Mitä siitä saa jos on parisuhteessa? Kelailin tuossa iltateeni ääressä kuinka mukavaa olisikaan jakaa elämä jonkun tyttösen kanssa, okei, olisihan se kivaa, mutta onko se vain siksi että tonilla ja penallakin on joku sussa, vai saisinko siitä ITSEKIN jotain?
Analysoin tuota kysymystä, ja hittolainen en tiedä miten muka parisuhteesta hyötyisin. Kertokaa minulle. Mitä siitä voi hyötyä, tai miten itse ajattelisit parisuhteesta hyötyväsi? Kun miinustetaan kulut ja kaikki, niin mitä sulle jää siitä käteen?
Analysoin tuota kysymystä, ja hittolainen en tiedä miten muka parisuhteesta hyötyisin. Kertokaa minulle. Mitä siitä voi hyötyä, tai miten itse ajattelisit parisuhteesta hyötyväsi? Kun miinustetaan kulut ja kaikki, niin mitä sulle jää siitä käteen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
persettä
sen sijaan voi menettää ihan kaiken. ja kaiken lisäksi on joku, josta pitäis pitää huolta, ja sehän ei passaa, kun on parempaakin tekemistä.
niillä, jotka ei parisuhteessa elä, ei tietenkään tule mitäään turhia kiireitä. ei tarvi huolehtia mistään muusta kuin itsestään, ja yöt saa nukkua ilman että muija nalkuttaa vierellä. se se vasta elämää on!
Olen miettinyt tuota muutaman kerran itsekin ja huomannut, että saamapuolella olisi jonkinlainen seksielämä, joka voisi olla mukava juttu näin vuosien selibaatin jälkeen. Toisaalta se käsittääkseni väljähtyy aika nopeasti ja muuttuu rutiiniksi, eikä sitä sitten voi enää pitää plussana.
Tuosta seksielämästä joutuisin maksamaan kalliisti: pidän kovasti hiljaisuudesta, itsekseni olemisesta, täydellisestä päätäntävallasta, vain itseäni varten laatimastani aikataulusta, epäsäännöllisistä elämäntyylistä pienissä ja isoissa asioissa ja omasta seurastani, joten mies näissä ympyröissä olisi lähinnä riesa.
Luulen, että on olemassa semmoisiakin miehiä, joista ei muodostuisi riesaa, mutta en millään viitsi enää ruveta kokeilemaan asiaa. On paljon mukavampaa viihtyä itsekseen kuin ruveta tekemään kompromisseja asioista, joista ei niitä halua tehdä. Sähköjohtojen vetämistä lukuunottamatta kotona ei ole hommaa, johon en pystyisi itse. Olkapäätä en tarvitse, ja näin lujalla luonteella ja kuuntelukyvyllä joudun yleensä itse olkapääksi. Palvelijaa en halua enkä palvelijaksikaan halua ruveta. Lapsia haluava ihminen useimmiten haluaa lapsilleen sekä äidin että isän ja siis hankkiutuu parisuhteeseen, mutta minä en lapsia ole halunnut koskaan.
Mitäpä jäisi käteen? Niin paljon miinuksia, että sinkkuelämän pystyy näkemään juhlana! :)
Parisuhde oli silloin kun naisella ei ollut ihmisarvoa, eikä mies pärjännyt ilman naista ja päin vastoin. 2000-luvulla ei ole enää mitään tarvetta parisuhteelle. On vain seksiä ja lähimmäisen rakkautta toisia (=kaikkia) ihmisiä kohtaan. Heräilkääs tähän pikkuhiljaa!
rakkaus kaikkia kohtaan oli sarkasmia?
Eiköhän nämä viimeaikaiset tapahtumatkin ole osoitus suomalaisten rakkaudettomuudesta.
Kyllähän rakkautta ja seksiä maailmassa riittää, mutta se vain jakaantuu hyvin epätasaisesti.
mutta silti saa vakioseksiä! upeaa!
kuluja ei ole, pelkkää plussaa!
mitä siitä miehestä oikein sais positiivisessa mielessä vai olisko negatiiviset asiat suurempia vai meneekö tilanne plus miinus nolla. Realisitina hieman pelkään, että kovin suureen plus-tilanteeseen ei varmaankaan voi päästä parisuhteessa eli sen todennäköisyys on todella pieni.
Homma menee suurinpiirtein näin. Kun itsellä on asiat hyvin sinkkuus on jees mutta kun asiat on päin persettä olisi mukava olla kaksin.
En koe että kumpikaan on toista selvästi parempi tilanne mutta itseni kohdalla aikuinen kanssakäyminen on se mitä kaipaan. Suhteessa ollessani en nimittäin luovu niistä itselleni tärkeistä asioista joita sinkkuna pidän itsestään selvyytenä.
se kiva jos olisi joku nainen jota rakastaa ja jonka kanssa voisi jakaa kaikki ilot ja surut. Olisi huomattavasti helpompi lähteä matkalle tai ihan vaan vaikka elokuviin tai lenkille, kuin se että joutuu menemään ihan yksin.