nyt niin, että naiset toimii yleisesti näin. Ollaan eletty yhdessä nyt kohta kolmekymmentä vuotta, ja lapsia on, kohta aikuisia nekin.
Onko perheen henkinen hyvinvointi isän vastuulla ?
Jos minä en ole hauskalla ja iloisella päällä on koko elämä kotonamme äärimmäisen raskasta. Siis jos en jaksa olla positiivinen jostain syystä.
Jos meillä on jokin ongelma, kasvatuksellinen, työhöni liityvä, tms. niin vaimoni sanoutuu siitä irti ja vaikka pyydän tukea häneltä hän ei sitä anna. "Jokaisen täytyy pystyä hoitamaan asiansa itse"- on hänen kommentinsa. Tai hän etsii syytä jotenkin minun tekemisistäni.
Ja yleensä varsin nopeasti asia kääntyy niin, että hänen mielestään syytän ja haukun häntä.
Eli olen aina tilanteessa kuitenkin se, jonka täytyy sitten elämä pelastaa. Hyvittää se kaikille pyydellä anteeksi, ym tuhanteen kertaan. Ja anteeksianto tapahtuu jopa 3-5 päivässä. Aina kuitenkin niin, että se tulee minulle selväksi, että tein ehdottomasti väärin.
Vaikka olisin vain tuonut murheeni tai esille.
Jos kysessä on kasvatuksellinen asia, jossa vanhempien täytyisi pitää yhtä, hän ei ilmaise mielipidettään lapsilleen, vaikka olisikin näiden kanssa eri mieltä, eikä valvo asiaa loppuun.
Olen koko elämämme ajan miettinyt ja toivonut, että tää tilanne kevenisi osaltani hieman, mutta eipä tunnu helpottavan. Eli oletteko te kaikki naiset tälläisiä, onko mun mentävä lataamoon, vai mitä ?
Onko perheen henkinen hyvinvointi isän vastuulla ?
Jos minä en ole hauskalla ja iloisella päällä on koko elämä kotonamme äärimmäisen raskasta. Siis jos en jaksa olla positiivinen jostain syystä.
Jos meillä on jokin ongelma, kasvatuksellinen, työhöni liityvä, tms. niin vaimoni sanoutuu siitä irti ja vaikka pyydän tukea häneltä hän ei sitä anna. "Jokaisen täytyy pystyä hoitamaan asiansa itse"- on hänen kommentinsa. Tai hän etsii syytä jotenkin minun tekemisistäni.
Ja yleensä varsin nopeasti asia kääntyy niin, että hänen mielestään syytän ja haukun häntä.
Eli olen aina tilanteessa kuitenkin se, jonka täytyy sitten elämä pelastaa. Hyvittää se kaikille pyydellä anteeksi, ym tuhanteen kertaan. Ja anteeksianto tapahtuu jopa 3-5 päivässä. Aina kuitenkin niin, että se tulee minulle selväksi, että tein ehdottomasti väärin.
Vaikka olisin vain tuonut murheeni tai esille.
Jos kysessä on kasvatuksellinen asia, jossa vanhempien täytyisi pitää yhtä, hän ei ilmaise mielipidettään lapsilleen, vaikka olisikin näiden kanssa eri mieltä, eikä valvo asiaa loppuun.
Olen koko elämämme ajan miettinyt ja toivonut, että tää tilanne kevenisi osaltani hieman, mutta eipä tunnu helpottavan. Eli oletteko te kaikki naiset tälläisiä, onko mun mentävä lataamoon, vai mitä ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei, kaikki naiset eivät ole samanlaisia, olemme yksilöitä. Sinun pitää ihan puhua vaimosi kanssa aiheesta, tuo käytösmalli on hänen henkilökohtainen ongelmansa (ja sinun ongelmasi selvästi), ja voitte sen ratkaista vain puhumalla syyttämättä.
***
Kyllä tosiaan muutaman (lue satoja) kerran on tullut asiasta yritettyä keskustella, mutta siitä aina tulee sama tulos.
Se keskustelu käännetään niin, että arvostelen ja haukun vaimoa, vaikka pyydän mielipidettä tai myötätuntoa, osallistumista, vastuunottamista kasvatuksesta, tms.
En syytä häntä, ja aina minä sovittelen kaikki perheen ongelmat. Ja silti jää tunne, että olen syypää. Lämpöä ja rakkautta sitä vaan kaipaa, ja nastaa olis jos ei tulis mitään konfliktejä, mutta kun nekin kuuluu elämään.
Emmäätie, jotkut kai vaan sitten ei pysty elämään iloisena ja positiivisena, ja antamaan anteeks tai saamaan anteeks.
Kurjaa, kun täytyy käyttää elämäänsä tälläsen vatvomiseen ja ymmärtämiseen.
ehkä aina ei tarvitse ymmärtää. Jos olet yrittänyt keskustella mutta ainen kuulee kaikki puheesi syytöksinä (siltä ne varmasti usein tuntuvat, mutta miksi?), ehkä on aika lakata ymmärtämästä ja puhua suoraan, ottaa vastaan loukkaantuminen ja raivo ja kiukku. Pistää jalka maahat ja todeta että nyt muutos on tarpeen, piste.
Jos yksi lähestymistapa ei toimi, pitää kokeilla seuraavaa. Ja kolmatta. Pariterapeuttia joka osaa suomentaa sananne toisillenne niin että tulette ymmärretyiksi.
***