Avovaimo valittaa yleensä muiden aikana yhtäkkisellä purkauksilla kotiolojaan ettei ukko tee mitään kotihommia. Valittaa että tuntee itsensä yksinhuoltajaksi, ja kun sitten kotitöissä koitan auttaa niin sanoo että selviää yksin tai jos kysyn tarkentavia ohjeita esim. erikoisen (mun mielestä) ruuan laitoon on vastaus tylysti kato keittokirjasta, no tollai loppui mun kokkausyritykset vähäksi aikaa.
Seuraava ongelmakohta oli pyykinpesu, kysyin millä lämpötilalla tuo erikoisten vaatteiden pesu tehdään, tyly vastaus että samalla lämpötilalla kuten ennenkin. Siihen loppui pyykinpesukin.
Tarvittaessa osaa kyllä olla todella hurmaavakeskustelija (jopa verrattuna kouluttetuihin tuttuihin opettajiinkin jotka ovat tottuneet keskusteluihin)seurassa, on pidetty ja kehuttu ulosanti työssä pitämissään puheasioissa ja koulutuksissa. Joten pyysin että käytä tota asiallista tyyyliä omissa keskusteluissasi minun kanssa mutta älä tuota liiankin tutuksi tullutta "tyly-tyyliä" mua kohtaan joka asiassa niin että vähättelee vastauksillaan. Pyysin että kiireisen työn aiheuttaman stressin takia antaisi edes perheen kanssa olla huolehtimatta asioista ja sanomisista. En halua huolehtia mitä se vastaa ihan small-talk kysymykssiinkin ja laukoo kun en voi ihan erakkonakaan olla hänen seurassaan. Vastasi kritiikkiini ja pyyntööni niin että että "puhetyylinsä kullakin" ja vastasin että en vaadi muuta kuin että puhuisi mulle huomioiden toisen tunteet ja että on myös kestokykynsä kullakin.
Olen aikonut tehdä kotitöitä enemmän (tsto gallupin mukaan jopa teen enemmän kuin keskivertomies) ja kiitoksena on naljailu tms. maininnalla että hän puhuu mitää haluu ja kun pyysin että tee se kiukuttelu jos on pakko tehdä sitä niin kahdenkesken , ei koskaan muiden aikana, pyysin kritiikkiä kahdenkesken, ei kuulemma ole mitään kerrottavaa kahden kesken.
Vähättely on pahinta tuttujen kesken, esim. sanoi sukulaisten kuullen (selvinpäin) että hän tuntee yksinhuoltajana olon hyvin ja kun ihmettelin siinä mistä tämä tunne tuli niin oli keskustelun tiimoilta tullut mieleen somalimiesten perhetöistä, tähän vertasi ja sanoi yksinhuoltajana olevansa meidän perheessä. Se sattui kun isyyden riisti multa suvun ja lasten kuulleen. Pyysin että kahden kesken ratkotaan näitä, ei auttanut kun purkaus jatkui ja silloin lähdin vetää tilanteesta.
Hän myös aikanaan teki salaa yksin e-pillerien käytön lopetuspäätöksen ja kun ilmoitti tosta vaan ohimennen että meille lapsi on tulossa olin tosi onnellinen ja ensi alkuun yllättynyt! Kysyin onnen huumassa leikillään mikä meni ehkäisyssa pieleen, kertoi hän tyynesti että hän lopetti pillerit jo yli 6kk sitten syömästä.
Heti suhteen alussa sovimme että isoista jutuista sovitaan yhdessä eneen päätöksiä, ainakin luulin niin. Tää jupakka kuulemma ei saisi vaivata enää mua, oli hänen kommentti. En ole tähän mennessä saanut vastausta (lapsi jo koulussa miksi teki päätöksen yksin ja perustelematta mitenkään tätä!) miksi teki päätöksen yksin. silti rakastan tietenkin lasta mutta tuo jäi vaivaamaan.
Olen pitäänyt perhettä tukisatamana missä voi olla varautumatta ja keskustellen myös aroista tunne jne asioista, sitä ei todellakaan ole tuollainen käytös ja kaikkien asioiden salailu.
