Siskot lohduttakaa. Miten voi olla mahdollista, että tämmönen omastakin mielestään ihan nätti ja fiksu tyttö on saanut osakseen sadan vuoden yksinäisyyden? Baarissa ei tapahdu mitään, kun en kuitenkaan mikään jakorasia ole ja kukaan ei tunnu hakevan sieltä muuta kun pillua. Mulla on mielestäni ihan hauskat jutut ja ilonen elämänasenne, omakehusta vois päätellä jotain itsevarmuudestakin, mutta jossakin nyt mättää. Kai tämmösiä luonnonoikkuja on muuallakin? Alkaa se itsetuntokin pikkuhiljaa rapista...
Kiva ja kaunis; sinkku??
wtfck
313523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Komea ja fiksu kaveri. YKSIN..
Et sanonut vielä mitään kriteereistäsi miehen suhteen... Tarkkaappa peiliä, saako monikin mies rukkasia ja millä perusteella? - okei, seksin kinuajat hylätään. Ihan ok kriteeri jos haluaa epä-sinkkuuntua....
Entä ketkä muut vedetään vessanpöntöstä alas?
ei oo kauheen tiukat. Vonkaajilla ei siis toivoakaan, mutta muita en muista edes kohdanneeni. Ne jotka ovat joissain muissakin aikeissa lähestyneet (kauan sitten) ovat osoittautuneet tutustumisen myötä tylsiksi ja epävarmoiksi, suorastaan noloiksi tapauksiksi. Eli etsin kaltaistani: hauskaa ja itsensä löytänyttä ihmistä, jolla on muutakin sanottavaa kuin "sä olet kaunis ja fiksu ja mä en oo sun arvonen ja jos sä jätät mut mä alan itkeä."
"etsin kaltaistani: hauskaa ja itsensä löytänyttä ihmistä"
Itsensä löytäneen löytäminen... Okei. Ymmärrän nyt miksi tuntuu olevan niin vaikeaa :)
Baarissa on ihmisiä jotka juovat alkoholia. Alkoholi valitettavasti tuhoaa noita aivojen viejähaarakkeita jotka ovat - kas kas - kehittyviä ajatuksia. Kehittyvät ajatukset kypsyessään ja koittaessaan muodostavat lopulta ihmiselle kuvan asioista - ja myös itsestään. Joten; baariskenestä löydät vain niitä jotka yrittää ottaa ensiaskeltaan ja sitten kaatuu takas lähtöruutuun etanoli-immersiossaan.
Tai vaihtoehtoisesti juuri noita ulkoa iskukaavat opetelleita limoja joiden toiminta perustuu tiettyjen naistyyppien kullinkipeydelle ja sitä kautta avautuville "saalistus" voitoille.
Mitä ihmettä sinä baarissa teet? :)
...
ps. En ole koskaan tavannut hauskaa naista. Huumorintajuisia kyllä... mutta en hauskaa. Tiedän ettei kukko käskien laula mutta... voisitko vähän demota... :D
Lähinnä sitä tarkotinkin että on huumorintajua.
Mutta: Oltiin kaverin kanssa leffassa ja syötiin popcornia. Sitten sanoin ihan vahingossa ajattelematta edes mitä sanon "cockporn". Hauskuus on kuulijan aivoissa.
"No en mä mikään standup-koomikko ole"
Kuka sanoi, että täytyisi olla? Älä yritä käyttää ääripään esimerkkejä päästäksesi karkuun tuon toisen kirjoittajan hyvää kysymystä. Miksi te naiset tosiaan olette niin vitun tosikkoja, ettette osaa naurattaa ja viihdyttää miestä? Naisen täytyy saada minutkin nauramaan. Aivan kuten minulle ei riitä, että naisella on rinnat, minulle ei myöskään riitä, että nainen on huumorintajuinen. Huumorintajuisia naisia on noin 13 tusinassa. Hauskoja naisia taas on noin 1 tuhannesta. Revipä siitä, pikku-prinsessa. :)
Vaikken nyt siskoksi lukeudu, niin kerron silti. Samalla linjalla ollaan, pidän itseäni sangen kelvollisena seuramiehenä ja ei peilikuva pelota. Ja aina aika-ajoin saa kuulla sitä samaa "miten SÄ voit olla vielä vapaana??" höpötystä. Onko tosiaan oikeasti niin, että sulla ei ole mitään toimintaa baarissakaan? Siis jotain muuta kuin pesän monkuajia? Ehkä sua sitten pidetään semmoisten pesää vonkaamattomien miesten silmissä varatulta? Usein näet kivat ja kauniit ovat joko varattuja tai valehtelijoita (ja pinppimaakareita ei sinänsä varaustilanteet kiinnosta). Joo - totta kai pitää sitä ensin tulla varatuksi ja olla siis sinkkuna, mutta osuuko semmoisia kuinka usein kohdalle? Ei.
