Kaipaisin hieman faktoja mieltä polttavaan asiaan kun oma laskupää ei oikein toimi ja tieto ei riitä. Miten jaetaan seuraavanlainen omaisuus?
-Naimisissa muutama vuosi. Miehen nimissä ostettu asunto (arvo nyt n. 160000e), pari vuotta ennen naimisiin menoa, miehen säästöistä maksettu 40000 e alku lyhennykseksi, lainaa jäljellä 60000e, lainaa maksettu yhtä paljon yhdessä. Muu omaisuus ja irtaimisto jää suullisella sopimuksella omaan omistukseen.
Suullisesti sovittu että toisen osapuolen maksama alkupääoma katsotaan hyväksi.
Minkälaisia vaihto-ehtoja on osituksen suorittamiseksi?
-Naimisissa muutama vuosi. Miehen nimissä ostettu asunto (arvo nyt n. 160000e), pari vuotta ennen naimisiin menoa, miehen säästöistä maksettu 40000 e alku lyhennykseksi, lainaa jäljellä 60000e, lainaa maksettu yhtä paljon yhdessä. Muu omaisuus ja irtaimisto jää suullisella sopimuksella omaan omistukseen.
Suullisesti sovittu että toisen osapuolen maksama alkupääoma katsotaan hyväksi.
Minkälaisia vaihto-ehtoja on osituksen suorittamiseksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensin pääperiaatteen mukaisesti ositus.... kun et kertonut, niin oletan että irtaimistoa sinun omaisuutena 10.000 EUR ja miehen omaisuutena 20.000 EUR. Ilemisesti olette autoton perhe, kun et siitä maininnut.
Miehen nettovarallisuus:
160.000 20.000 - 60.000 = 120.000 EUR
Sinun nettovarallisuus:
10.000 - 0 = 10.000 EUR
Vosit vaatia tasinkoa 55.000 EUR, jolloin mummankin nettovarallisuus saadaan 65.000 euroon.
Sinun ei tietenkään ole pakko vaatia tasinkoa, tai ainakaan koko summaa ... sitä kutsutaan sovitteluksi. Paha täällä on puolestasi kertoa mihin voisit tyytyä... sinun se pitää tietää.
Jos vaatisitkin koko tasinkoa, miehesi voi koettaa vedota avioliittonne lyhytkestoisuuteen ja hakea oikeuden määräämää pesänjakajaa "pakkosovittelemaan" ositustanne yo. laskelmasta poikkeavaksi. Mahdollisuuksiaan siihen huonontaa jos teillä takana pitkä avoliitto.
Tilanteessanne joka tapauksessa syytä tehdä kirjallinen ositussopimus asianmukaisesti ja myös muotoseikat huomioiden.
Kiitos hyvästä ja apua antavasta vastauksesta!
Sovittu on että omat irtaimistot ja autot yms. jää itsellemme. Vielä kysymys siitä miehen maksamasta 40000e "pesämunasta" taloon, miten sen voisi huomioida tässä tasingossa ja summissa. Reilusti ja rehellisesti yritetään toimia.
Ensin kannattaa laskea miten ositus menisi "pilkulleen" tehtynä ... vaikka ihan pelkästään sen vuoksi että ymmärrät millaisesta tasingosta päätät luopua (tai paljonko se vähenee). Eli otapa vaan se autokin mukaan... ei tuo tasingon laskeminen ole niin hirveän monimutkaista ole.
Sitten sovitte miehesi kanssa, että ositussopimukseen kirjataankin "vain" xx.xxx EUR tasinkoa... tai vaikka että tasinkoa ei vaadita lainkaan. Mikä on mielestänne sitten onkin oikeudenmukaista.
Noh, kysyit miten 40.000 EUR sijoituksen taloon voisi huomioida. Tässä yksi tapa:
Talo ostettu 120.000 EUR:lla, siihen mies pisti kolmasosan säästöistään, 80.000 EUR otettiin velkaa.
Tänään talon arvo on 160.000 EUR ... voidaan ajatella että "irrotetaan" siitä kolmasosa (se "pesänmuna"). Jätetään "lopullisesta" osituslaskelmasta pois vielä se irtaimisto ja auto... =>
miehen nettovarallisuus osituksessa:
(160.000 - 53.333) - 60.000 = 46.667 EUR
sinun nettovarallisuus osituksessa:
0 - 0 = 0 EUR
Mies maksaa sinulle tasinkoa "vain" 23.333 EUR
Kiitoksia hirveästi! Välillä täältäkin löytää loistavaa tietoa auttavaisilta ihmisiltä!
