..siis seksi toisen kanssa?
Olen onnellisesti naimisissa ja minulla on myös "poikaystävä", johon tunnen sanoinkuvaamatonta vetoa edelleen, vaikka olemme tunteneet jo kolme vuotta. Seksi hänen kanssaan ei kuitenkaan kuulu suunnitelmiin.
Silti olen pohtinut päiviä ja öitä mitä eroa olisi seksisuhteella ja tällaisella "ystävyys/rakkaus/himo" -suhteella? Miksi pitää kärsiä ja välttää ihokontaktia, kuka siitä lopultakaan mitään hyötyy? Ei ainakaan mieheni. Hän on antanut ymmärtää, että asia on täysin minun ratkaistavissa eikä hän halua kuulla ratkaisustani. Taitaisin itsekin toimia samallatavoin jos miehelläni olisi rinnakkaisuhde. Nimittäin nyt, suhteemme lähtiessä pian kolmannelle vuosikymmenykselle.
Täällä usein neuvotaan eroamaan, ellei oma mies/vaimo "riitä". Mielestäni se on maailman typerin neuvo, sillä jotkut vain eivät saa yhtäkään kunnollista ihmissuhdetta aikaan, ei missään muodossa, vaikka kuinka yrittäisivät (yrittävätkö liikaa?). Toisilla hyviä ihmissuhteita taas on enemmän.
Mielestäni edelliseen pätee sanonta "raha tulee rahan luokse" sosiaaliseen muotoon käännettynä "mikäli pystyy yhteen hyvään ihmissuhteeseen, pystyy toiseenkin". Eikä sillä ole mitään riittämisen tai moniavioisuuden kanssa tekemistä.
Olen onnellisesti naimisissa ja minulla on myös "poikaystävä", johon tunnen sanoinkuvaamatonta vetoa edelleen, vaikka olemme tunteneet jo kolme vuotta. Seksi hänen kanssaan ei kuitenkaan kuulu suunnitelmiin.
Silti olen pohtinut päiviä ja öitä mitä eroa olisi seksisuhteella ja tällaisella "ystävyys/rakkaus/himo" -suhteella? Miksi pitää kärsiä ja välttää ihokontaktia, kuka siitä lopultakaan mitään hyötyy? Ei ainakaan mieheni. Hän on antanut ymmärtää, että asia on täysin minun ratkaistavissa eikä hän halua kuulla ratkaisustani. Taitaisin itsekin toimia samallatavoin jos miehelläni olisi rinnakkaisuhde. Nimittäin nyt, suhteemme lähtiessä pian kolmannelle vuosikymmenykselle.
Täällä usein neuvotaan eroamaan, ellei oma mies/vaimo "riitä". Mielestäni se on maailman typerin neuvo, sillä jotkut vain eivät saa yhtäkään kunnollista ihmissuhdetta aikaan, ei missään muodossa, vaikka kuinka yrittäisivät (yrittävätkö liikaa?). Toisilla hyviä ihmissuhteita taas on enemmän.
Mielestäni edelliseen pätee sanonta "raha tulee rahan luokse" sosiaaliseen muotoon käännettynä "mikäli pystyy yhteen hyvään ihmissuhteeseen, pystyy toiseenkin". Eikä sillä ole mitään riittämisen tai moniavioisuuden kanssa tekemistä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minulle uskollisuus on kunnia-asia josta pidän kiinni. En hyväksyisi omalta kumppaniltakaan pettämistä. Silti minua ei haittaa jos toiset elää vapailla säännöillä, pitää vaan toivoa ettei sellainen osu omalle kohdalle.
Varmaan ihan hyvä jos oot uskollinen.
Luulempa vaan , että et koe mitään
huippuja elämässäsi.
Enkä tarkoita mitään orgasmeja, vaan, että voi rakastaa useampaakin kun vain yhtä, ja silti
olla onnellinen myös avioliitossaan.
Onhan muitakin ihania ihmisiä kun vaan se puoliso.
Tietysti pitää olla puolisolleen silti
huomaavainen, vaikka olisikin rinnakkaissuhde.
Vapaa itse,kaverina varattu nainen,jota kohtaan itse tunnen vastaavaa himoa. Seksi ei todellakaan kuulu meidän suhteeseen,itse tosin ehdotin suhteen syventämistä mutta emme päätyneet siihen ratkaisuun. Olen myös miettinyt mitä aiheuttaisi jos meillä olisi seksisuhde ja päädyin tulokseen että se saattais pilata tämän kaveruuden ja hänen liittonsa,mutta silti tunnen todella suurta vetoa häneen. Mietin myös pitäisikö minun "erota"tästä ystävyydestä jotta saisin rauhan mieleeni,En Halua
, mielummin tämä ihana kaipaus kuin tyhjyys .Ajtelkoot muut mitä hyvänsä tästä.
