tuollaisia asioita jo mitä tämä Jokelan mies ajatteli?
Mietin, vaan että ei mun aivokapasiteetti ainakaan olisi riittänyt tuon ikäisenä noin suuriin ajatuksiin.
18-vuotias on kuitenkin vasta lapsi.
Eikö senikäiset mieti vähän pinnallisempia asioita, noin niinkuin keskimäärin ainakin.
Musta nuo on vähän liian suuria asioita lapsen mietittäväksi, kun ne tuottaa monille aikuisillekin vaikeuksia ymmärtää.
Mietin, vaan että ei mun aivokapasiteetti ainakaan olisi riittänyt tuon ikäisenä noin suuriin ajatuksiin.
18-vuotias on kuitenkin vasta lapsi.
Eikö senikäiset mieti vähän pinnallisempia asioita, noin niinkuin keskimäärin ainakin.
Musta nuo on vähän liian suuria asioita lapsen mietittäväksi, kun ne tuottaa monille aikuisillekin vaikeuksia ymmärtää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En nyt muista oliko 18-vuotiaana mennyt jo pahin vaihe ohi, mutta samankaltaisia ajatuksia on joskus mennyt päässä. Tarpeeksi kun viettää omissa oloissaan aikaa niin ajatuksetkin ovat sen mukaiset.
riittää ajatuskapasiteettia valtavan paljon, eri asia on sitten, mihin sen suuntaa.
Mä suuntasin 18 weenä sen suurilta osin oleskeluun ja nauttimiseen leppoisasta nuoruudesta.
...pillu oli päällimmäisenä mielessä silloin. Enkä mä tiedä onko tilanne paljon siitä muuttunut.
Toivottavasti kovin moni ei ajattele samalla tavalla kuin kuin tuo Jokelan tapaus.
mulla ton ikäsenä oli jo aika pitkälle selvillä näiden suurten asioiden suuntaviivat, jotka ovat tässä vanhemmiten jalostuneet. Mä olin tuohon ikään mennessä jo käynyt läpi sellasia asioita, jotka oli pistäny ajattelemaan muutakin kun vaan viinaa ja poikia.
:D Tais olla kiekko, koris ja kitara mielessä.
Eikä ollu ku yks tyttö mielessä. Sillon kyllä oltiin aika idealistisia ja kyseenalaistaminen oli harvinaislaatuista...
Elämä oli paljon musta-valkosempaa
kovin suurille filosofisille ajatuksille..seurustelua, seksiä, baareilua - siihen on mennyt rutosti aikaa.
Tiedän, että kuulostaisi paremmalta sanoa, että 'meni' aikaa, mutta olkoon.. ;)
18-vuotiaana olin mielestäni aikuisempi kuin nyt, mietiskelin suurempia asioita.
Vanhemmiten on kuviot alkaneet pienentyä...
Mut mulla ei ollut asetta ja siks toiseks mä aloitin seksielämän
Menin naimisiin ja perustin perheen. Tuollaiset hapatukset eivät kiinnostaneet yhtään.
ihminen on idealisti ja kun sopivia kirjoja osuu käsiin, niin siitä voi olla seurauksena Jokelan kaltainen tragedia. Tietenkään Jokelan tapahtumista ei voi syyttää kirjoja ja ideologioita, sillä täytyyhän tappajan taustalla olla paljon ongelmia, jotka eivät päässeet kanavoitumaan positiivisella tavalla esim. harrastusten kautta. Ampumaharrastus ei ollut hyvä valinta hänelle.
Itse luin 18-v. paljon filosofiaa sekä ns. suurten kirjailijoiden teoksia, jotka vaikuttivat minuun vahvasti ja varmasti muokkasivat ajatteluani. Nyttemmin luen vähemmän ja tietysti kriittisemmillä silmillä.
Tuolloin luin myös paljon esim. Norman Mailerin teoksia, ja jos niiden perusteella olen muovannut mieskäsitykseni, niin ei hyvältä näytä. =)
hyvin älykäs yksilö.
Masentunut päälle ja oli tarvinnut apua.
Näitä hyvin älykkäitä ihmisiä on eri-ikäisiä eri puolella maailmaa.
Ikä ei aina kerro kaikkea.
syntyvää kolmatta lastani ja kolmen lapseni isän vankilaan joutumisen,sen aikaista tuomaa helpotusta. 18-vuotisena myöskin mietin kuinka klaaraa asiat, kun tuntemattomalta/näkymättömältä suunnalta sateli uhkauksia, jotka kohdistuivat myös lapsiin. 18-vanhana jouduin keskeyttämään opintoni, koska jouduin tekemään katoamistempun, kadottamaan itseni ja kolme lastani, koska Suomessa ei saa mitenkään 24/7 suojeluapoliiseilta varsinkin kun ei tiennyt mistä uhkailut tulevat ja kuka/ketkä niiden takana ovat.
