on tämänhetken ratkaisematon ongelmani (mme). Miesystävälläni on koira, ikääkin jo toistakymmentä vuotta. Ja minä tietysti allerginen. En voi juurikaan viettää aikaa ystäväni luona tämän takia ja tietysti minun luona se on yhtä mahdotonta, eli kuka silloin huolehtisi koirasta. Lopettaminen ei tule kuulema kysymykseen, kun on rakkaasta lemmikistä kysymys. Siis odotanko koiran kuolemaa, ennenkuin elämä palaa normaaliin ihmissuhteeseen vai mikä helvetti neuvoksi? En oikein uskalla sitäkään riskiä ottaa, että syön allergialääkkeitä ja viihdytän kumppania kera hänen rakkaan koiransa.Onko minun siirryttävä vain syrjään? Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia/ratkaisuja asiaan?
Lemmikki
välissämme
6926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei koirasta luovuta, se on sula mahdottomuus.
minäkin olen lemmikistä luopumisen suhteen. Eikös se niin mene, että jos välittää tarpeeksi, niin sitten popsitaan allergialääkkeitä, jos niistä on apua.
Itse en ainakaan missään nimessä kissoistani luopuisi. Ne ovat perheenjäseniäni. Siksi kysyn jo etukäteen allergiasta. Lisäksi näihin kotieläin asioihin vaikuttaa myös se, että mitään eläimiä ei voi ilman hoitajaa jättää kotiin. Kissojen kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse käydä pissatamassa ja lenkillä, mutta silti haluan olla omieni kanssa yön kotona. Se vaikuttaa parisuhteeseen. Jos toinen ei ole siihen valmis, niin sille ei sitten vain voi mitään. Koiran voi helposti ottaa mukaan, jos ei ole allergiaa. Monipiippuinen juttu.
Mies voi haluta uuden koiran vanhan kuoleman jälkeen. Koiraa voisi pitää kyllä jossain piharakennuksessa tai leikkimökissä, jos asuu omakotitalossa.
Se on ihan selvä, että kukaan ei lopeta perheenjäsentään. Mielestäni on ihan törkeää edes ehdottaa lopettamista. Siinä vaiheessa olisin kyllä jo jättänyt sellaisen kumppanin. Koiraihminen ja koira-allerginen eivät sovi yhteen.
oma avomieheni eli kanssani 6 vuotta syöden allergialääkkeitä ja käyttäen astmapiippuja sillä en lemmikistäni voinut luopua.
Mutta mitä sen kuuden vuoden jälkeen tapahtui, kuoliko koira vai mies?
joo. kuule. niin ne eläimet taas on tärkeitä.
siinä vaiheessa kun pari ON jo yhdessä, ja se allergiaton osapuoli ottaa eläimen, voi toinen ehkä oikeudella tuntea itsensä vähä loukatuks,,
mut ei koira väisty tieltäs...
hyväksy se!