Aina kun makaan sängylle minulle tulee itsemurha-ajatuksia. Unelmoin itseni hirttämisestä. Tämä on jatkunut keväästä saakka. En pysty keskittymään mihinkään. Olen jo hakenut apua, syön kahta eri lääkettä. Silti haluan kuolla pois. Olisi niin helppoa hirttää itsensä vaikkapa sillalle. En koe että elämä pystyy tuomaan minulle mitään elämisen arvoista. Olen vain niin saamaton etten vielä ole ostanut itselleni köyttä.
Tahdon kuolla
Sängyllämakaaja
426901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
uudelleen noita itsemurhajuttuja täällä. Väärä palsta edelleen. Taitaa olla tarkoitushakuista toimintaa sulta, kun tiedät, että täällä käy paljon ihmisiä lukemassa. Älä viitti provosoida!
No mikä olisi oikea palsta? Tämä on ensimmäinen postaukseni tänne.
ottaisit ja soittaisit psykiatrian päivystävään puhelimeen.
Älä välitä noitten joidenkin ihmisten jutuista et muka väärä paikka kertoa,ei ole,kerro vain,mutta muista et ne ammattiauttajat osaa hommansa.
Mitä siinä voittaisit? kyllä sinustakin löytyy hyviä asioita varmasti.. elämä on joskus vaikeaa ja kovaa mutta tarpeeksi taistelemalla elämä on sen arvoista..varmasti joku välittää. Kun luin ton viestisi tuli sellainen olo että miten joku tuollaiseen pystyy..
no jos haluat kuolla niin tapa ittes varma tapa hyppää krs alas ja olet vainaa
oon kyllästynyt näihin itsarijuttuihin kaikki muut saa kärsiä ja itsarin tekijä pääsee kuin koira veräjästä mun isä hyppäs ja kuoli kesti vuotta se hyväksyä uhkailkaa vaan ihan helvetin vapaasti
Talla palstalla ei saa yllyttaa toista vakivaltaan. (Itsensa tappaminen on myos vakivaltaa itseaan kohtaan.)
Muutenkin ei kai ketaan kannata sentaan yllyttaa, koska jos sitten toinen tappaa, niin kylla varmasti joutuu kantamaan syyllisyytta yllyttamisesta.
On parempi kertoa, kuin pitaa sisallaan. On eri asia pystyyko kukaan taalla auttamaan.
Usein harvinaiset ihmiset, jopa edistyksellisemmat tekevat itsemurhan, koska he eivat nae jarkea tassa materialistisessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Vahinko sinansa. Sinustakin voisi tulla merkittava ihminen, vaikket ehka viela tajuaisikaan olevasi sellainen. Kannatta jaksaa ja katsoa.
http://www.israelnationalnews.com/More/ActivePage.aspx/Pict
Jaksamista sulle sängyllämakaaja..vaikken tunne, toivon todellakin että saisit apua ahdinkoosi.. Kaikkien ihmisten elämä on kullanarvoinen..olipa sitten minkälainen tahansa..minullakin oli joskus ennen ahdistava ja masentunut olo pitkään ja sitten kuitenkin yhtäkkiä alkoi elämä maistumaan..:)
Älä kulta pieni mene tekemään mitään sellaista.Varmaan sinullakin on läheisiä jotka
jäisivät suremaan sinua.Itse kokemuksesta tiedän
että se on kamalin mahdollinen teko minkä voit
jälkeenjääville tehdä.Koita löytää joku kanava mihin pääset puhumaan sinua vaivaavista asioista
ja yhdessä löytää ulospääsy ahdingostasi.
Elämällä on varmasti sinulla paljon annettavaa,sinun henkesi on kullanarvoinen.
Voimia Sinulle!!!!
Itsesi eliminoiminen tuskin olisi merkittävä tappio kenellekään muulla. Poistumalla umpikujastasi säästäisit yhteiskunnan varoja johonkin hyödylliseen kuten tieverkon parantamiseen.