Ehkä sun on sit itse ruvettava aloitteelliseksi sopivan miesotuksen nähtyäsi.
Mitenkähän sit näitä potentiaaleja lähestyisin? Pelkään et musta paistaa läpi sellanen yli-innokkuus. Ja joskus tuntuu et miehet pelkää mua. Tai sitten halveksuu.
Lähetä vaikka meili mulle ;)
Nojoo, ihan vaan lähestymällä. Rohkeasti puhumaan jne. Yli-innokkuus ei sillä itsessään paista läpi. Jos taas jutut ovat yli-innokkaita, niin se on sitten toinen juttu. Hyvin harva mies lukee rivien välejä - joten jos et ensimmäisenä ehdottele ja tavallaan painosta omalla seurallasi niin tuskin onnistut saamaan yli-innokkaan kuvan. Toki miehet häkeltyy lähes aina kun heitä lähestytään, mutta ei se välttämättä ole paha asia. Tuskin halveksuvat kuitenkaan - ellet yritä uida välittömästi housuihin ja siihen et ainakaan aloitustekstis mukaan vaikuta sortuvan.
" Pelkään et musta paistaa läpi sellanen yli-innokkuus. Ja joskus tuntuu et miehet pelkää mua."
Mä olisin ainakin ensinnäkin otettu ja toisekseen... koska mulla on jokseenkin harkintakykyä - niin yksinkertaisesti pakottaisin, kehoittaisin, neuvoisin ja laittaisin sut vähän hidastaan jos sä oot hemmetin yli-innokas... Mutta en torjuisi, missään nimessä. Pelätä nyt en osaisi ellet kanna mukanasi teräaseita tms joiden kanssa kaivat keskustelukumppanista mielipiteitä esiin... konkreettisesti tai uhkailemalla...
Mä tunnistan susta paljon itseäni, millainen mä olin itse jonkin verran nuorempana. Kiinnostava tapaus... :)
Tämä vanha neuvo: kavereitten kaverit, kavereitten poikakavereitten kaverit... Jos olet hyvä tyyppi niin voisi kuvitella että varmasti löytyisi "suosittelijoita". Missä seurassa sinä siellä baarissa käyt? Isommalla porukalla yhdessä liikkeelle tai jotain bileitä tms.. Mulla ainakin tämä on se oikeastaan ainoa järkevä keino tavata ihmisiä, kun ventovieraiden kanssa ei tee mieli tehdä tuttavuutta ja työskentelenkin yksin.
Älä lannistu!
"Sadan vuoden" yksinäisyys täälläkin, ikää yli 40 v, tyylikäs, sporttilady, jolla menestystä takana jo riittämiin, mutta ei vaan nappaa....
Että on aidosti hirveän hyvä saalis, niin se jo kertoo aika paljon ajattelijan sielunmaisemasta.
saisi ajatella itsestään positiivisesti? Itsevarmaa naistahan kovasti peräänkuulutetaan jos oikein olen ymmärtänyt. Ei se silti tarkota sitä että kuuluttaisi koko ajan kylillä kuinka hyvä on, vaan TIETÄÄ kuinka hyvä on.
teekään kuin joka saatanan keskustelussa ja viestissä oli aiheena sitten ruoan alv, Suomen NATO-jäsenyys tai jalkapallon MM-kisat, niin aina ja joka paikassa, te jaksatte tunkea sen yhden maagisen lauseenne joka paikkaan ja sehän kuuluu:
"Olen ihan kaunis nainen vaikka itse sanonkin"
Jotkut naiset lisäävät tuohon lauseeseen vielä että "käännän miesten päitä minne ikinä menenkin".
