Olen onnellisessa suhteessa oleva 22-vuotias mies. Kun katson tyttöystävääni, en haluaisi koskaan loukata häntä ja tiedän että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Silti kun olen baarissa kavereideni kanssa, miehiset vietit vievät mukanaan toisinaan jopa sallitun rajan ylikin. Mieleen tulee jokin aika sitten jostain lehdestä lukemani pettäjän sitaatti: "Ei minusta miehiä ole edes tarkoitettu yksiavioisiksi"; tiedän nimittäin että tämän onnellisemmaksi en voi parisuhteessa tulla (useammassa olen ollut ja tämä on omaa luokkaansa); kuitenkin irtoseksi vetää liikaa puoleensa...Miten toimia? Kommentteja?
miehet ja uskottomuus
Mr X
141393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
lopeta baareissa käyminen (ilman tyttöystävääsi), vähennä juomista ja vähennä telkkarin katsomista, siis erityisesti seksiä/pettämistä ym. pursuavien ohjelmien katsomista. Vietä enemmän aikaa keskittyen omaan kumppaniin ja ole sellaisten kavereiden kanssa, joilla on myös selkärankaa sanoa ei vetävälle naiselle tai ole sitten kaveriporukan eka, joka näyttää muille mallia. Vietit vetää, mutta sä olet Mies ja siksi sulla on valta yli viettien, jos vain haluat.
Tätä et varmasti halunnut kuulla, vaan vain hyväksyviä puoltoääniä toiminnallesi. Mielestäni kuitenkin oman pidempiaikaisen onnellisuutesi ja itsearvostuksesi kannalta esittämäni malli on parempi. Eli kierrä kaukaa ne vaikuttimet, jotka aiheuttavat alttiutta asiaan.
Että todennäköisesti tyttöystävääsi, ei haluaisi koskaan loukata sinua ja tietää että haluan viettää loppuelämänsä sinun kanssaan. Silti kun on baarissa kavereiden kanssa, naiselliset vietit vievät mukanaan toisinaan jopa sallitun rajan ylikin. Normaalin naisen mieleen tulee jokin aika sitten jostain lehdestä luettu pettäjän sitaatti: "Ei minusta naista ole edes tarkoitettu yksiavioisiksi"; tiedän nimittäin että tämän onnellisemmaksi en voi parisuhteessa tulla (useammassa olen ollut ja tämä on omaa luokkaansa); kuitenkin irtoseksi vetää liikaa puoleensa..
Keskustelkaa keskenänne, voihan olla että hänellä on ihan sama tilanne ja kun siihen on lupa pohjautuu se rehellisyydelle.
PS tätähän me naiset yleensä akkaporukoissa pohdimme. Harva nainen haluaa tyytyä vain omaan kaveriin... Siis keskustelemaan ja samat pelisäännöt molemille.
...tunnistaa tuollaiset akkaporukat? Voisitte vaikka alkaa kantaa jotain logoa paidanselkämyksessä tai jotain. Tietäisi pysyä kaukana.
Kun itse pettää ( tai haaveilee ) täytyy se suoda myös toiselle. Ja minusta on oikein että sellainen joka ei arvosta uskollisena olemista ei sitä myöskään itse voi saada....
Vanha käsitys on että vaimo on uskollinen miehelleen ja mies kaikille naisille... Hih... miksi nainen eroaisi miehestä.. ehkä siten ettei hän kerro sitä julkisesti... Niitä miehiä jotka haluavat olla uskollisia ja sitä myös ovat on todella vähän... samoin niitä naisia...
Normaalisti nainen ei kerro tietävänsä puolison seikkailuista... vaan aloittaa sen silloin itsekin omat reissunsa... Mutta metsä vastaa niikuin sinne huudetaan.
Mies joka pettää omaa puolisoaan surutta joutuu kaaokseen kun häntä peterään.. KYYNeleitä vuodattaa ja itsesäälissä rypee.
Ja meidät tunnistaa siitä että meitä kohtaat joka päivä ja kaikkialla... miehiä ja naisia... jotka ovat menettäneet luottamuksen toisen sukupuolen yksiavioisuuteen ja silloin ei tunne tarvetta itsekään siihen tyytyä.
...kuitenkin että sinulla on jonkinlainen teoria asiasta. Ajattelin että olet vain yltiöpinnallinen ihminen, mutta kait sieltä jonkinlaista aivotoimintaa löytyy ;-)
Sääli että olet menettänyt luottamuksen. Olet ilmeisesti liikkunut väärissä porukoissa. Kyllä luotettaviakin ihmisiä on, minulla on monta hyvää kaveria, jotka ovat luotettavia ja reiluja ihmisiä. Tiedän kyllä mitä puhun, koska olemme vapaa-aikana yhdessä ja olemme tunteneet lapsesta saakka.
Ts. Minulla ei ole oikeastaan kokemusta pettämisestä. Olen ollut naiseni kanssa jo reilu 10 vuotta yhdessä enkä voisi uskoa että pettäminen astuisi kuvioon. Tuohon voit tietenkin väittää vaikka mitä, mutta tunnen kyllä hänet niin hyvin että luotan häneen. Minä olen se joka meistä on kova menemään...