Älä tee sitä,aiheutat kauhean surun omaisillesi ja ystävillesi.Elämästä löytyy paljon kauniita asioita minkä vuoksi elää,ne pitää etsiä ne asiat,iloitse pienistä asioista,keväästä kun pikkulinnut laulaa jne.Voimia!
että iloitse pienistä asioista.. sitten lähde vaikka johkin virkistäytymään jonkun kanssa niin kyllä siitä lähtee paranemaan..typerä kommentti tolla yhellä joka jotn laitto ittes eliminoimisesta..tärkeämpää on ittes terveys..kyllä yhteiskunta kehittyy SATAVARMASTI muutenkin..ja tiet siinä sivussa
Toivottavasti jaksat, jokaisen ihmisen elama on yhta arvokas ja ihminen voi muuttaa elamaansa aika paljon, kerron omasta kokemuksestani, jos se auttaisi jotakin.
Itse elin noin kymmenen vuotta haluten jatkuvasti kuolla. En kuitenkaan pystynyt tappamaan itseani, koska uskon jalleensyntymaan ja ajattelin, ettei itsemurha hyodyttaisi mitaan. Seuraavassa elamassa tulee saman tilanteen eteen. Toisaalta ajattelin, etta on yhta suuri rikos tappaa itsensa kuin toisenkin ihmisen. Ihminenhan itsekin olen.
Joten se jai siihen, mutta ei halu kuolla, se on aina tullut ajoittain. Nykyisin ei enaa, paasin siita eroon joogan ja homeopaattisten laakkeiden avulla. Olen itse asiassa hyvin painvastainen nykyisin, elamanhaluinen ja valitan ihmisista suuresti.
Uskon myos siihen, etta on joitakin karmallisia taipumuksia, ja kun ne on kayty lapi, elama muuttuu. Karmaa voi myos ohittaa meditoimalla.
Hei !
Haluan rohkaista sinua, joka et näe elämässäsi valoa. Olen itse elänyt synkän ja yksinäisen lapsuuden/ nuoruuden.
Elämäni alkoi varsinaisesti vasta sitten kun löysin Jeesuksen elämääni-tai Hän löysi minut.
Hän on sulattanut sisältäni vihan ja katkeruuden.
Jeesus Kristus ei ole vain hahmo historian lehdillä, Hän voi tulla sinun avuksesi tänä päivänä, jos vain tahdot. Sinä olet arvokas ihminen, ja sinulla on paljon tehtävää tulevaisuudessa, usko se. Toivon sinulle siunausta, ja toivon että saat oikean avun elämääsi. terveisin MHT
Älä anna valtaa ajatukselle kuolemasta,se on täyttä harhaa.Sillä et poista ongelmia vaan lisäät niitä läheisillesi. Ystäväni poistui juuri tästä maailmasta ja tiedän , että tahtoisi takaisin jos voisi. Olet vain antanut ajatukselle liian suuren vallan.Ala puhumaan jollekin asiasta.heti.Aivan järkyttävää tämä ikävä!!!!!!!!!!!!!!Mene ammattiauttajalle tai kerro hyvälle ystävälle että nyt on tosi kyseessä.Olet liian syvällä ajatuksissasi jotka eivät ole tosia!Lääkkeesi voivat myös olla vääriä.
älä nopeuta sitä itse millään lailla. kaikille on aikansa.
Tahdo; koska rajan takana on kauniimpi todellisuus. Sinun todellisuutesi. Paratiisi.
Siinä teet itsemurhan... oma päätös. Ei kai se laitonta ole?
Kunhan teet sen niin ettei yhteiskunnan varoja kulu hirveästi siivoukseen.
Suomen lainsäädännön mukaan itsemurha on rikos.
Toki siitä ei ketään voi sitten enää syyttää, jos sen on yksin tehnyt, mutta rikos kuitenkin.
anna ajatusten virrata. kaikenlaista sitä päässä pyörii, mutta pienen osan niistä toteutamme.