Otan viimeistään tammikuussa aikalisän tähän suhteeseen ja mietin omalla taholla jatkoa, näin ei homma jatku sen kerroin että muutos tultava ja pian. Yli kuukausi sitten sovittiin ongelma-asioista että keskustellaan paikkoin kun vedin tiukille että haluaako jatkaa vai ei? Lupasi itkien että haluaa jatkaa ja kun pillastuin niin sanoin että tuo sexi on kans ihan syvältä ja hän lupasi mm. tehdä aloitteen sexiin joskus muttei ole tehnyt mitään asian eteen. Nyt saa "tunteella melkein raiskaus" anoa sexiä ja jumalauta yöpaitaa pitää päällä pimeässä kun sexiä harrastamme, ei voi ottaa sitä pois kun tulee kylmä, ihmettelin että onko myös kesällä kylmä? Se vaivaa kun saa painaa sitä (kas kun ei toppatakki) ja anellen kysellä kävisikö sille sexi illalla, katotaan on vakiovastaus.
Seuraava ongelmakohta oli pyykinpesu, kysyin millä lämpötilalla tuo erikoisten vaatteiden pesu tehdään, tyly vastaus että samalla lämpötilalla kuten ennenkin. Siihen loppui pyykinpesukin.
Tarvittaessa osaa kyllä olla todella hurmaavakeskustelija (jopa verrattuna kouluttetuihin tuttuihin opettajiinkin jotka ovat tottuneet keskusteluihin)seurassa, on pidetty ja kehuttu ulosanti työssä pitämissään puheasioissa ja koulutuksissa. Joten pyysin että käytä tota asiallista tyyyliä omissa keskusteluissasi minun kanssa mutta älä tuota liiankin tutuksi tullutta "tyly-tyyliä" mua kohtaan joka asiassa niin että vähättelee vastauksillaan. Pyysin että kiireisen työn aiheuttaman stressin takia antaisi edes perheen kanssa olla huolehtimatta asioista ja sanomisista. En halua huolehtia mitä se vastaa ihan small-talk kysymykssiinkin ja laukoo kun en voi ihan erakkonakaan olla hänen seurassaan. Vastasi kritiikkiini ja pyyntööni niin että että "puhetyylinsä kullakin" ja vastasin että en vaadi muuta kuin että puhuisi mulle huomioiden toisen tunteet ja että on myös kestokykynsä kullakin.
Olen aikonut tehdä kotitöitä enemmän (tsto gallupin mukaan jopa teen enemmän kuin keskivertomies) ja kiitoksena on naljailu tms. maininnalla että hän puhuu mitää haluu ja kun pyysin että tee se kiukuttelu jos on pakko tehdä sitä niin kahdenkesken , ei koskaan muiden aikana, pyysin kritiikkiä kahdenkesken, ei kuulemma ole mitään kerrottavaa kahden kesken.
Vähättely on pahinta tuttujen kesken, esim. sanoi sukulaisten kuullen (selvinpäin) että hän tuntee yksinhuoltajana olon hyvin ja kun ihmettelin siinä mistä tämä tunne tuli niin oli keskustelun tiimoilta tullut mieleen somalimiesten perhetöistä, tähän vertasi ja sanoi yksinhuoltajana olevansa meidän perheessä. Se sattui kun isyyden riisti multa suvun ja lasten kuulleen. Pyysin että kahden kesken ratkotaan näitä, ei auttanut kun purkaus jatkui ja silloin lähdin vetää tilanteesta.
Hän myös aikanaan teki salaa yksin e-pillerien käytön lopetuspäätöksen ja kun ilmoitti tosta vaan ohimennen että meille lapsi on tulossa olin tosi onnellinen ja ensi alkuun yllättynyt! Kysyin onnen huumassa leikillään mikä meni ehkäisyssa pieleen, kertoi hän tyynesti että hän lopetti pillerit jo yli 6kk sitten syömästä.
Heti suhteen alussa sovimme että isoista jutuista sovitaan yhdessä eneen päätöksiä, ainakin luulin niin. Tää jupakka kuulemma ei saisi vaivata enää mua, oli hänen kommentti. En ole tähän mennessä saanut vastausta (lapsi jo koulussa miksi teki päätöksen yksin ja perustelematta mitenkään tätä!) miksi teki päätöksen yksin. silti rakastan tietenkin lasta mutta tuo jäi vaivaamaan.
Olen pitäänyt perhettä tukisatamana missä voi olla varautumatta ja keskustellen myös aroista tunne jne asioista, sitä ei todellakaan ole tuollainen käytös ja kaikkien asioiden salailu.