Tunteitakin pelissä, hyvin menee, kosketukset kruunaavat illat, yöt. Nautin elämästäni, vaikka kummatkin olemme tahoillemme varattuja; onpahan turvallista käpertyä kotona oman kullan kainaloon. En tiedä, mitä mieheni tekee, tai varatun ystäväni parempi puolisko, mutta se ei minua suuremmin hetkautakaan.
Minulla sama tilanne, mutta toisinpäin!Minä varattu ja kaverina vapaa, jota kohtaan tunnen vastaavaa himoa. Seksi ei myös kuulu meillä suhteeseen.Minä myös ehdotin syvempää tuttavuutta!Myös me päädyimme samaan ratkaisuun, että parempi pysytellä etäämmällä toisista tai voi käydä hassusti!Minulla on myös samantapaisia tunteita tätä toista miestä kohtaan!Olen myös ajatellut että parempi ihana kaipaus ja muisto ihanasta ihmisestä kuin se että ei koskaan näkisi toista, vaikkei koskaan häntä voi ehkä saadakkaan!(yritän todella oman avioliittoni onnistumisen eteen koska olenhan siihen joskus sitoutunut enkä aio helpolla luovuttaa).Olen myös miettinyt sitä vaihtoehtoa että unohtaisin kyseisen ihmisen olemassaolon , mutta se tuskin on mahdollista! Joten olen päättänyt tallettaa hänet ihaniin muistoihini, koska täysin unohtaminen on mahdotonta sillä, näen häntä viikoittain ja muistot nousee mieleen!Jaksanpahan paremmin tulevaisuudessa kun on jotain ihania muistoja, mutta se kaipaus on vielä liian vahvaa ja asia josta haluaisin päästä eroon!PS.Ainahan voi yrittää olla hyviä ystäviä!Nämä kai on niitä asioita joista ihmisen on tarkoitus oppia elämää! "kyllä se elämä opettaa" Mutta ei kuitenkaan kannata jäädä kiertämään kehää yhden ihmisen ympärille vaan jatkaa elämää eteenpäin ja katsoa mitä se kohtalo on omalle kohdalle varannut!Nauttikaa ihmiset elämästä, vaikka aina se ei ole helppoa!
Olen miettinyt näitä asioita jo pidemmän aikaa ja tullut aina samaan lopputulokseen kuin sinäkin: Seksi saattaa pilata ystävyyden sekä avioliiton ja silloin se ainakin haittaa kaikkia osapuolia.
Minulla on samantapainen tilanne, itse naimisissa jo yli vuosikymmenen, onnellisesti. Sattumalta ja aivan yllätäen törmään upeaan mieheen (vapaa), joka vie sananmukaisesti jalat alta ;)
Olemme yhteydessä, mutta emme tapaile...itse haluaisin, mies pitää välimatkaa. Ottaa kuitenkin aina yhteyden jos olen vähän aikaa hiljaa...raastavaa, mutta jotenkin ihailen miestä juuri tämän vuoksi. Toisaalta en ymmärrä häntä tai yleensäkään miesten ajattelutapaa. Olisin valmis olemaan ystäväkin, kun vain näkisin hänet...huokaus.
miehet (eikä naisetkaan) eivät pysty "pelkkään" ystävyyteen. Huokaus. Mutta ehkä on parempi niin.
Mutta olisko se niin ihmeellistä tai mahdotonta? Kaipaisin miespuolista ystävää. Miehet ovat yleensä reiluja ja mikä parasta MIEHIÄ ;)
Nyt luulen, että olen törmännyt sellaiseen samalla tasolla olevaan, mutta en tiedä mitä hän ajattelee? Onko tunteet sitten liian voimakkaat? Ja onko kynnys sittenkin liian korkea? Enempää en viitsi rohkaista, nyt on Hänen vuoronsa.
Minä myös olen aivan hakoteillä miesten ajattelutavasta! minulla myös samantapainen tilanne toisen miehen kanssa!Raastavaa myös täällä!Minä myös kuitenkin arvostan tätä miestä sen takia että hän kunnioittaa avioliittoani!
