Jos olette päässeet ihastumaan työkaveriin silleen totaalisesti,..miten on, oletteko voineet olla myöhemmin hänen kanssaan normaalisti työkavereita? Siis silloin, jos mitään ei oo päässyt välillenne syntymään, vaan on hiipunut.
kuinka on...?
yks kyselijä vaan
242276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
riippuu tietenkin kuinka hyvin pystyy tuntojaan käsittelemään. Mustasukkaisuus ym. fiiliksiä on varmaan aika vaikea välttää.
Ja tilanne, jossa kaikki on hiipunut, voi olla harvinainen. Hankalaa.
ole ihastunut, vai hän ei ole? Vai olitko yksipuolisesti ihastunut?
Mulla on sellanen tunne, että eräs oli muhun ihastunut ja ei enää ole. Murheellista, koska itse olen vieläkin..
vielä, jos totta puhutaan ;)
Mut tulevaisuutta ei koskaan tiedä, ja ei muutenkaan, näähän on sellaisia arvuuttelujuttuja. Että saan pidettyä itseni jotenkin kasassa.
----
Aika tuskallista olla kun tuntuu, että tunteet vaan syvenee. Pitää vaan toivoa, että mitä enemmän kun jutellaan sitä helpompi on olla.
Nimimerkillä: jatkuvasti haluan koskettaa
kun haluais jotenkin tunteensa näyttää, vaan ei sitten millään voi. Ja jos käy niin, ettei sitten tosiaankaan voi, sillähän tässä mietin tulevaisuutta..
Veisikö yksi suudelma tuon kaiken pois, vai olisiko vielä vaikeempaa..?
olen kautta rantain tunteitani kertonut ja tuntuu vähän tyhmältä. Ihan kuin vain leikkisi, joten antaa olla.
Suudelma varmaankin vaikeuttaisi vain tilannetta.
Piru!
Mä menin ihastumaan miespuoliseen työkaveriin ja vietettiin muutama viikko yhdessä työn ulkopuolella ja käytiin sängyssäkin. Menin ihastumaan oikein kunnolla. Mut loppupelissä olinkin vain semmoinen hetken laastarijuttu koko miehelle ja silloin tajusin tehneeni kauhean virheen. Aikaisemmin meillä oli aina hauskaa töissä ja juteltiin paljon, mutta nykyään mua ahdistaa koko työpaikka. Kyllä me vieläkin jutellaan mut välillä on semmonen olo et se kattoo kuin halpaa makkaraa ja varmaan miettii mielessään että sainpahan toltakin ja miehuus on huipussaan kun on saanut työkaverinkin kellistettyä, ja on kuulemma kaikille asiasta kehuskellut. Vaikeeta on..
anteeks vaan, mut tuota juuri tarkoitan! Kun siinä tulee kuitenkin käymään noin, antaa niille tunteilleen ja haluilleen vallan :(
Parempi pitää työkaveruus vaan kaveruutena, vaikka itsekin tiedän sen olevan vaikeeta, haaveet suhteesta vaan kummittelee taustalla. Mut se ilo päättyy niin usein itkuksi ja vaikeeks oloks.
Sitten vielä tuo kehuskelu...voiko olla inhottavampaa temppua??
Ei siinä mitään, jos mennään kokonaan sitten yhteen ja eletään yhdessä, mutta kuinka usein niin onnellisesti käy? Ja kuka saa maksaa..nainen useimmiten.
Mutta jaksamista sulle, se mies on tehnyt väärin. Elämä on vaan välillä niin nuivaa, mut kyl se siitä iloks muuttuu.
Satutat vaan itsesi. Mut voihan poikkeuksiakin varmaan olla, jos molemmilla on vuosia entisestä suhteesta, ei lapsia, etsii todella sitä suurta rakkautta.. ni kyllä se voi onnistuakkin, mut helppoa ei tule olemaan. Tiedän paljon yrittäjä pariskuntia ja siinä on kestämistä olla koko ajan tekemisissä. Mikä on teidän tilanne?
valossa ei kovin hyvä. Haaveet on haaveita, ne saa sellaisina pysyäkin..siinä repisi vaan itsensä. Vaikka toinen vois olla elämän rakkaus, silti. Ei oo lapsia, mutta muita esteitä..
