Nyt ihan tyhmä juttu, mies menossa ens lauantaina bändinsä pikkujouluihin (jotka kuitenkin vietetään yleisessä baarissa) ja mua ei tietenkään oo kutsuttu. Viime suhde päätty pettämiseen (siis mua petettiin) ja nyt on niin vaikee luottaa kun mies menossa ilman mua (ja loukkaavaa ettei edes kutsuttu), en tietenkään voi estää menemästä, mutta miten pystyn suhtautuun asiaan niin etten kiukuttelis sitten. Mä en vaan kertakaikkiaan uskalla luottaa (joo ja joku nyt sanoo, et ei kannata hypätä seuraavasta suhteesta heti uuteen. Niin ei käynyt ja asia on käsitelty, se vaan että kun joku johon täysin luottaa pettää puoli vuotta vie luottamuksen kaikkiin ihmisiin) Mä oon tyhmä kun ei pysty luottamaan, vaikka kovasti yritän
luottamus
tyhmä......
7888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luottamuksen takaisinsaaminen voi kestää pitkän aikaa enkä yhtään ihmettele, vaikka nyt epäilisitkin miestäsi.Pikkujouluthan tunnetaan perinteisesti kumppanin"pettämisjuhlana", ikävä kyllä. Mutta haluan sanoa, että kaikista aiemmista kokemuksistasi huolimatta, anna uudelle kumppanillesi tilaisuus todistaa, että hän osaa olla luottamuksesi arvoinen äläkä tuomitse tai syyttele häntä etukäteen. Voi nimittäin olla, että siitä muodostuu myöhemmin ongelma suhteellenne.On todella väärin, että on olemassa tuollaisia pettäjäihmisiä ( kuten edellenen kumppanisi), jotka myrkyttävät kumppaninsa mielen ja saavat heidät epäilemään kaikkia rehellisiäkin ihmisiä, mutta yritä siitä huolimatta suhtautua uuteen suhteeseesi luottavaisesti.Kyllä se luottamus sieltä sitten vähitellen positiivisten kokemusten myötä palautuu.Ja jos yhtään helpottaa niin mun mies on menossa työporukan kanssa (6 naista)ihan vaan muuten istumaan iltaa eikä auta muu kuin luottaa, vaikka näitä tapaamisia on lähes joka kuukausi vähintäään yksi.Lisäksi työporukkaan kyllä kuuluu muitakin kuin ne naiset, mutta kukaan muu mies ei ole osallistumassa.Ihmetyttää kyllä mistä mun miehen moinen kiinnostus tulee...Ja pikkujoulut sun muut vasta tulossa...
Tuo luottamus voi olla aikamoinen itsekidutusloukku, tiedätkös? Miksi ihmeessä itselleen pitäisikään yrittää uskotella, että Sinä voisit mennä toisen tekemisistä/ajatuksista täysin 100% takuuseen, kun ethän sinä voi. Eihän sen toisen ihmisen pään sisälle pääse kuopimaan mitä kaikkea siellä Oikeasti milloinkin liikkuu. Miksi siis pitää yrittää uskotella itselleen (="luottaa") että toinen tekee Aina niinkuin sanoo, toimii sinun toivomallasi tavalla? Sanat ovat oikeasti vain sanoja, eivätkä ne aina (useinkaan) ole se koko totuus. Toinen voi jättää sanomatta, muotoilla asiaa toisin mitä ajattelee, valehdella...ja mikä estää?
Parempi olis ymmärtää miten asiat on, hyväksyä se ja sopeutua sen mukaan tilanteeseen. Toinen on vapaa itsenäinen kulkija, joka toimii omasta näkökulmastaan/ajatuksistaan/tavoitteistaan käsin, eikä se aina kohtaa sitä omaa toivetta miten asioiden tulisi olla. Ei se tarkoita, että toiseen tarvitsisi suhtautua niinkuin hän olisi aina vain pahemman luokan patologinen valehtelija, pettäjä ja psykopaatti (vaikka hän voi olla?), mutta ei toisesta kannata mitään virheetöntä pyhimystä vierelleen kuvitella. Sanat eivät ole mikään kiveen hakattu pyhä muuttumaton ja pettämätön totuus. Tämä olisi hyvä pitää mielessä, aina.
sehän tässä pelottaakin kun ei ikinä voi tietää mitä toinen ihminen oikeesti ajattelee ja mitä se oikeesti tekee, kaikkeehan voi sanoa. Ja kun ite edellisessä suhteessa tein sen virheen että ensimmäisen kerran luotin johonkin ihmiseen aivan täysillä (mun on aina ollu hirveen vaikee muutenkin luottaa ihmisiin) ja sit se pettää niin paskamaisella tavalla ja yritti vielä kaiken lisäksi salailla viimeseen asti ja syytti vainoharhaseks ja hulluks yms. Nyt tässä istun kauhulla kotona itku kurkussa kun mies lähtenyt pikkujouluihin, mä yritin niin luottaa mut koko ajan olo pahenee. Yritin keksiä kaikkea tekemistä, mutta ajatukset menee vaan sinne pikkujouluihin. Että mä oon säälittävä =( oon sentään ylpee siitä että en ruvennu kieltään ja estäny sinne menemästä vaikka mieli kovasti teki. Koska pettäähän se sitten missä ja koska tahansa jos on pettääkseen. Mutta silti nyt niin hirvee olo =(
että sun on paha olla. Me ollaan jokainen omien pelkojemme kanssa pyrkimässä eteenpäin.
Syytön ennen kuin toisin todistetaan.
Itse toivon, ettei mua tuomita samanlaiseksi kuin edellinen vaimo. Hän nostattaa mun ihon kananlihalle, vaikken häntä tunnekkaan. Toivon myös, etten itse kompastu omiin sanoihini ja pystyn oll vertaamatta entisiä ja nykyistä.
Mikä muu veisi meitä eteenpäin kuin optimistisuus, uteliaisuus ja luottamus elämään?
Älä kosta nykyiselle kumppanillesi asioita mitä edellinen on tehnyt.
En aijo kostaakkaan, mutta se on vaan niin pirun vaikeeta luottaa. Ja sitä luottamusta yritän tässä juuri saada toimimaan ettei nykyinen mies joudu kärsimään jostain mitä ei koskaan ole tehnyt. Onneksi tämä nykyinen mies on niin ihana että ymmärtää aivan täysin etten pysty luottamaan ja on sanonut näyttävänsä että hän on luottamuksen arvoinen.
Täällä on tosi hyvä artikkeli petetyksi tulosta:
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/voiko-uskottomuudesta-toipua.html