No, joo ja paljon kauniitakin asioita :DD
siis 18-vuotisena :DD
Taisin ajatella silloin huomattavasti enemmän kaikenlaisia maailmanmenoon liittyviä asioita kuin nykyään. Toki silloin oli muitakin mielenkiinnon kohteita muttei 18-vuotias enää mikään lapsi ole jonka ainoa elämänsisältö on hihitellä naapurin poikaa aidan takana.
Koskaan mä en tosin ajatellut maailmasta noin rankan synkästi kuin tämä Jokelan surmaaja... Paljon ajatuksia sitä on päässä pyörinyt mutta ne on enemmänki ollut tiedonjanoa, kiinnostusta, hiukan ehkä pelkoakin maailman tilasta ja tulevaisuudesta.
Eihän aikoinaan tullut uutisista tälllaisia nuorten tekemiä ampumatapauksia, joten ei ollut vaikutteitakaan. Myöskään Internet ei ollut niin täynnä tietoa mistä tahansa asiasta kuin nykyään.
Pekka-Ericin ajatukset eivät olleet mitenkään suuria tai epäpinnallisia. Pekka-Eric oli mielenterveysongelmainen persoonallisuudeltaan häiriytynyt poika, joka ihannoi väkivaltaa ja sitähän Inernetistä löytää niin paljon kuin haluaa. Terve ihminen ei ole kiinnostunut tällaisesta. Pekka-Erichän ei ollut kuin keskitason oppilas koulussa, ei kiinnostunut esim. matematiikasta, vaikka lahjakkaat ihmiset yleensä ovat.
vaikka täytyy todellisuuden nimissä sanoa, että tilanne olisi voinut olla toinen, jos yläaste olisi ollut vuodenkin pidempi...
Mutta siis, jo yläasteella kiinnostuin politiikasta ja eri uskonnoista. Lukiossa minulla on jo selkeät poliittiset mielipiteet, olin aika mustavalkoisesti ajatteleva idealisti eikä ajatteluni ole tuosta juuri muuttunut, joskin särmät ovat hioutuneet ja näkökulmat laajentuneet.
Mä lähdin vaihto-oppilaaksi 16-vuotiaana, ja se vuosi muutti ajattelutapaani ja syvensi ymmärrystäni todella paljon.
Jotkut varmaan ovat 18-vuotiaina vielä "lapsia", mutta mun kokemukseni mukaan se on ikä, jolloin ihminen alkaa löytää oman identiteettinsä ja kykenee muodostamaan mielipiteitä itsenäisesti ja aikuisesti, jos vaikka harrastukset olisivatkin vielä "lapsellisia".
Ajatteleminen ei mielestäni ole koskaan pahasta, ei lapselle eikä aikuiselle, mutta tietynlaisten ajatusten purkaminen ja käsittely on tärkeää.
18v ajatteli tulevaa viikonloppua ja suunnitteli sitä.
Ihmisten tappaminen ei käynyt mielessä, mun mielestä sellainen "ajattelu" ei nyt niin kovin kummoista ole, ei ainakaan suurta.
Uudesti syntynyt Hitleri!
Toivon totisesti, ettei Sinulla ole lapsia, jotka ovat tuossa kriittisessä iässä. Asenteesi saattaisi tehdä tuon ikäisille pysyvää vahinkoa.
18-vuotias on nuori aikuinen: lain mukaan täysi-ikäinen, omasta mielestään aikuinen ja korkeintaan vanhempien ihmisten mielestä kakara.
Ajattelusi on vaarallista, sillä juuri tuollainen väheksyminen lienee yksi osasyy Auvisen mielenterveyden kehitykseen. Ei ole helppoa, jos samanikäiset naureskelevat jutuillesi ja aikuiset väheksyvät niitä. Voisin kuvitella, että sellainen ihminen tuntee olevansa pelkkä nolla.
Vaikka itsekin pidän 18-vuotiaita mieleltään vielä kehittymättöminä, en ikinä tuo julki ajatuksiani jos yksikin nuori on läsnä. Jos joku nuori kokee pystyvänsä keskustelemaan samalla tasolla kanssani, annan hänen yrittää. Mitään hävittävää minulla ei ole, sillä olen täysin varma, että minä pystyn keskustelemaan hänen tasollaan. Minulla ei ole mitään tarvetta leimata kenenkään ajattelua lapselliseksi kuulematta ensin niitä ajatuksia.
