huoh... mitä enemmän ikää kertyy, sitä ilkeämmältä tuntuu ajatella että vieläkin on yksin. mikä siinä on...? *epätoivoilua*
voisin kai ajatella että olen liian ruma ja vastenmielinen(joskus ajattelinkin), mutta huonolla itsetunnolla ei tee vaikutusta kehenkään(vaiko?).
en pidä itseäni rumiluksena, toisaalta en ole mikään kaunotarkaan, ihan vain tavan talliainen. ja alkaa vaikuttaa siltä ettei se riitä... vaikka niin moni sanookin ettei ulkokuorella väliä, vaan sillä mitä ihmisessä on sisällä. itsekkin sanon tuota samaa... mutta kuinkahan hyvin se loppujen lopuksi pitää paikkansa? harvemmin missään julkisissa paikoissa ihmisiin tutustuu niin "syvällisesti" ... ja se että kuinka moni menee esim baarissa juttelemaan "sielukkaan" näköisen ihmisen kanssa. kyllä kai se on vähän niin että mitä kauniimpi paketti, sen enemmän sillä on ottajia. harmillista.
kaikkein ilkeintä kai tämän hetkisessä elämässäni on se että olen porukan ainoa sinkku. muut seurstekevat... ja sitten tulee joku ja sanoo että on kateellinen sinkkuudestani. voin kuulemma mennä ja tulla miten haluan. miksi minä sellaista haluaisin?
mistäpä minä tytöntylleröinen itselleni miehen hankin? vai olikos se niin, ettei niitä hankita... sattuman kautta tulevat kohdalle? baareista ei ole käteen mitään jäänyt, ehkä vain paha mieli. vaihtoehdoiksi jää...? koulu, harrastukset, työ... niiden parista? eipä ole toiminut aikaisemminkaan. alanko tuntea epätoivoa? mistä te ihmiset olette löytäneet toisenne??
voisin kai ajatella että olen liian ruma ja vastenmielinen(joskus ajattelinkin), mutta huonolla itsetunnolla ei tee vaikutusta kehenkään(vaiko?).
en pidä itseäni rumiluksena, toisaalta en ole mikään kaunotarkaan, ihan vain tavan talliainen. ja alkaa vaikuttaa siltä ettei se riitä... vaikka niin moni sanookin ettei ulkokuorella väliä, vaan sillä mitä ihmisessä on sisällä. itsekkin sanon tuota samaa... mutta kuinkahan hyvin se loppujen lopuksi pitää paikkansa? harvemmin missään julkisissa paikoissa ihmisiin tutustuu niin "syvällisesti" ... ja se että kuinka moni menee esim baarissa juttelemaan "sielukkaan" näköisen ihmisen kanssa. kyllä kai se on vähän niin että mitä kauniimpi paketti, sen enemmän sillä on ottajia. harmillista.
kaikkein ilkeintä kai tämän hetkisessä elämässäni on se että olen porukan ainoa sinkku. muut seurstekevat... ja sitten tulee joku ja sanoo että on kateellinen sinkkuudestani. voin kuulemma mennä ja tulla miten haluan. miksi minä sellaista haluaisin?
mistäpä minä tytöntylleröinen itselleni miehen hankin? vai olikos se niin, ettei niitä hankita... sattuman kautta tulevat kohdalle? baareista ei ole käteen mitään jäänyt, ehkä vain paha mieli. vaihtoehdoiksi jää...? koulu, harrastukset, työ... niiden parista? eipä ole toiminut aikaisemminkaan. alanko tuntea epätoivoa? mistä te ihmiset olette löytäneet toisenne??
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000000686979
Tervetuloa klubiin, existanssi.
Joten pistä vaikka mailia, niin mietitään ...
[email protected]
eikös niissä ole miehiä tarjolla ? minä ainakin päissäni saatan yrittää joka hemmetin naista (enkä saa yhtään) jota baarista löytyy.
ei minua tulla baarissa iskemään... en tiedä miksi. toisaalta ei kai tuo nyt aina haittaakkaan mutta joskus sitä tulee ihmeteltyä... en minä mitenkään ujokaan ole, yltiösosiaalinen ennemminkin... :) ehkä siksi? mene ja tiedä...
Hassu juttu, jos viimeiseksi naisen tai miehen haku paikaksi jää baari. Jos oikein ajattelee niin se on mitä epäkäytännöllisin paikka tutustua ihmiseen.
Mutta sitä se sitten teettää jos ei ole oikein muitakaan paikkoja hakea. Minulla on kyllä vaan jäänyt paha maku noista baarikeikoista suuhun ja nyt sekin into laskenut joten vaihtoehdoksi jää mikä?!