Tälläkertaa kuitenkin selvästi.
Ei nääs lukenut YMMÄRTÄEN sun alkuperäistä viestiäsi, jossa selvästi sanotaan että aviossa muutama vuosi vasta. Ja se on valitettavasti ratkaisevaa. Miehesi on suositeltavaa hakea pesänjakajaa joka "sovittelee" omaisuuden suurinpiirtein kyllä hänelle. Hyväksyy eduksesi korkeintaan maksamasi lainanlyhennykset.
Sori, en tätä pahan ilkisyyttäni sanonut, mutta putoat kyllä korkealta jos luulet puolet saavasi.
Hyvä huomio, olin tuosta lyhyt kestoisesta avioliitosta ja sen vaikutuksesta kyllä varsin tietoinen. En rupea joka sentistä kinaamaan ja tajuan oman osuuteni, kiitos kaikille neuvoista!
Jo ensimmäisessä vastauksessani otin pesänjakajan ja "pakkossovittelun" puheeksi, perusteena AL 103b §.
>
Ap. kirjoittajahan on jo sovittelemassa ositusta, hän ei ole vaatimassa tasinkoa täysimääräsisesti. Ei pesänjakajakaan aina sovittele "kaikki tai ei mitään" periaatteella. Miehen tässä tapauksessa ei välttämättä olisi viisasta lähteä riitauttamaan ositusta jota jo oltaisiin sovittelemassa.... tulema voisikin olla kannaltaan epäedullisempi (ei voi tietää, riippuu pesänjakajan näkemyksestä oikeudenmuaisuudesta ja AL pääperiaatteesta poikkeamiselle).
Avioliittolain sovittelupykälässä ei ole tarkkaa aikarajaa lyhyelle avioliitolle, koska lyhyydestään huolimatta puolisot ovat voineet osallistua omaisuuden kartuttamiseen, erittäin tapauskphtaista. Yllähän kerrottiin että miehen ottaman asuntovelan maksamiseen ovat kummatkin puolisot osallistuneet... eikö silloin olisi kohtuutonta ettei tasinkoa makksettaisi naiselle lainkaan?
Ja jos avauksessa olisikin kerrottu, että heilläon avioehto... jolloin tasinkoa ei normaalisti voi vaatia "rikkaammalta", mutta nainen tosiaan olisi maksanut lainasta osan (vaikkei ole hänen lainansa tai hänen talonsa)... niin silloinkin sovittelupykälän perusteella voitaisiin poiketa normaalista avioehdollisesta osituksesta ja tasinkoa maksaa.
Sovittelua voidaan siis käyttää niin avioehdollisessa kuin avioehdottomassakin osituksessa.
Ohessa ko. pykälä avioliittolaista:
*******************
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Avioehdollisissa tapauksissa sovittelu on vaikeampaa. Jos siis on kyseessä vaikkapa anopin esim. suhteessa miniään tekemä eksklusiivinen lahjakirja-määräys "EI AVIO-OIKEUTTA" esim. johonkin maatilaan. Tuolloin pojan tietty omaisuus on harvinaisen tasinko-vapaata ja avio-oikeudesta vapaata. Eli nää ulkopuolisen tekemät pakko-avioehdot (eksklusiiviset lahjakirjamääräykset) ovat aika tehokkaita. Että tietty omaisuus esim. eron jälkeen pysyy oikeassa suvussa. Toki esimerkkitapaukseni poika voi antaa vaikka kaikki rahansa ex-vaimollensa, mutta hänen ei sitä tarvitse tehdä. Siinä on ero. Toki on hyvä, että kohtuullistetaan. Usein ainakin.
Eli asunnon arvosta vähennetään se 40000€ ja jää 120000€ ja siitä vehennetään asuntoon kohdistuva velka eli 60000€ ja jäljelle jää 60000€ nettovarallisuutta miehen omsitamstaasunnosta ja jos eoikein menee niin mies maksaa sinulle 30000€ tasinkoa ja se siitä. Sitä kohtuullistetaan jos avioliitto alle 5 vuotta.