Otan viimeistään tammikuussa aikalisän tähän suhteeseen ja mietin omalla taholla jatkoa, näin ei homma jatku sen kerroin että muutos tultava ja pian. Yli kuukausi sitten sovittiin ongelma-asioista että keskustellaan paikkoin kun vedin tiukille että haluaako jatkaa vai ei? Lupasi itkien että haluaa jatkaa ja kun pillastuin niin sanoin että tuo sexi on kans ihan syvältä ja hän lupasi mm. tehdä aloitteen sexiin joskus muttei ole tehnyt mitään asian eteen. Nyt saa "tunteella melkein raiskaus" anoa sexiä ja jumalauta yöpaitaa pitää päällä pimeässä kun sexiä harrastamme, ei voi ottaa sitä pois kun tulee kylmä, ihmettelin että onko myös kesällä kylmä? Se vaivaa kun saa painaa sitä (kas kun ei toppatakki) ja anellen kysellä kävisikö sille sexi illalla, katotaan on vakiovastaus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
, että ei sinun tarvitse sietää vaimosi käytöstä. Vaimollasi voi olla ongelmia, mutta ko. käytös ei hänen ongelmiaan ratkaise.
...tarvi kestää tuollaista. Ei ole terveellä pohjalla juttunne. Hänellä on jokin ongelma, vika ei ole sinussa. Oletko kysynyt suoraan onko kaikki hyvin? Älä jää saman katon alle ihmisen kanssa joka haluaa elää näköjään yksin, muttei uskalla aloittaa sitä. Sinulla oikeus onneen ja rakkauteen.... Kadut jos jäät sinne tavanvuoksi. Mene, koe, tunne ja rakasta. Jätä vaimosi, teet oikein.
No, meillä kävi joskus pillereiden syönnin kanssa toisin päin. Ei sekään hauskalta tuntunut.
Olisi tietysti mukava kuulla toisenkin osapuolen tarina, mutta näin kuultuna kuulostaa, että onpa oikea noita elämänkumppaninasi. Itse (naisena) tietysti piikittelen miesystävääni, mutta teen asian kuitenkin kahden kesken, enkä todellakaan nolaisi häntä sukulaistensa kuullen.
Naisellasi ei tunnu kärsivällisyys riittävän tietyissä asioissa, voisi tietysti ystävällisesti neuvoa pyykinpesussa jne, jos toinen ei todellakaan hallitse asioita. Sama kun sanoisit naisellesi, että vaihda auton öljysuodatin, ja kun kysyy neuvoa, vastauksena "no kato kirjasta!".
Melko raivokasta vähättelyä tuntuu hän harrastavan. Löytyisikö hänen taustastaan (perhe jne) jotain, joka voisi selittää tuon pyrkimyksen olla niskan päällä ja hallita tilanteita, tekeytymällä liian itsenäiseksi?
Ja todellakaan itselleni ei tulisi mieleen lopettaa ehkäisyn käyttöä kertomatta siitä ensin toiselle osapuolelle. Varmasti lapsi on rakas, mutta mitä hän olisi tehnyt, jos olisit sanonut, että et halua mitään lasta tähän väliin?
Onnistuisiko asia yhtään paremmin, jos kirjoittaisit vaikka kirjeen, jossa kertoisit, miten hän on sinua loukannut, ja että tilanne on menossa sen verran solmuun, eli jos ei asiat parane, sinä lähdet, ellet lopullisesti, niin ainakin joksikin aikaa...
Toivottavasti saisit edes jotain irti tästä kirjainten sotkusta, ja onnea elämällesi! :)
jatkoa ekaan viestiini: Yritetty on saada keskustelua aikaiseksi, kaikilla tavoilla mitä keksin: tein jopa listan missä on omat toiveet, lupaukset kotitöiden avulla auttaa jne ja toisen samanlaisen listan mihin hän voi laitela toiveit, lupauksia jne, mitään ei ole listalle ilmestynyt oman täyttämiseni jälken yli 5 viikkoon vaikka sovittiin silloin että listan täyttö on tärkeä jos ei halua näistä asioista puhua. Asiaa selvittäesäni kyselin että jos listaan ei tule mitään tekstiä niin onko jotain syytä, ei kehtaa, ei halua tai ei ole mitään asioita, vastaus tuli tyyliin että ei ole mitään asiaa siihen laittaa.
Sanoin nyt että kulissi ja alistushommaan en enää ala. Muutin romut pariksi päiväksi muualle ja annoin miettimisaikaa josko haluaisi nyt lopulta mennä ammattilaisen luo, deathline on pari päivää. Uskon että ei vastaa mitään joten tuo ero on mulle ainakin helpotus ehkä lopultakin...Ja tuota ennakkokäsitystä vahvisti se kun lapset sanoivat mulle että iskä pimahti, kysyin että mistätuo oikein tuli niin äiti sanoi niin, jumalauta ei edes niitä sanojaan viittinyt muotoilla 4-vuotiaan ajatusmaailmaan sopivammaksi muodoksi. Elä nyt sitten tollaisen kanssa...Tähänkö stoppasi 20v suhde...