Itselläni oli tuollaisia ajatuksia, mutta sattumalta pääsin koeajamaan monttupyörää ja siinä sitä tajusi, että tappokoneen kyydissä ollaan, enkä rohjennut kääntää enempää kaasua vaikka niskat on nurin silmänräpäyksessä tuollaisella jos niin haluaa.
On surulinen aina koska en jaksaa elä enä on ollu aina pahal tuulel ksoka ku kuaan tei pidää minusta ja on todella surulinen:(
kestää päivä kerrallaan. Voimia!
samaa mieltä, itsekkin tahdon kuolla.. ei ole enään mitään syytä elää, ei mitään.
Kaikki mistä pidän ja rakastin niin on viety pois ei ole enään edes terveyttä koska minulla on myös kuolevaan johtava sairaus.
Mitä siis minusta on siis jäljellä, ei mitään ei yhtikäs mitään.. kiitos kaikesta oli mukava tallustella kaikkien kanssa jos edes olis se terveys en tekisi mitään itselleni mutta kun sekin on viety.. koitin ja yritin viimeiseen asti mutta kun paskaa sataa päälle niin rankasti ettei mitään väliä.
Todennäköisesti kun seuraava lukee tämän niin minua ei enään ole, kiitos teille kaikesta ja hyvästi kaikki
Miks tää elämä haluu meidät pois...mäki haluun kuolla ...tää on nii paskaa elää va päivä toiseen itsesäälissä...Mä toivon ettet oo kuollu...
No Munki mielest en oo sen arvonen et voisin elää!
Aloittajalle. Miten voit haaveilla tuollaisesta ? Tiedän, että monet itsemurhan tehneet näkevät sen viimeisenä ratkaisunaan ja jotkut syvästi masentuneet tekevät sen mennessään psykoosiin. Luulen, ettet ole oikeasti haluamassa eroon elämisestäsi.
Ja huomaa, että kun olet saamaton mielestäsi niin itsemurha voi epäonnistua.
Sinulla on ihmisiä siis ihan varmasti on sellaisia, jotka jäävät sinua kaipaamaan.
Älä siis mieti vain itseäsi ja sitä miltä sinusta tuntuu. Löydät kyllä ajan kanssa avun alakuloisuuteesi. Minun rakkaat veljeni kuolivat itsemurhan kautta. Toinen ampui itsensä ja toinen vuosien päästä hirtti itsensä, kun jäi niin kovasti ikävöimään veljeään. Joten sinä et varmasti halua tuottaa tämmöistä ikävää ja tuskaa jälkeenjäävillesi ???
Jep.. Sama täällä.. En tosin käytä mitään lääkkeitä (ellei kipulääkkeitä lasketa). Mut nyt on hyvä lähteä täältä.. En halua enää jatkaa tällaista elämää enkä katsoa enää yhtään pidemmälle tätä elämää.
Oma valinta ja oma päätös.
Läheiset kyllä ymmärtävät päätökseni.. Itseasiassa he tietävät mitä meinasin jo viime talvena tehdä itselleni. Joten ei se heille enää yllätyksenä tulisi..
Uskon et minun on tarkoituskin lähteä täältä suht nuorena.
Tämä viikon teemana on kai ollut Valitse elämä.. Jotain sellaista luin jostakin..
Olen miettinyt et miten teen erään asian kanssa ja olen kai tehnyt päätöksen.. Samoin tuon asian suhteen.. Valitsen kai kuoleman.. Se ei liity mitenkään ihastukseen tai rakkauteen.. Vaan johonkin ihan muuhun, aika ikäviin ja pahoihin asioihin.. Ja lyhyen ajan sisällä on kuollut muutama läheisenikin.. Ja siihen kun lisätään vielä se kiusaaminen jota on jatkunut jo monta vuotta.. Se kaikki on ollut minulle ihan liikaa..
Tähän päivään liittyy jotain erityistä.. Sinä päivänä sain kuulla et veljeni on kuollut, tasan 5 vuotta sitten. Se on ollut elämäni pahin päivä tähän saakka. Menee ohi senkin kun minut meinattiin tappaa.. Siihen liittyy ne ikävät ja pahat asiat joista tuossa edellä mainitsin.