Älykäs ihminen kaipaa hieman erilaista luettavaa kuin normaali ihminen, ei siinä ole mitään kummallista. Kummallista on ainoastaan se, että monet tuntuvat sisäistäneen suomalaisen tasa-arvoajatuksen niin hyvin, että tosissaan uskovat muidenkin olevan samanlaisia kuin itse ovat. Myös nuori voi olla älykäs siinä missä aikuinenkin. Auvisen kohdalla mielen kehittymättömyys näkyy esim. siinä, ettei malttanut sisäistää Darwinin ajatuksia, vaan teki pintapuolisen tarkastelun perusteella omat johtopäätöksensä. Näin kehittymätön mieli juuri tekee ja menee vikaan.
Sitten itse ketjun aiheeseen:
Kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta yläasteen lopulla ja luin yhteiskunnallista kirjallisuutta koko lukion ajan. Lukio oli siinä mielessä hienoa aikaa, että itse kouluun ei tarvinnut panostaa yhtään, niinpä aikaa saattoi tuhlata - Papeetea lainatakseni - kaikenlaisiin hapatuksiin. Kuten Auvinen, myös minä puntaroin lukion aikana eri yhteiskuntajärjestyksien hyötyjä ja haittoja.
Jossain vaiheessa lukiota kiinnostuin myös historiasta, etenkin sotahistoriasta, ja luin paljon viimeisen 200 vuoden tapahtumista. Voi siis sanoa, että ajattelin ja luin paljon samoja asioita kuin Auvinen. Nyttemmin kiinnostukseni on siirtynyt makrotasolta enemmän mikrotasolle ja oman alan kirjallisuuden lisäksi olen lukenut lisäksi paljon psykologiaa ja filosofiaa. Opiskeluaika on siinä mielessä hienoa, että akateeminen vapaus sallii ajan tuhlauksen - jälleen Papeetea lainaten - moisiin hapatuksiin.
Jos ei kykene 18-vuotiaana "noin suurin ajatuksiin", niihin tuskin kykenee koskaan. Näin varmasti onkin monen ihmisen kohdalla. Tälläkin palstalla varmasti pyörii paljon porukkaa, jotka eivät lue muuta kuin Hesaria tai Akkaria. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joku toinen lukisi.
ihan fiksulta.
Kai kaikki riippuu siitä, mitkä asiat kiinnostaa minkäkin ikäisinä. Mua ei niinkään historia ole koskaan kiinnostanut, koulussa kiinnosti tasan tarkkaan vaan kuvaamataito, äidinkieli ja ruotsinkieli ja uskonto, lukiossa psykologia ja filosofia. Matikassakin pärjäsin ihan hyvin, vaikken siitä aineesta koskaan tykännytkään.
Luulen että tuossa iässä, aikuistumisen ensitaipaleella, jotkut ovat melko herkkiä etsimään elämälle merkityksiä ja suuntia, jotkut taas ottavat asiat pintapuolisemmin.
Itse 18-vuotiaana tutustuin innokkaasti mm. buddhalaiseen filosofiaan ja muihin uskontoihin, ja se on jättänyt jälkensä minuun, mm. lempeyteen pyrkivässä suhtautumisessa kaikkeen elävään ja muihin ihmisiin.
En halua ryhtyä hirveästi puimaan Jokelan surullista tapausta, mutta sanon että jotakin hänen pohdinnoissaan meni pahasti pieleen. Hänen ideologiansa ja ylemmyydentuntonsa taisi olla jonkinlainen puolustusreaktio pettymyksen tai tyhjyydentunteelle elämässä, tai sitten on turha sitäkään spekuloida... Mahdollisesta älykkyydestään huolimatta hän oli häiriintynyt ilmiselvästi, vaan kuka voi tasan tarkkaan tietää miksi...
Olin siis jo silloin olemassa. Ongelma? Nykypäivänä ongelma on se kun ei haluta ajatella juuri nenäänsä pidemmälle. Puhun nyt niistä joilla riittäisi kapasiteettia ajatella, mutta kun ei niin ei.
Ne jotka eivät kykene, hyvä niin, mutta ne jotka kykenisivät, vitulla päähän ja munalla suuhun, ja niskalaukaus. Maailmaan mahtuu tyhmiä fiksuja ihmisiä jotka eivät TODELLAKAAN ansaitse. Elää. Fuck y'all.
mutta taisin kuitenkin ajatella enemmän ja syvällisemmin kuin nykyään. Vähemmän vastuuta ja velvollisuuksia = enemmän energiaa kiinnostua ja ottaa selvää asioista.