Usein esim. keskusteltaessa miehen haluttomuudesta nainen kirjoittaa, että hänen miehensä ei enää halua seksiä ja sitten huutaa perään, että "VAIKKA OLENKIN TODELLA SEKSIKÄS JA HALUTTAVA JA IHANA JA KAIKKI MIEHET HALUAISIVAT NUSSIA MINUA MUTTA EI OMA MIEHENI MIKÄ HÄNTÄ VAIVAA ONKO HÄN HOMO!?"
Joo se on vai kumma juttu kun omaan alkaa jossain vaiheessa kyllästy (seksiin) ei muuten. Mutta ruoho on aidan takana vihreämpää ja jostain sitä virtaa vai tulee ku pää kääntyy vieraan perään.
Ja niin mun mielestä pitää tehdäkin. Toki on aina niitä joille semmoinen käytös ei sitten sovi vaan pitäisi olla auliisti ajattelemassa kaikista muista kaikkea hyvää ja litistää itsensä maan rakoon. Ja samaiset tyypit sitten voivottelee aina että miksi juuri heitä poljetaan.
Kaikkia ei tietenkään voi (eikä pidä) miellyttää, mutta itsevarmat saavat useammin sen kriittisen palautteen kun ne jotka eivät sitten tuotakaan juttua pysty/kehtaa tunnustaa julkisesti.
Tota muuten harrastaa miehet ihan yhtä lailla. Ihmetellään että vaikka on komeaksi kehuttu niin ei kelpaa. Tässäkin yksi esimerkki muutaman ketjun takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000030421858&view_mode=threaded
Monesti on jopa syytelty naisia siitä kun naista ei kiinnosta miehen ulkonäkö.
Ehkä jotkut naiset todistelevat kauneuttaan koska olettavat sen olevan miehille kovin oleellinen asia, jota se onkin, vai onko?
Nätti ulkonäkö ja "hauskat jutut" takaavat sinulle parisuhteen?
on olettanut, ehkä nuorena jäänyt vaan sellainen kuvitelma päähän. Mutta jos mä olisin mies, niin arvostaisin kyllä naisessa sitä, että osaa ja on saanut elämässään paljon aikaiseksi ja on vielä katseenkestävä.
Voihan noita asioita arvostaa, mutta ei niihin vielä ihastuta. En ainakaan minä.
Mitä muuta vielä voi olla kuin huumorintajuinen, fiksu, filmaattinen ja lämminsydäminen?
Vastata, että siihen tarvitaan paljon muutakin kuin "yleisesti hyväksyttyjä" ja yleisesti "positiivisia" ominaisuuksia. Ihmiset kun voivat ihastua mihin tahansa.
Jos minun vastaani tulee joku sellainen, joka on niin perkeleen hyvä ja kaunis ja saavuttanut vaikka mitä jne niin se ei herätä kiinostusta.
Teräsmieskin on kaikista supersankareista tylsin, koska se on joka tavalla hyvä.
Se, kehen ihastun saattaa omata paljonkin epätäydellisyyksiä, mutta ei tietenkään pakosti.
En ihastu toisen saavutuksiin, vaan vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Siihen miten keskinäinen kommunikaatio toimii jne. En edes osaa, vaikka haluaisinkin, sanoa millainen nainen olisi minusta kiinnostava. Sen verran erilaisia useat eri ihastukseni ovat olleet.
Mutta lienee yksi seikka, joka on ollut yhteinen kaikissa tapauksissa. Ihmiset keneen olen ihastunut ovat jokainen sellaisia, kenen seurassa ei tarvitse jännittää, sellaisia ketkä antavat ihmisten olla sellaisia kuin ovat.
Tietysti moni katsoo olevansa sellainen, mutta äärimmäisen harva oikesti on.