Tuolla kaikella tahdon vain sanoa et jos/kun joku miettii itsemurhaa niin yleensä siihen liittyy aika ikäviä ja vaikeita asioita. Sellaisia joista ei tunne selviävänsä..
Mutta.. Menen pois täältä..
(Minulta ei ole tänne muita viestejä.. Ei minulla tule muutenkaan enää näille palstoille kovin paljon kirjoiteltua..)
Kortit pitää katsoa loppuun asti.
Tulevasta ei kukaan tiedä
varmaan viiden vuoden kuluttua kiität ettet lähtenyt.
Don´t.
NIINKÖ
Aika erikoista jos läheisesi sen ymmärtävät. Kyllä minäkin aavistin ensimmäisen veljeni ajatukset, koska hän oli todella työnsä vuoksi loppuunpalanut ja univaikeudet olivat suuret.
Silti hän kirjoitti meille viestissään että elämä olisikin ollut liian hyvää ollakseen sellaista aina... mutta hirveä väsymys vei kaikelta pohjan.
Olen syyttänyt itseäni lukemattom,at kerrat, etten auttanut häntä enemmän. Suomessa vaan on aika vaikea auttaa henkisessä pahoinvoinnissa toista
Usein annetaan resepti käteen ja käsketään palaamaan asiaan jos siltä tuntuu.
Jospa etsisit elämästäsi valosia puolia... ja miettisit vielä. Et sinä itse voi tuntemuksesi perusteella päättää onko elämäsi tarkoitus olla lyhyt vai pitkä.
Ja jos puheenaihetta haluat tempullasi hakea niin ihmiset puhuu aikansa...kaikenlaisia inhottavia perättömiä juoruja tulee... sie et niistä enää kärsi, maineesi ehkä. Mutta läheisille se on kurjaa. Ihmisten puheet. Ja voin sanoa sinulle, että surutyöni puoli vuotta kuolleen veljeni jälkeen on vasta alkumetreillä. Ja ilman lääkkeitä mahdottomuus nukkua. Haluatko kärsimystä läheisillesi. Mieti tarkkaan nyt. Koska kun roikut siellä hirressä niin et voi enää tulla takaisin.
Vanha viestiketju..
are you wanna die? Regards dolan duk
Lääpyn lääpyn lääpyn lää......minulla vain on selainen tunne, että olen kokenut tätä elämää tarpeeksi ja tähteni voisi jo sammua. Maa on niin paska paikka, etten oikein enää jaksa olla täällä...te kaikki pinnalliset muka-auttajat...te ette pysty tekemään tästä huolien ja murheiden tyyssijasta yhtään parempaa.
Niin kauan kun täällä rikkaat vasurastuvat ryöstämällä köyhiä, ei tämä paskaplaneetta maa ole elämisen arvoinen, toivon pian pääseväni täältä pois kivuttomasti. Enkö pääsisi vaikka kuolemaantuomitun sujaiskärsijäksi, vai onko minun itse kasattava lääkkeitä niin paljon, että voin kourakaupalla napsien niitä nikkua pois turvallisesti ja kivuttomasti. jättäen jälkeeni vain lyhytaikaisen läheisteni surun.
Jos tekisin itsemurhan tai edes suunnittelisin sen tekoa niin en kyllä siitä kenellekkään kertoisi :/
Voi kun joku hullu tulisi ja ampuisi minut.
Ihmisten elämässä ei ole mitään järkeä. Ensin joudut pakollisesti oppia vaikket tahtoisi. Sitten joudut raatamaan jossain jotta saisit rahaa jolla elää, jäät eläkkeelle ja kuolet...