Haluaisin saada ihana ystävän, jos hän vain kykenisi olemaan vain ystävä, mutta epäilen kyllä!!!
Useimmat miehet pystyvät pelkkään ystävyyteen, tosin sinun täytyy sanoa se hänellä aika useasti ja selvästi ennenkuin mies sen tajuaa. Ja silti hänen ajatuksiinsa jää toive jostain enemmästä...
Kovasti olen yrittänyt ystävyyttä! Saa nähä miten käy!Toiveita kyllä on, vähän!Alku kyllä on hieman hankalaa, mutta ehkä se siitä!Nyt tilanne kyllä on se että mies hieman pysyy pois näkyvistä!Kuvittelee varmaan että voi unohtaa minut helpommin!Ainahan voi olla pois näkyvistä, mutta voiko ajatuksista kokonaan sitten unohtaa, se onkin sitten toinen juttu!Uskoisin kyllä että jos voisi olla hyvä ystävä elämä olisi ehkä rennompaa, kun ei koko ajan tarvitsisi vältellä toisen näkemistä! Pitäisi vain hyväksyä elämän tosiasiat ja jättää kaikki ihanat asiat, kokemukset ja ehkä ne haaveetkin muistoihin ja olla onnellinen siitä että on tavannut noinkin ihanan ihmisen elämänsä aikana ja jatkaa eteenpäin vaikka ystävinä, koska ystäviä aina tarvitaan. Mikä olisi sen mukavampaa kun voisi olla ystävä, miehelle jonka kanssa tuntee todella syvää yhteyttä!Toisilla ihmisillä voi olla niin paljon annettavaa toisileen eikä sitä kannattaisi hukata turhanpäiväiseen haihatteluun!
Uskoisin että kaksi ystävää voivat antaa toisilleen muutakin kuin sitä yhtä asiaa!!!
Pitäisi oppia olemaan ystävä johon voi turvautua tarpeen vaatiessa ilman mitään tunnetta että olisi toiselle velkaa!Joten jos toinen ihminen on itselle erittäin läheinen ja tärkeä uskoisin että minusta olisi ihanampaa säilyttää tämä ihminen ikuisena ystävänä ja tahtoisin hänelle kaikkea hyvää ja toivoisin hänelle parasta!
Näin uskoisin olevan paras rakaisu mutta aika näyttää sitten että olinko sittenkään todella tärkeä tällä miehelle ja arvostiko hän minua tarpeeksi?! Ikuiseen ystävyyteen uskoen ja parasta toivoen!En todellakaan tahtoisi menettää tämän miehen ystävyyttä!Tsemppiä kaikille!!!
eikä ainakaan mahdotonta. Itselläni on neljä hyvää miespuolista ystävää (joista yksi exäni). Sellaisia enemmänkin, joita tapaan harvemmin.
Joillakin ystävilläni on ollut samanlaisia ongelmia kuin sinulla ja mikä pahinta: Heidän kumppaninsa eivät sulattaisi miespuolisia ystäviä, vaikka he sellaisen jostain löytäisivätkin!
Minulla on useita miespuolisia ystäviä, joille en kertaakaan ole joutunut sanomaan "haluan olla "vain" ystävä". Miehet tajuavat yllättävästi asioita ja osaavat tehdä naisen käytöksestä ja puheista oikeat johtopäätökset siitä mitä nainen haluaa ja mitä ei.
Olen rohkaissut ja vihjaissut ja vaikka mitä, nyt pelkään, ettei Hän halua edes nähdä...mutta miksi kuitenkin ottaa yhteyttä?? En käsitä!! Toisaalta, jos on vielä tunteita (niinkuin minulla vielä on) olisi mahdotonta olla luonnollinen. Tuijottelisin varmaan vaan typerästi, silmät palaen Häntä :)
On minullakin miespuolisia ystäviä, muttei koskaan sellaista, johon olen ihastunut näin totaalisti. Mitähän siellä miehen päässä oikein liikkuu, olisi hauska tietää oikeasti?! (syvä huokaus)
miksei olla kohdattu, siksikö että ilmoitus ei ole oikeassa sanamuodossa? Kyllä niitä oikeita ystäviä ja ystävyyttä haluavia löytyy mm. city.fi deitti-sivuilta. Olisiko niin ettei ilmoitus saavuta oikeita ihmisiä. Onko koukussa huono mato vai siiman molemmissa päissä liero :)
Meillä taitaa olla ihan samanlaiset fiilikset :) Toivon, että saat sydänystäväsi ja voitte luottaa toisiinne...itsekään en anna vielä periksi ja odotan kärsivällisesti. Voihan olla, että me olemme tavanneet erityisen hienot yksilöt ja kannattaa odottaa sitä hyvää. Pakkohan se on unohtaa turhat unelmoinnit ja palata maanpinnalle, ystävyys voisi olla hieno juttu! Tsemppiä teille!