Mutta en petä kuitenkaan, koska en ymmärrä miksi? Pettäjät ehkä paikkaavat omaa heikkoa itsetuntoaan, haluavat tulla hyväksytyiksi jne.
Toiset sanovat että pettämällä he haluavat sisältöä elämäänsä ja uusia kokemuksia?!?! Säälittävää että joidenkin ihmisten elämä on niin surkeaa, että kokemuksiksi kelpaavat jotkin yhdenillan jutut. Aivan niinkuin pettäjien elämässä ei olisi muuta hienoa kuin pettäminen ja valehtelu. En arvosta yhdenillanjuttuja masturbointia hienommaksi kokemukseksi, mutta jos sellainen kelpaa tuomaan jollekin sielulle sisältöä elämään niin hyvä on, mutta sääliksi käy.
Nyt tuli mieleen miksi ei ole pettäjiä ystäväpiirissä. Ilmeisesti siksi että heillä on jo muutenkin vintti pimeenä eivätkä he siksi kelpaa ystävikseni. Tiedän kyllä pettäjiä ja olen jutellut esim. töissä heidän kanssaan mutta he ovat aika yksinkertaisia ja tylsiä ihmisiä. Yksinkertaisten ihmisten elämänkatsomus on ohut, eikä heidän kanssaan voi keskustella kovin monipuolisista jutuista.
Mutta, onnea valitsemallanne tiellä.
Olen hullu, pinnallinen, katkera akka jne. olen ne kuullut aikaisemmin. Olin 18 vuotta naimisissa täysin uskollisen miehen kanssa ( sattui vain että oli vahingossa päätynnyt toisen naisen lapsen biologiseksi isäksi. ) Ja silloin minulle valkeni että suurinosa miehistä käsittää uskollisuudella sitä ettei vaimo käy vieraissa ( se ei halua / tunne tarvetta ) ja ´mies voi olla yhtäaikaa monelle naiselle uskollinen.
Ulkonäköä minulla on ollut aina sen verran että naimisissa olevat ukkomiehet ehdottelevat mitä sattuu ( osa jopa kavereitten miehiä ) Joten minulla ei ole tarvetta saada itselle niiiiin iki-ihanaa uutta miestä. Ja tietojeni mukaan pari kolme kaljaa ja mies " kusee " uskollisuuden alas wc:stä.... mutta omalle vaimolle sitä ei olla valmiita sallimaan.
Ajattelin myös 2-kymppisenä että miestä ei ole tarkoitettu yksiavioiseksi. Mutta ikää tullessa lisää sitä alkoi kehittyä myös henkisesti ja viisastui. Huomasi että jos itse pettää niin ei voi vaatia uskollisuutta kumppanilta. Tuntuu hienolta olla luottamuksen arvoinen. Eläminen luotettavan ja arvomaailmaltaan samankaltaisen ihmisen kanssa on nykyaikana harvinaista ja siksi niin arvokasta.
Mutta kukin eläkään tyylillään, minua pinnallisuus inhottaa.
hieman pudottaa sinua maanpinnalle.
22- vuotias ei voi vielä tietää hyvästä ja kestävästä parisuhteesta yhtään mitään. Ethän ole ollut parisuhde iässä kuin muutaman hassun vuoden.
Lasten leikit ja harjoittelut ovat jotakin muuta kuin oikea, kohdalleen hiotunut parisuhde.
Minä olen 22-vuotias, ja voin sanoa, että aivan varmasti tiedän parisuhteista todella paljon!! Paljon enemmän kuin varmaan yksikään alle 30-vuotias mies(=kloppi)! Tai en niin suhteisTA vaan suhteesta, minulla on ollut vain yksi minulle vakava suhde,vuodesta 1995 asti(erottu ja palattu ja erottu ja palattu) ja nyt olemme yhdessä ja meillä on lapsi. Ja minua on petetty ja monenmoista tappelua on ollut.. Sitä en kyllä tiedä onko tämä suhde vieläkään "hioutunut" kohdalleen,kun tiedän että olen kasvanut aikuiseksi kuluneen vuoden aikana, mutta mies ei niin aikuiselta aina tunnu.
En voi lopettaa nauramista!!! HAHAHAHAHAHAHAAAAA!
Siinä sitä 22-vuotias tytteli kehuskelee mahtavalla kokemuksellaan. Kaikkea sitä saakin lukea!!! HAHAHAHAHAHAAAAA!
Jos alle 3-kymppinen mies on kloppi, mikähän mahtanet itse olla? Pikkutyttö lienee oikea vastaus.
Kaikenlaisia....
