Olemme nuoria ja kihloissa olleet vähän aikaan. Ennen olimme koko ajan yhdessä, voi olla osa syy siis tähänkin en tiedä. Mutta asiaan, mieheni on koko ajan kavereitten kanssa kun tulee töistä ja minulla pitkät työvuorot ja olen alkanut käymään kuntosalilla, meillä ei siis ole enää aikaa ollenkaa toisillemme.
Ja sekin aika kun olemme yhdessä tuntuu että vain kinastelemme. En halua enää seksiä, ei vaan tee yhtää mieli! Mieheni tiestysti... haluaa. Masentaa ihan koko ajan, alkaa ahistaakin kun hän on lähelläni. Olemme yrittäneet puhua tästä ja sekin menee aina kinasteluun. Hän hokee sen jälkeen, en jaksa enää en jaksa enää tätä sudetta ei toimi yms. Tänään hän itkikin kun taas yritimme puhua suhteestamme. Mitä siis pitää tehdä? Mennä jonnekki perheteraupeutille. Haluisin tämän suhteen toimimaan vielä. Hän on silti eritäin rakas minulle!
Ja sekin aika kun olemme yhdessä tuntuu että vain kinastelemme. En halua enää seksiä, ei vaan tee yhtää mieli! Mieheni tiestysti... haluaa. Masentaa ihan koko ajan, alkaa ahistaakin kun hän on lähelläni. Olemme yrittäneet puhua tästä ja sekin menee aina kinasteluun. Hän hokee sen jälkeen, en jaksa enää en jaksa enää tätä sudetta ei toimi yms. Tänään hän itkikin kun taas yritimme puhua suhteestamme. Mitä siis pitää tehdä? Mennä jonnekki perheteraupeutille. Haluisin tämän suhteen toimimaan vielä. Hän on silti eritäin rakas minulle!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannattaa yrittää,jos ette pysty kahdestaa asioita puhumaan niin ilman muuta kannattaa varata aika ammatti-ihmiselle.
Tärkeää on olla myös rehellinen niin itselleen kuin toiselle ja kertoa tunteista aidosti ja näyttää että oikeasti haluaa yrittää.
Miehillä on yleensä oma tapansa näyttää tunteet
ja suomalaiset miehet eivät osaa ilmaista itseään aina kunnolla vaan menevät siitä "mistä aita on matalin"
Epäonnistuminen ja häpeän myöntäminen on suomalaiselle miehelle kuolemaa pahempi.
Antakaa yhdessä myös toiselle aikaa sillä uhrauksia ja vaalimista on liittossa aina siinä eletään molempien tahdon mukaan.Esin hankkikaa yhteinen harrastus yms mikä tuo teitä taas toisianne lähemmäksi
kasvaneet eroon..? Ettekö voisi olla "vaan" parhaita kavereita? kuullostaa varmaan tyhmältä, mutta se voi oikeasti olla paljon, paljon antoisampaa kun ns itkimys-suhde :)
Sanon suoraan Sinulle että menkää YHDESSÄ PERHEASIAIN-NEUVOTTELUKESKUKSEEN. Itse olisin ollut halukas sinne menemään vaan Avopuolisoni ei ollut. Muutamaa päivää vaille 10 vuotta kihloissa ja sit loppu! Toivon että pystyisitte keskustelemaan yhdessä ja ette etsisi syyllistä jne.vaan pyrkisitte selvittämään "takkuun mennyttä lankavyhtiä", mielummin tuo perheasiain-neuvottelukeskus olisi hyvä paikka neuvotella. Toivon todella että saisitte asiaanne selvitettyä/ selväksi ja että ette suinpäin alkaisi suhdettanne lopettamaan. -jari-
Se ettei teillä ole juurikaan yhteistä aikaa vaikuttaa varmasti siihen ettet halua seksiä. Itse tarvitsen läheisyyttä jotta haluni heräävät...
Se ettei näe toista juuri ollenkaan ja eikä saa hellyyttä vieraannuttaa aika pian... Ja sitä alkaa miettimään että kun toinen hakeutuu lähelle, silloin harvoin kun nähdään, niin ainoa asia mitä se haluaa on vain ja ainoastaan seksi. Ei siis mikään ihme että alkaa ahdistaa kun toinen on lähellä jos näin asiaa ajattelee...
Teidän on pakko puhua ja aukoa tämä solmu, muuten ette pääse tästä eteenpäin. Kaikkein paras tapa olisi puhua kaksin tästä, vaikka sitten huutamalla ja kinastelemalla, kunhan kumpikin saisi vain sanottua mitä haluaa ja mitä ei. Tällöin on ehkä helpompi kertoa täysin rehellisesti mitä ajattelee. Toki tuo parisuhdeneuvojakin on hyvä idea. Siellä asioita käydään läpi ns sivistyneesti jolloin kummallakin on omat puheenvuorot.
On hyvä että haluat saada suhteen toimimaan mutta haluaako miehesi myös? Jos hän haluaa on teillä vielä mahdollisuus.
Kerrot että olette nuoria ettekä kumpikaan pidä toistenne seurasta. On vaikeaa ymmärtää missä on kysymys.
Aikuinen, taspainoinen ja kypsä ihminen ei alunperinkään olisi koskaan liimautunut toiseen ennenkuin pitkä tutustumisaika olisi kulunut umpeen ja tuona aikana olisi perinpohjin oppinut tuntemaan toisen. (On turha sanoa että "mutta mehän olimme vuosia yhdessä"-se ei näköjään ollut läheskään tarpeeksi)
Tuo mentaliteetti että "minä haaaaaaaaaaaaluan nyt heti, eilen, kaikki" on niin väärää kuin vain olla voi!
Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lakata kiusaamasta toisianne, tuo on jo nykyisellään aivan mielipuolista, ja kummankin omillaan kasvaa ja varttua sisäisesti. Mitä iloa saatte toistenne kiusaamisella?!
Te kumpikaan ette välttämättä ole pahoja ihmisiä, mutta aivan liian aikaisin liimaannuitte toisiinne. Ette kumpikaan olleet (ettekä tule olemaan vielä pitkään aikaan) siihen valmiita.
Joten kasvakaa nyt omina yksityisinä ihmisinä aikuisiksi, aivan omillanne. Vasta sitten te voitte olla tukena, seurana ja turvana tulevalle puolisollenne (joka todennäköisimmin ei ole sama kuin nykyinen)