Kerrohan joskus miten teillä etenee, minäkin voin kertoilla.
Miehesi kommentti viittaa siihen että hänellä on rinnakkaissuhde. Muuten tuollaista lojaalisuutta on vaikea selittää.
Mitäkö lopulta meinaa vaikka pettäisi? Ehkä se sillä hetkellä ei meinaakaan mitään. Mutta elämä muuttuu ja myös parisuhde. Jos huomaakin ettei se pettäminen olisi kannattanut ja puolisoni on ollut minulle uskollinen kaiken aikaa, voi tulla aika vaikeaksi salata asia. Ja salata se pitää hautaan asti - lierouttaan ei kannata helpottaa kaatamalla lokaa toisen niskaan.
On helppoa katsoa taakse kun voi sanoa, etten ole pettänyt - kaikissa tilanteissa. Ei tarvitse suojella luurankoja kaapissa.
parisuhteessa on mahdotonta salaamalla salata mitään etenkin jos toisella on hyvä "tutka". Lojaaliksi toista kohtaan saattaa tulla myös omien tunteiden kautta ja toiselle voi luonnostaan olla lojaali.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Itselläni on hieman liian tärkeä ystävyyssuhde toiseen mieheen. Välillämme on himoa ja rakkautta, muttei seksiä. Välillä olen ns. tulisilla hiilillä...
Jos kaikkien näiden tuntemusteni ja rakkauteen pakahtumisen jälkeen mieheni (älyttömän hyvä, ihana ja kultainen yksilö!) olisi minulle uskoton niin en kehtaisi loukkaantua moisesta! Se jos mikä tuntuisi tekopyhältä. Enkä kuitenkaan katuisi sitä, etten itse ole vieraaseen sänkyyn eksynyt.
Olen ollut hyvän ja ihanan miehen kanssa parisuhteessa pitkään ja meillä on lapsia ym.Rakastan silti monia muitakin ihmisiä.Joitakin kohtaan tunnen seksuaalistakin vetoa,joitakin rakastan puhtaasti ystävänä.Suhteeni aikana olen lipsahtanut muutaman kerran "aidan toiselle puolelle" eli vieraaseen vuoteeseen-vain havaitakseni että eipä ollut hintansa väärtti!!Kokemukset ovat opettaneet arvostamaan puolisoani entistä enemmän!Hän ei ole koskaan estänyt minua menemästä ja tulemasta,ei kuulustellut baari-illan jalkeen,ei tutkinut tekstiviestejäni,ei penkonut lompakkoani...Enkä minä hänen.Tämän vapauden ansiosta olemme luultavasti yhdessä.Olemme molemmat(eritoten minä)sellaisia,että jos joku rupeaa kahlitsemaan,se aiheuttaa armotonta kapinaa ja lopulta suhteen päättymisen.
Olen saanut ihastua,rakastua,pettyä...Kaikkeaoman suhteeni varjossa.Kuulostaa jonkun mielestä taatusti aivan kamalalta ja tekopyhältä,mutta jokainen elää oman elämänsä niin kuin parhaakseen näkee.Meillä tämä on toiminut.Mikään ei nykyisin tunnu paremmalta kuin seksi oman miehen kanssa(en muita päästä housujani riisumaan),mikään ei oleniin ihana turvasatama kuin oma koti...En usko,että pystyisin arvostamaan,luottamaan ja rakastamaan näin ellen olisi saanut kulkea juuri omaa polkuani...
Tuhlatkaa rakkautta!!!
Ja olkaa huonolla tuulella aina eri aikaan=)Sillai säilyy parisuhde paremmin!
Kukin tyylillään. Minun ja mieheni tyyli on muilta osin samanlainen kuin teilläkin sillä erotuksella etten ole vieraissa sängyissä poikennut (eikä miehenikään).
Ja tiedätkö mitä? Arvelen, että suurin osa pidemmistä parisuhteista on sellaisia kuin jommankumman meistä. Suhteet, joissa puututaan jatkuvasti toisen tekemisiin (jopa ajatuksiin!) eivät kestä.