Minäkin tahdon kuolla. Olen halunnut jo pitkään. Toisaalta pelkään kuolemaa ja olen aina ollut unelmoivaa tyyppiä ja ajatellut että kyllä se elämä helpottaa kun teini-ikä päättyy. Ei se helpottanut. Olen vielä sosiaaalisesti taitamaton enkä tule muiden ihmisten kanssa toimeen. Sain leijona-osan kun aivoja jaettiin ei sovi minuun. En osaa ilmaista itseäni yhtään koska olen aina kulkenut kaksoissiskoni kintereillä ja hän on hoitanut meistä sen puhumispuolen. Vain hänen takiaan vielä hengitän. En halua tuottaa kuolemallani tuskaa muille vaikka olenkin aika rasittava ihminen eläessänikin.
Mjaa-a.. On se kuolema aika helpottava ajatus, viimeinen vaihtoehto. Kun se vain tapahtuisi sattumalta tai kivuttomasti.. En tiedä onko sitä niin saamaton ja säälittävä, ettei kykene edes itseään saattamaan viimeiselle matkalle.
En ajattele läheisiä, en ole täällä sitten enää miettimässä heidän suruaan. Tämä on minun elämäni ja minä päätän siitä. En voinut valita, synnynkö tänne.
Olen umpikujassa. Kaikki on periaatteessa niin hyvin, mutta mikään ei enää tyydytä. Ei tunnu apuakaan saavan, vaikka sitä on yritetty etsiä. Tai joo, kyllä kai sitä annetaan, mutta auttaako se minua lopulta kuitenkaan? Ei jotenkin jaksa uskoa.. Eikä tunnu siltä. Ja ne lääkkeet. pyh... Ei tässä niistä ole kysymys..
Kun on kaikki kiinnostus mennyt ja tulevaisuus näyttää synkältä. Kouluihin ei pääse tai jaksa yrittää, työelämä on tänä päivänä aivan kamalaa, entiset suuret unelmat eivät tunnukkaan enää miltään.
Ei tässä vaan ole mitään järkeä...
Miksi minun piti syntyä tänne!?
Ja uskokaa pois, kyllä sitä ihminen on lopulta niin samperin yksin, vaikka näennäisesti ihmisiä ja apua olisikin ymärillä.. kun ei vaan istu tähän yhteiskuntaan, niin ei istu..
sanoppa muuta...oon koittanut kamppailla tän vitun masennuksen kanssa jo kauan...tää ei helpotu vaikka on lääkkeet ja käyn psykiatrilla...Kaikki vain valittavat kuinka sairas olen...enkä saa uutta alkua vaikka tahtoisin.Ottaisin kuoleman vastaan heti.Ei kaikkea voi jaksaa?Vai voiko?Tuskin tuntui jo kauan sitten että haluan kuolla,,,,ja tämä vain pahenee...Koitan purkaa pahaa oloani yksin huoneessani...Tulen vähitellen hulluksi,puhun itselleni,kun ei ole ketään kelle puhua.Kaikki vaan sanoo,että pitäisi aatella että aina jollakin on asiat huonommin.Mutta auttaako se mitäään,jos ei itse löydä mitään hyvää elämästä,ja tuntee kun pää hajoaa vähitellen.Kertokaa mikä oisi helppo ja varma tapa lähteä täältä...Ja anteeksi kun vuodatan tätä tänne..Tää itsesäälin määrä on niin turhaa.Mutta kun ei jaksa niin,ei jaksa,Mun pitäis rohkaista kaikkia olla tekemättä itsemurhaa...Niin älkää tehkö! Mutta miksi ihmisen pitäisi kärsiä tuskissaan,kun ei saa mitään elämästä irti.Vaikka olen nuori,olen silti valmis ottamaan helvetin tai taivaan vastaan...Koitaakaa jaksaa!
Voin sanoa kokemuksesta ( rukoilin kuolemaa vuoden päivät) yritä jaksaa, jos ei tunti kerralla, niin henkäys kerralla, elämä helpottuu iän myötä. Minä en kadu, että elän, en siitäkään huolimatta, että tunteet heittää nyt häränpyllyä.
Kyllä asiat tuppaa järjestymään. Voimia sulle.