olemme jo yli nelikymppisiä, mutta olleet yhdessä vasta 5 vuotta.
Tuntuu kun mieheni olisi muuttunut häiden jälkeen. Mahtaako hän olla niin kiero, että nyt olen loukussa ei tarvii helliä enää. Jotenkin tuntuu, että olen äidinkorvike. Seksikin on hiipunut.
Mutta meillä on vielä pahempi ongelma kuin sulla, meillä ei saa puhua tunteistaan. Ei puhuta muusta kuin työasioista, mitä tehdään ruokaa, ja mies kehuu kuinka hyvä hän on töissään. Joskus, todella hyvin harvoin, on ihana päivä jolloin hän on hyväntuulinen, kantaa kauppakassit, koskee minuun ja juttelee asioista 8o(.
Ollaanko sitä tässä vai ei, se on ajan kysymys. Miehet huomatkaa tuo ajoissa, sillä yks kaunis päivä vaimonne ilmoittaa saaneensa tarpeeksi ja lähtee meneen.
Välillä oikein itsekin pelästyn kun mietin, saisinko joltain samat hyvät asiat kuin nykyiseltä mieheltäni ja silti vielä hellyyttä ja kosketuksia yms kaupan päälle... Onkohan tälläistä unelmamiestä olemassakaan? Toistaiseksi olen kuitenkin yrittänyt tulla toimeen sillä mitä saan ja iloita siitä. Onhan meillä kuitenkin asiat useimpien mittapuiden mukaan hyvin...
olen itse vasta 17v ja poikaystäväni 19v. olemme seurustelleet jo vajaat 2½ vuotta ja suunnittelemme ahkerasti muuttoa yhteen samaan opiskelukämppään.
Meillä on kuitenkin samoja ongelmia kuin sinulla tai siis minulle se on ongelma. Mieheni ei enää suutele minua juuri koskaan. ei edes seksin aikana. Antaa vain pikku pusuja mikä on pitemmän päälle hyvin ärsyttävää. tuntuu kuin rakastelukin olisi hänelle enää vain velvollisuus mikä TÄYTYY suoritta pari kertaa viikossa. Tämä tuntuu hyvin ikävältä. Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta mutta hänelle se on vain mitätön pikku asia johon ei muka pitäisi puuttua. yleensäkään hän ei suostu keskustelemaan suhteestamme ja hermostuu heti jos otan asian puheeksi. Onko käikki miehet parisuhteessä tällaisia? haluaisin todella tietää! olisiko kellään antaa minkäänlaisia neuvoja? Rakastan miestäni hyvin paljon enkä haluaisi tällaisen asian pilata suhdettamme.
Arki tulee aina suhteessa vastaan joskus, mutta miksi jo näin pian?? eikö arjen pitäisi kuitenkin olla mukavaa yhdessäeloa vaikkakin välillä tylsää eikä läheisyyden puutetta??
jep. miehet ovat erikoisia... ota omasi tiukkaan puhutteluun. sanot miltä tuntuu ja pyydä kirjallinen vastaus, että hänelle jää aikaa pohtia sanojasi. kyllästyin omaani turvalliseen, tasaiseen ja kolhoon kohteluun. lähdin ja paskaltahan se tuntuu, mutta minä en voinut kylmettää tunteitani ja kerjätä hellyyttä. Kun suhteessa mennnään tuolle tasolle niin että se toista ottaa nuppiin niin ei se ole hyvä suhde ei vaikka niin uskotteleekin itselleen. Minä haluan miehen rinnalleni en veljeä tai kämppistä. meistä jokainen kantaa mukanaan parisuhteen mallia ja siulla ja kundillasi tuo malli eroaa toisistaan täysin. tajusin sen omalla kohdallani ettei ex-mieheni osannut muunlaista suhdetta ylläpitää. Hänestäkin kaikki julkinen hyvänäpito oli lähinnä ärsyttävää. no minusta parin on käyttäydyttävä kuin pari. voimia siulle
ei milloinkaan tulekaan, jos valintasi on oikea.
Se "arki" on pettyneiden propagandaa.
Oikeasta suhteesta saa kaiken mitä haluaakin. Molemmat.
Ei muuta tällä kertaa...
Nainen45 ilmaisi mielestäni ihannetilanteen johon kannattaa ihan varmasti pyrkiä.
Neljäkymppisenä elämää nähneenä miehenä sanoisin että miehesi kommentit ovat luultavasti merkki siitä ettei hän tunne enää oikeanlaista parisuhde kemiaa välillänne, (luultavasti ei ole edes "oikeasti" rakastunut) mutta on tyytyväinen yhdessäoloonne koska se on kuitenkin mukavaa ja helppoa. Mies pystyy jatkamaan tuota vaikka kuinka pitkään.
Veikkaan että parin vuoden päästä teillä ei ole enää noita aamu ja iltapusujakaan ellet erityisesti niitä vaadi.
Ihan kuin omasta elämästään lukisi! Saan vaivaiset pari pusua päivässä jotka joudun "kerjäämään". En enää tiedä millä saisin miehen tajuamaan että tarvitsen ENEMMÄN.
Olemme nuoria ja seurustelleet vasta 7kk...