mitähän tekisin? Olen sisiaali- ja terveysalalla, kehitysvammaisten parissa työskentelen asumisyksikössä. Työmotivaatio on ihan täysin kadoksissa. Talon asiat eivät kiinnosta enää tippaakaan, välttämätömimmät työtehtävät teen tietysti.
Sain nyt syksyllä vakituisen työpaikan kyseisestä puljusta, mutta nyt tunnen vain olevani kahlittu työpaikkaan, jossa en enää viihdy. Työni on paikkakunnalla, jossa minulla ei ole muuta kuin työ. Rakas poikaystäväni asuu parin sadan kilometrin päässä ja töiden takia näemme nykyään tosi harvoin. tämäkin vaikutaa jaksamiseeni. Paras kaverini muutti samalle paikkakunnalle. Olen täällä siis täysin yksin ja vieläpä työpaikassa, missä en halua olla.
Kysynkin siis, uskallanko irtisanoutua ja muuttaa toiselle paikkakunnalle etsimään töitä, joka luultavasti olisi keikkaluontoista? Tämä tilanne stressaa niin paljon, että terveys alkaa reistailemaan.. Tiedän, että pitäisi lähteä, mutta mistä siihen saa uskallusta?
Sain nyt syksyllä vakituisen työpaikan kyseisestä puljusta, mutta nyt tunnen vain olevani kahlittu työpaikkaan, jossa en enää viihdy. Työni on paikkakunnalla, jossa minulla ei ole muuta kuin työ. Rakas poikaystäväni asuu parin sadan kilometrin päässä ja töiden takia näemme nykyään tosi harvoin. tämäkin vaikutaa jaksamiseeni. Paras kaverini muutti samalle paikkakunnalle. Olen täällä siis täysin yksin ja vieläpä työpaikassa, missä en halua olla.
Kysynkin siis, uskallanko irtisanoutua ja muuttaa toiselle paikkakunnalle etsimään töitä, joka luultavasti olisi keikkaluontoista? Tämä tilanne stressaa niin paljon, että terveys alkaa reistailemaan.. Tiedän, että pitäisi lähteä, mutta mistä siihen saa uskallusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo kylläkannataa miettiä mitä oikeasti elämässäsi jatkossa haluat. itse ainakin olisin valmis lähtemään töihin muualle, sillä on sellainen kaveri että jos työssä alkaa joku asia ottamaan päähän eikä kunnollista keskuetelua asiasta saada aikaseksi tai kekeukstelut eivät johda mihinkään niin aivan varmasti lähden nostelemaan VÄLITTÖMÄSTI. sos-ter alalla on jatkuvasti työtä tarjolla ja jos uudelle paikkakunnalle lähdet niin katselepa esim mol.fi sivuja ja satoja työpaikkoja aukeaa muutamalla klikkauksella.
itse lähdin nyt vuoden alussa kävelemään vakiduunista ja tehnyt sen jälkeen pelkkää keikkaa, sillä siinä on yllättävän paljon hyviä puolis:
- saa valita sopivimmat työvuorot ja työpaikat
- palkanmaksu aina ajallaan 2 vko välein ja ikinä ei ole ollut ongelmia palkanmaksun suhteen (olen SEUREN listoilla)
- töitä riittää varmasti ja tarvittaessa kivalla osastolla teen mielelläni myös ns pitkää päivääkin
- myös lomat ym menot voin itse päättää vapaasti ja riittää kun vain ilmoittaa ettei tiettynä aikana ole "käytettävissä"
- toiveet oetetaan aina huomioon - myös siinä suhteessa minne ei halua mennä keikalle
peinemmillä paikkakunilla tämä välttämättä ei ole kovin helppoa ja ei aina edes mahdollista, mutta suosittelen kyllä miettimistä muttaa esim pk-seudulle tai lähialueille josta työssäkäynti on mahdollista esim juuri SEURE-henkilöstöpalvelun kautta
muualta.Älä sanoitsesi irti ennenkuin työpaikka poikaystäväsi paikkakunnalla on varmistettu.Jos jo nyt olet masentunut niin masennut enemmän irtisanottuasi ilman uutta työtä.
Niinpä. Sitä kun kuvittelee, että pääsis niihin helppoihin ja siisteihin ja lämpimiin hommiin, jossa ei ressi paljon paina-ja ei tartte ulkona kärvistellä kylmettymässä-ja vaihtaa työvaatteita kylmässä, ahtaassa pukeutumis-tilassa, mutta kun sitä työtä haluaa tehdä kaikki muutkin, niin eipä sitä niin vain pysty tehdäkään. On onneksi mahdollisuus valita joka päivä mitä tekee, omien mielihalujen mukaisesti toistaiseksi. Kyse on vastuunottamisesta-ja kyvystä kantaa niiden seuraukset. Luotan luovuuteen-ja mielikuvituksen voimaan, jonka avulla pääsee päivästä toiseen. Turha pelko pois-ja ottaa vain rohkeasti uutta tekniikkaa käyttöön.