Tästä ei tule pirujakaan, aina kun toisen näkee työpaikalla niin tullee paha mieli ja halu poistua paikalta. On jopa käynyt mielessä että siirtyisin muualle, pahimmillan käynyt mielessä eroaminen tuoreesta työstä. T-Eräs mies-
sitten suhde hänen kanssaan..? Eikö kannattaisi puhua asiat halki, kuin lähtee eroamaan? Joskus asia on niin tuore, haavat vielä pinnassa, että tuntuu pahalta..
Menikö tunteet ristiin? Olitteko varattuja tahollanne? Aika auttaa hälventämään ristiriitoja ja vielä voitte olla ystäviäkin joskus..
Ei ole ollut vielä, koska tuollainen tiivis työyhteisö on ainakin osa jo huomannut mitä tunnen häntä kohtaan. Enkä haluaisi että hänen työnteko kärsii tästä, sillä oma työnteko alkaa olla jo niin ja näin. Uskoisin että tunnetaan kuitenkin toisiamme kohtaan jotain.... ei välttämättä suinpäin eroamaan kannatte alkaa, siinä olet kyllä oikeassa, mutta kysyn kuitenkin onko järkeä kulkea työssä jossa ei tunne oloaan, miten sanoisin, "hyväksi". Eli tuntuu joskus pahalta lähteä töihin, se on tuo oma luonne tuollainen. ;)
vähän samoja aatoksia, mutta että eroaisin..on toki käynyt sekin mielessä, vaan ei kuitenkaan. Täytyy itsensä sen verran hallita...
Mut mennään kyllä aika samoissa fiiliksissä,..
niin luonne on se ettei halua toisen työntekoa häiritä, eihän sitä tiedä sitten millä mielin toinen joutuu lähteä aina töihin. taitaa kuitenkin nieleskellä ja kulkea normaalisti työssä hoitaen sen alueen kunnialla, siis edes jotain.. :(
en haluu mitenkään neuvoo sinua, mut murehdi sen toisen puolesta, käsittele omat tunteet ja koita elää sopuisasti niiden kanssa, vaikka olis vaikeeta. Ja onhan se sitä aina, mut pärjäillään, jookos ;)...
tosi on että omien tunteiden kanssa on tultava toimeen, mutta niinhän se on tultava työkavereidenkin kanssa, en välitä tietenkään muun työyhteisön mielipiteistä, en halua kuitenkaan olla liian raaka toiselle jos itsellä on vaikeuksia käsitellä omia tunteita. Oli muuten hyvä tuo viestisi loppu kun oli vielä hymiö. tuli vain mieleen jatkoa......"..jookos, sanoivat ananas ja kookos" varmaan jostaki mielen sopukoista tuli tällainen jatko, Ja eiköhän me omien tunteiden kanssa pärjätä. pärjäile sinäkin, siellä jossain ;)
me ananakset ja kookokset. Ei olla ainakaan tylyjä sille, johon ollaan ihastuneita, vaikka vaikeeta oliskin. Sillä ei aiheuta kuin itselleen pahaa...ja koitan noudattaa tuota itsekin, ees jollakin menestyksellä. Kiitti sinulle..
ei missään tapauksessa omaa pahaa oloa saa purkaa toiseen, saas nähdä millainen huomisesta...? :)
en edes lukenut ketjua...rakastan
sinua lakastan, senkin hulttio...
edes nauraa tänään. kiitos viestisi
pidentää kuuluman ikää ja tekee hyvää sydämelle ;)...mut miten niin edes? No...mua ei oo hirveesti naurattanut, mutta täytyy olla välillä hieman vakavampi...
Halit ja hyvää yötä ;)