Nyt on viimeinen viikko tätä paskaa menossa, jos ei iltaan mennessä ole vastannut pyyntööni mennä yhdessä tai erikseen parisuhdeterapiaan on homma finaalissa...
Thanks for support ja muistakaa sanoa joskus sydänkullinnne että välitätte!!!
THE END, Elvis has left the building...
Voi harmi. Toivottavasti toinen osapuoli tajuaa, mikä on naisiaan. Törkeätä vetää lapset tuolla tavalla mukaan, mustamaalata isää..
Toivotan parempaa onnea tulevaan elämään, toivottavasti saat tavata lapsiasi ilman älyttömiä riitoja ja tappeluja, ja saat muutenkin asiat kuntoon!
Ratkaisun avain on se että en enää ala "itsenäisen yksinhuoltajan kynnysmatoksi", johtamisen perusohjeen mukaan valta kuuluu ottaa ja sen teen jos jään jostain mielenhäiriöstä kulissiin vielä kiinni roikkumaan.
Tällöin jatkossa se marttyyri saa hoitaa akkojen työt eli kotityöt (kun kerran ei jaksa neuvoa asiallisesti niin sitten tekee itse) ja minä miestentyöt eli hoidan talon- ja autonkunnostukset. Kun naputus alkaa en jää siihen korvaani enää lotkauttamaan mäkätyksille, lähden muualle ja kysyn kun tilanne ei ole enää päällä että tunnetko sanonnan että sitä mitä tilaa sitä myös saa? Ken yksinhuoltajamartyyriksi alkaa sen myös kestäköön. Juputuksesta ei hyvää seuraa kun sitä tekee pitkään, kamelinselkä viimein katkeaa siitä viimeisestä tikusta, kestokyky menee ylitse...
Itsellä äsken puhuttu jo "kaukosuhde" valmiiksi, sen naisen sylistä saan läheisyyden ja kuuntelun sekä puhumisen ja tietenkin seksin ilman pakollista anelua ja kammottavaa yöpaita rallia... Suhteemme tauon ja mietinnän jälkeen saatan asua jopa samankaton alla marttyyrin kanssa mutta sydän on kyllä ihan muualla.
Tein sen virheen jossain vaiheessa suhdetta että aloin uskoa että olen niin "huono kotitöissä" ja yritän parantaa niiden tekemistä ja petrata niitä taitoja. Silloin en ihan heti älynnyt kovaa ja korkealta sanoa tyypillisten arvostelujen aikana että hoida akka ite hommasi, näin en vaan ole tottunut työssäni naisia kohtelemaan mutta ehkäpä karjankasvattajamainen tiukka ote pelaa paremmin marttyyirn kanssa, tällä suhteella voisin tuon "eläinkokeen tehdäkin" kun ei ole mitään hävittävää enää...
Kohtamisia hyvien ihmisten kanssa teille tukijoille..
Elvis left the building again
... todella tutulle, vaan meillä kumppanin (kenties jo exän) kanssa ei yhteisiä lapsia ole, eikä tule, ainakaan biologisesti.
Kirjoitin tälle palstalle aiemmin siis tarinani, joka on hyvin samanoloinen, katsojia kertyi jotain runsas 3200, ja erittäin hyviä vastauksiakin kymmeniä.
Olen nyt passivoitunut kumppanin kanssa "yhteistyöhön", löytäköön tosiaan muualta ne hellydenosoitukset & itsetunnon ruokkimiset & kannustukset, kodin kunnostukset, ja sänkykaverin. Enää en itse ala ruumiiliiseksi & henkiseksi tyydyttäjäksi, remonttireiskaksi, haukunnan kohteeksi, ja hänen lapsiensa kaitsijaksi.
Siis oikeammin: koiraksi tai kynnysmatoksi.
Toivon sinulle sitä samaa määrätietoisuutta, että POISTUT suhteesta, mutta älä missään tapauksessa missaa lapsen huoltajuutta pois.
Soskussa voi sit tehdä sopimuksen siitä, ja säilyttää yhteishuoltajuus sekä tapaamisoikeudet.
Tsemppiä elämään!