On nimittäin niin, että vaikkei suoraan sanoisi vaatimuksia toiselle tai ei suoraan edes vihjaile siitä millaista haluaa, niin sen pystyy lukemaan monella eri tavalla ihmisestä. Esimerkiksi se, että puhuu hirveän jyrkästi ja arvottavasti muista ihmisistä tai se, että omalla käytöksellään tuo julki että itse tavoittelee koko ajan täydellisyyttä, on karkottavaa. Tarkoitan siis jos olemus viestii tiettyä henkistä elämän arvoasteikkoa. Että pitää täyttää kaikenlaisia raameja ollakseen täydellinen tai kelvatakseen muille.
Mahtavimmat ihmiset maan päällä ovat niitä, jotka pystyvät ihan aidosti hyväksymään erilaisuuden ja ihmisten puutteet. Siis sekä teoriassa, että käytännössä.
Kukaan ei halua suhteeseen, jossa pitää koko ajan täyttää jotain tiettyjä vaatimuksia tai suunnitelmia. Parisuhteen pitää olla paikka, jossa ihminen saa olla kuin on ja kokea olevansa hyvä ja hyväksytty.
Se, että puhut itsestäsi niin, mitä kutsut "itsevarmuudeksi", tarkoittaa minulle tiettyä tarvetta todistaa olevansa muihin verrattuna jotain. Ja jos itsellä on tarve todistaa olla jotain, niin silloin oletus on että hän haluaa myös että hänen miesystäväehdokkaansakin pitäisi todistaa olevansa jotain, vähintään "hänen arvoisensa".
No tietenkin herää kysymys, että eikö toiselta sitten saa vaatia mitään? Tai pitäisikö kaikki hyväksyä ja ottaa ensimmäinen tarjokas?
No ei tietenkään pidä.
Mutta se, että alkaa aidosti pitämään ihmisistä, kaikenlaisista ihmisistä, auttaa löytämään myös sen, joka on paras itsellesi. Muut voivat olla ystäviä tai muuten vaan voit ajatella heitä elämääsi rikastuttavina henkilöinä.
Törkimyksiä ei tietenkään tarvitse sietää.
Terv. sama kirjoittaja.
juuri noinhan se menee. Se on niin helppoa, kun sen oivaltaa. Ihminen ei ole sama kuin kliininen ominaisuuksien luettelo. Epätäydellinen ihminen voi päihittää muodollisesti täydellisen siinä vaiheessa, kun katsoo toista silmiin ja löytää hänestä avoimen uteliaan ja oikean ihmisen.
Juuri viat minuakin ovat kiehtoneet. Se, mikä työntää luotaan on sieluttomuus, omien mielipiteiden puute ja liika yrittäminen.
pitäis olla olemassa ;)
Ehkäpä sä kiinnostut vain tietyntyyppisistä miehistä ja näyttää ettei baarit ainakaan ole sulle niitä oikeita paikkoja. Mieshän voi löytyä yllättäen ihan jokapäiväisestä elämästä. Paikkoja riittää, eikä mikään estä sua menemästä juttelemaan jonkun miekkosen kanssa.
helpommin kuin meille miehille.
Mikä siinä sitten on niin vaikeeta teillä? Oisitte vaan ees joskus hiukan vähemmän humalassa.. Siitä muuten et jokapäiväisestä elämästä vois löytää. Elämäntilanne on sellanen ettei miehiä ole ympärillä, ei työkavereina tai harrastuksissa. Siksi joudun minäkin baariin menemään. Mutta en siis vaan miesjahtin; tykkään tanssia.
Huonompi juttu tietty sulle. Baarissa kun on se alkoholi aina vahvasti mukana kuvioissa. Toiset juo vähemmän ja toiset taas enemmän ja loput vetää överiksi.
Eikä ne muutkaan paikat harrastuksiin ja työpaikkaan lopu. Puistonpenkki, bussinpenkki, bändin keikka, kesäfestarit, netti, tavaratalot/kaupat, tapahtumat, museot, kirjasto... Se tietty vaatii sulta enemmän rohkeutta mennä jutustelemaan jonkun miehen kanssa. Kokeile nyt ensin vaikka treffi-ilmoitusta tai chattiä.
..paitsi seksisuhteita.