Minäkin olen onnellisessa suhteessa oleva mies. Oikein meinaa välillä "miehiset vietit" tuntua pahalta vaikka ajatusten tasolle jäisivätkin. Baarireissulla kun tulee vastaa kaikenlaista. Vetävän neitonen haluaisi viedä tanssimaan ja suutelua ehdottelee tjsp. Koetustahan se yleensä on, varsinkin kun järki ei aina pelaa normaalisti... Morkkis tuosta tulee. Pitäisi varmaa vähentää baareilua ilman tyttöystävää tai ottaa rauhallisemmin. Sitä kanssa ihmettelee, miten suhteessa olevalle on vientiä, muttei niinkään silloin kun oli sinkkuna liikkeellä.
varatuille olis vientiä (kokemuksen syvä - ääni), mutta ootappa kun olet sinkku niin yksin saat mennä ja olla eikä kukaan ees vilkaise. Käyttäytyykö sitä itte sitte niin provosoidummin kun on varattu? Että irrottelee olevinaan enempi kunnolla silloin, kun on "kerrankin päässyt yksin radalle"?? Oisko noin? Vois ollakki. Mutta irtosuhteet - valitettavasti ne kiinnostaa osaa meistä naisistaki.
Mä ajattelen niin, että voihan sitä nauttia flirtistä ja ihailusta, eikä tarvitse mennä sen rajan ylitse, että pettäisi, vaan voi rauhassa mennä kotiin poikaystävän kainaloon. Tosin, jos sitä ihailua kaipaa niin kovasti, että on jatkuvasti juostava baareissa ilman toista, niin sitten on ehkä syytä miettiä syitä. Itsetunto-ongelmia yleensä...
Muutenkin olen sitä mieltä, että joka kerran, kun kieltäytyy kiusauksesta, tulee omasta suhteesta entistä arvokkaampi. Ja sitten tekee entistä vähemmän mieli pettää. Vaikka toinen ei ikinä saisi tietää, pettäminen nakertaa suhdetta. Ei tule olemaan tilannetta, jossa itse sortuisin pettämään poikaystävääni.
sen niin helppoa ole väitettykään olevan. Himot ne ovat hiirelläkin, mutta minusta tekstissäsi on vivahde siitä ettet pian pysty enää hallitsemaan itseäsi. Uskollisuus on nimenomaan niiden ihmisten juttu, jotka hallitsevat itsensä ja tietävät rajansa, ja siksi pystyvät myös muita täysipainoisempaan ihmissuhteeseen.
Ei uskollisuus ole helppoa, mutta uskottomuudella kehuskeleminen on vain arvon kieltämistä. Uskottomuus on ja tulee olemaan väärin, kaikki sen tietävät, mutta sitten on näitä jotka eivät vain tajua/pysty tajuamaan/halua tajuta/kykene tajuamaan sitä, syystä jos toisesta (paskainen perhetausta, jatkuva hyväksikäyttö, kavereiden pinnallinen ja hedonistinen malli jne jne jne), ja siksi heidän pitää peittää oma epävarmuutensa bostailulla. Tunnusomaista on, että jos näitä ihmisiä erehtyy arvostelemaan, he tulevat silmille. Eivät siis kestä mielipiteitä toiminnastaan, ja toi "ei miehiä ole tarkoitettu yksiavioisiksi"- paska on vain yksi tapa selitellä toimintaansa. Jotkut eivät vain mukisematta kestä olla alhaisia, vaan aina pitää löytää hyväksyntää ja selittelyjä munattomalle, alhaiselle ja mädälle käytökselle. Voi vittu.
Äläkä nyt helvetissä lähde enää baanalle, varsinkaan jos kaverisi eivät voisi vähempää välittää uskollisuudesta. Mieti kahdesti, oletko valmis uhraamaan rakkauden muutaman hikisen minuutin takia. Entäs jos se pettämispano onkin maailman kauhein lahna? Olisiko se silloin (tai muulloinkaan) sen arvoista? Tuntuu, että sä olet just nyt kiikun kaakun.
Tässä sulle ajatusleikki: Sun tyttöystäväsi kuulee sun lähtevän baariin, ja hymyilee ovelasti. Se soittaa johonkin numeroon, puhuu käheällä äänellä ja vaihtaa vaatteet seksipöksyihin. Parin minuutin kuluttua oven takana on joku mies, joka nuolee tyttöystävääsi katseellaan ja kouraisee haarojaan, kyrpä kun kiristää housunetumusta. Sinä olet tällä hetkellä baarissa ja jauhat paskaa kavereidesi kanssa.
Mies riisuutuu ja kantaa tyttöystäväsi hänen (vai onko se jo teidän?) sänkyynsä. Pian hän jo auraa tietään tyttöystäväsi jalkojen väliin, rytmi hakkaa sänkyä seinään, tyttöystäväsi voihkii alla, hiestä märkänä, hokien hänen nimeään. Mies panee tyttöystävääsi, _PANEE_ _SINUN_ _TYTTÖYSTÄVÄÄSI_, ja hommat hoidettuaan lähtee vihellellen kotiin. Ehkä kohtaat hänet rapussa ja ajattelet: "Onpas siinä hyväntuulinen kaveri."
Pateettista? Ei. Dramaattista? Kyllä. Mutta juuri noin siinä voi käydä. Mietihän vähän.