yhdessä oltu 9vuotta,pikku lapsi.mies vaan juo kaljaa kun pääsee vapailleen.eli ei huomioi mua ollenkaan,,vaikka ei oltais nähtykään pahemmin.yövuoroissakin kun hän on ollut,niin saattaa 4 iltaa vaan juoda kaljaa.en ole nukkunut kahten viikkoon sen vieressä kun se on ensimmäisenä ittanut kaljaa kun töiltän tulee.no se on laittanut sitten kaikki minun syyksi,että minähän se nukun eri huoneessa.ja minä en saa koskaan tehdä aloitetta siihenkään ainoastaan kun hänelle käy.huusin senkin sille.mutta ei ota siis itseensä yhtään mitään.miten tollasen kanssa voi enää elää??ehdotin että voidaan etsiä eri kämpät ,että saat elää niinkuin poikamiehet ja juoda kaljaa.no se siihen sano että sä et mua päästäs ittekseen asuun.eikä se kuulemma mua.mikä avuksi?.
olen surullinen
maariika
51051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä avuksi? Tiedät sen itsekin. Avoero. Ei tauko tm vaan lopullinen avoero eli suhteen päättäminen.
Jo lapsenkin vuoksi, mutta myös itsesi vuoksi. Mikä vain eroamisesta seuraava haaste on parempi lapselle ja itsellesi kuin vahingolliseen suhteeseen jääminen.
Jos mies käy hankalaksi niin ota yhteyttä viranomaisiin.
Joku "herätyshän" sinun miehesi pitäisi saada. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Mikä meitä nykyajan ihmisiä riivaa? Parisuhteet päätyy ennemmin tai myöhemmin tympeään pakkoyhdessäoloon. Jos vielä haluat jotain kokeilla, kirjoita miehellesi kirje tuntemuksistasi ja toiveistasi ja muista kirjoittaa siihen kaikki positiiviset asiat hänestä - jos vielä koet sellaisia tuneteita häntä kohtaan. Ei se elämän onni välttämättä aukene sen eronkaan kautta aina. Jos on jotain vielä jäljellä, niin siihen liekkiin kannattaa puhaltaa. Mutta ei tietenkään oman itsesi tai lapsesi kustannuksella. Kaikkea hyvää sinulle. Ps. itse eronnut kymmenen vuotta sitten
ihan sama tilanne minulla, paitsi meillä ei ole lapsia. yhdessä oltu 10 vuotta... ja huonompaan suuntaan tuntuu suhde vain menevän. juuri äsken häipyi mies ovesta baariin, aikansa kun ensin täällä kotona ryyppäsi.
surullinen olo minullakin, enkä ole vielä löytänyt voimia, enkä keinoja, tilanteen muuttamiseksi.
ei voi ketään omistaa, ei ehdoin tahtoa rakastaa. vaikka sydämessä lämpimiä tunteita on. on joskus paras olla tunteeton. tehdä niinkuin itse haluaa, vain itseänsä rakastaa, koska muuten ei voi rakastaa koskaan ketään toista. varsinkaan pienoista , esikoista, joka kuitenkin kaiken rakkauden vaatii.äitiänsä palvoo ja vaalii, viattomasti lailla lapsen. se on side kahden rakastavaisen. elinikäinen. tsemppiä;)
Halaisin sua jos vosin. Ei sinun pidäkään jaksaa tuollaista suhdetta. Maailman huonoin syy kärsiä itse, on lapsi. Lapsen/lasten takia ei kannata jatkaa ikävää rakkaudetonta elämää. Teilläkin se on varmaan vain tapa. Uskotko? Sinäkin kaipaat hellyyttä ja ihmisen joka huomioi ja hoitaa sinua. Syyllistäminen ei auta ketään. Muista ettet ole yksin.... aina löytyy olkapää johon nojata. Hanki onnellinen elämä. Kyllä sinä pärjäät jos vain haluat. Anna toisen jatkaa suhdetta oluen kanssa jos se on niin upeaa..... Tuskinpa hän muuttuu.